Mitä ajattelisit lapsesta ("rahakasvatus"),

Star Warsit etenkin. Tietää myös mitä ne maksaa eri kaupoissa. Siihen se kyllä jääkin...

Jos vaikka esikouluikäinen/ekaluokkalainen, niin minusta voisi olla ihan ymmärrettävää, että kotona on opetettu rahan arvoa ja sitä että kaikki tavara tosiaankin maksaa rahaa. Seurauksena voi sitten olla että lapsi ylpeänä kertoo tietämiään hintoja.



Nuo mainitsemasi hinnat kyllä tuntuvat aika hämmentäviltä...

erikoista, että lapsi muistaa kaikkien tavaroiden hinnat noin tarkkaan! Ehkä heidän perheessään ollaan tarkkoja rahan käyttäjiä, ostetaan laadukasta mutta jokaisesta ostoksesta keskustellaan.

Tavallaan hyvä, että lapsi ymmärtää ettei tavara tule ilmaiseksi jostain, mutta ei tuo nyt kuitenkaan... nolottaisi äitinä, jos oma lapsi tekisi noin.

Meillä 2 lapsista on kiinnostunut siitä mitä mikin maksaa. Toinen sen takia, että ei halua mitään kalliasta. Toinen sen takia, että mitä kalliimpi, niin sitä hienompi se on. Kolmas taas ei välitä mistään mitään. Aivan sama onko kirppikseltä tai muotiputiikista, kunhan se on hänen mielestään kiva. Ja kaikilla lapsilla sama kasvatus. Mitä sitä omiaan häpeämään alkaa.

ja mikä on järjellinen hinta mistäkin. Ja minusta hinnoista keskusteleminen ei ole mitenkään noloa, vaikka monet niin ajattelevatkin. Päinvastoin, se on tietoisen kuluttajan ominaisuus.

Kyllä meillä lasten kanssa mietitään, että mitä mikäkin maksaa. Esim. lenkkariostoksilla juuri vertailimme hintoja. Lapsi olisi halunnut kivan väriset lenkkarit, mutta sanoin, että katso, ne maksavat 50 euroa. Koittaisitko kuitenkin näitä, mitkä maksavat 25 euroa.



Eli tuon jälkeen lapsi voi kertoa muille, paljonk kengät maksoivat.



Toki suuret summat herättävät hämmennystä muitten korvissa, kyllä minustakin kengistä esim. kaksi sataa on hirveä raha. Mutta tosiaan, onko siinä kerskailun makua vai vaan hintijen vertailua, riippuu paljon siitä, miten asiaan suhtautuisin.

jos hinnat ylittävät normitason noin reilusti. Silloin niitä ei lapselle pidä edes kertoa. Eikä todellakaan kerro tarkasta rahankäytöstä, vaan ilmeisesti siitä, että vanhemmat tulevat itse köyhemmistä oloista, ja on pakko hehkuttaa lapsellekin, miten nyt on varaa törsätä.



Meidän lapsille ei tuollaisista kerrota, he oppivat rahan arvon omista ostoksistaan. Jos ostamme kalliimpaa, kiellämme lapsia kehuskelemasta asialla, emmekä kerro hintoja.

Jos hinnat on tuota luokkaa, niin pitäisin huonona käytöksenä tai huonona kasvatuksena tuon ikäisen kohdalla. Muistan lukiosta yhden tyypin, joka kertoi aina kaikista tavaroista, vaatteista jne hinnan. No hänet tiesi koko koulu tuosta asiasta ja ei sillä oikein kavereita ollut. Pikkuveljensä oli taas ihan tavallinen kaveri ja hyvinkin suosittua seuraa.

Jos taas lapsi kertoo ylpeänä lippiksestään, joka maksoi 3e ja hienosta repusta, jonka äiti löysi 10e:llä niin tilanne on varsin toinen.

jos on löytänyt jotain halvalla? Miksi ihmeessä sillä saa kehuskella, mutta ei sillä, että on ostanut jotain kallista? Joku lapsi on voinut vaikka säästää vuosikausia johonkin kalliiseen unelmaan ja kun sen saa ostettua, niin yhtään ei saisi hehkuttaa? Jos rahasta ei puhuta, niin siitä ei puhuta ollenkaan. Oli sitten ostanut halvalla tai kalliilla. Aivan älyttömiä "sääntöjä" teillä.