Työssäkäyvät äidit! Miten hoidatte perheen päivällisrumban???

tai sitten ruokitaan lapset lämmittämällä jotain, ja kokataan itselle myöhemmin jotain, joka ei lapsille maistuisi.



Tai sitten nopea salaatin silppuaminen, pastaa ja pakastimesta taas kastiketta, jota on aiemmin tehty iso satsi.

Kaupan pakastealtaasta löytyy kaikenlaista kivaa puolivalmistetta.



Se on kunnon kotiruokaa, kun heittää kattilaan: pakastekalakuutioita, keittovihannekset ja vielä keittoperunat. Päälle kiehuvaa vettä ja kalaliemikuutio. Annetaan porista vartti, nostetaan pöytään ja kaadetaan keittoon sen verran maitoa, että muksut eivät valita ruoan olevan kuumaa.



Kalapalat ja kalaliemikuution voi korvata edellisenä päivänä paistetulla jauhelihalla ja lihaliemikuutiolla. Mutta silloin kannattaa jättää maito pois.



Muuten meillä suositaan pitkään haudutettavia ruokia (patoja ja laatikoita), joiden tekemisessä ei mene odottelun lisäksi juurikaan aikaa. Näiden annetaan porista illalla, kun surffataan netissä ja syödään sitten pois seuraavana päivänä.

Ja et käytä lihaliemikuutioita, joissa lisäaineita ja rasvaa?

syödä! Sisältävät liian paljon rasvaa, ja eivät ole ravitsevia (ravintoköyhää ruokaa, kysy vaikka asiantuntijoilta, siksi niissä on niin pitkä säilyvyys)

Teen aina keittoja, laatikkoruokia yms. sellaisia arkena, ovat terveellisiä, ja riittoisia. Syömme esim. kalakeittoa, siskonmakkarakeittoa, nakkikeittoa, kesäkeittoa, kaalikeittoa pari-kolmepäivää, ja sitten esim. makaroonilaatikkoa, lihaperunasoselaatikkoa, lihaperunalaatikkoa jne

Ja aika usein lihapullia (tee kunnon satsi kerralla) ja perunamuusia jne.

Mikä se nyt on suomeksi, en tiedä...? Siis sellainen hitaasti kypsyttävä, sähköinen "pata". Aamulla heitän valmistusaineet pataan ja pata porisee hiljalleen päivän mittaan, ihana tulla kotiin ruoan tuoksuun!



Crockpotilla teen yleensä patoja, kastikkeita, paisteja ym.



Viikonloppuna on sitten aikaa ja energiaa tehdä vähän erilaisia ruokia muilla keinoin.

Kyllä sen ruoan saa pöytään...mutta vihannekset jää laittamatta. Ei vaan viiti/jaksaa/voi ja mielikuvitus tulee vastaan. Eli mitä vihreää ja miten. Syötiin pakastekasviksia joka ikisellä ruoalla yksi talvi niin ne on pois laskusta.

ja nykyään kun työhuoneeni on koulun vieressä, laitan lapsille ruoan välillä jo siellä samalla kun teen töitä.

Laitan ruuan noin puolessa tunnissa ihan normaaleista aineksista, eikä juurikaan syödä eineksiä. Salaattihan tulee siinä ruokaa odotellessa tehtyä. Viikonloppuisin teen sitten enemmän aikaa vieviä ruokia. Patoja tai laatikoita saatan tehdä edellisenä iltana, mutta muuten en seuraavan päivän ruokia valmistele. Meillä lapset katselee Pikku Kakkosta ja mies siinä niitä tarvittaessa paimentaa.

Minä hoidan muut kotityöt (ja siivooja osan).



Mies tulee kotiin varttia vaille viisi, kuuden maissa syödään. Tehdään ihan kunnon ruokaa aina, ei eineksiä. Usein tehdään ruokia isompia satseja, jolloin saa pakkaseen. Sieltä sitten laiskapäivinä bolognesekastiketta, kanakastikkeita, lasagneja jne.

Kyllä sen ruoan saa pöytään...mutta vihannekset jää laittamatta. Ei vaan viiti/jaksaa/voi ja mielikuvitus tulee vastaan. Eli mitä vihreää ja miten. Syötiin pakastekasviksia joka ikisellä ruoalla yksi talvi niin ne on pois laskusta.

Me ei käytetä kauheasti aikaa vihannesten laittamiseen, mutta silti on lähes joka ruoalla jotain semmoistakin...

- esim kaikille suoraan lautaselle isot palat kurkkua

- seuraavalla ruoalla isot palat tomaattia

- sitä seuraavalla paprikaa

- sitten vaikka porkkanaa

Tms. Tai sitten näitä sekaisin.

- ja esim parsakaali on lähes yhtä helppo keittää kuin pakastevihannekset, tarvitaan vain kevyt pesu ja nopsa "pilkkominen".

Me käytetään aika paljon myös pikkutomaatteja, ne on niiiin hyviä (ja helppoja). Joskus ajateltiin, että ne on liian kalliita, mutta sitten tultiin järkiimme ja lopetettiin isommat karkkiostokset: jos on varaa käyttää 10e/kg karkkeihin, niin on sitten varaa sen sijasta käyttää n. 6e/kg herkkutomaatteihinkin.

- teen aivan valtavia satseja, joista osa pakasteeseen (yleensä keittoruokia)

- teen aina edellisenä iltana valmiiksi.

Ei niitä kalliita ja usein pahoja eineksiä tarvitse syödä välttämättä koskaan ellei halua. Ruoan voi hyvin tehdä edellisenä päivänä valmiiksi ja sitten lämmitellä seuraavana päivänä. Perunoiden keittämiseen menee aikaa, joten sitä ei usein tee. Tosin niidenkin suhteen voi tehdä niinkin, että edellisenä päivänä pesee perunat valmiiksi kattilaan ja laittaa ne veteen. Sitten kotiin tultua napsaisee hellan päälle ennenkuin edes alkaa riisua vaatteita lapsilta. Kastikkeet, keitot ja laatikot eli normaalit suomalaiset kotiruoat eivät mene miksikään jääkaapissa. Tosin jotkut einekset kuten hernekeitto, pinaattikeitto yms ovat ihan hyviä jos ei ole ehtinyt käydä kaupassa tai tehdä ruokaa. Joskus teen isoja satseja pastkastiketta, kaalikääryleitä tms joista laitan osan pakkaseen ja otan sieltä vaihtelevasti. Max 3 päivää jaksaa syödä samaa ruokaa.

lapset ajoissa päiväkodista, ollaan kotona jo yleensä 16. Mutta koska ruuan laittoon kuitenkin menee aikaa, niin samalla kun laitan ruokaa ja itse juon kahvin ja otan leivän niin lapset saa myös leivät ja maitoa. Eli pienen välipalan siinä välissä, muuten ei tule ruuanlaitosta mitään. Joskus ruoka on valmista 10min (tällöin eivät saa välipalaa), mutta joskus käytän uunin kautta ja menee 40-50min ruokaan. Joskus jää yli edelliseltä päivältä, joskus tehdään purkkihernaria tms. joten ruoka on tyyliin parissa minuutissa. Kauppapäivinä käydään kahvilla ja syödään aikaisemmin tuhdimpi iltapala.

Siksi meillä ei työpäivän jälkeen syödä sellaista, johon pitäisi samana päivänä kuoria perunoita, eli ei muusia, keittoja ym. Ei myöskään mitään sellaista, jonka pitäisi kypsyä uunissa tunti, paitsi jos kotona on joku, joka voi edellisenä iltana valmiiksi laitetun ruuan laittaa uuniin. Se onnistuu pieneltäkin koululaiselta.



Ruuan laittoon kuluva aika on sitten sellainen,että samalla voi tehdä muutakin jos se vaan kypsyy itsekseen liedellä tai uunissa. Luetaan päivän postit, jutellaan vaan päivästä, laitetaan pyykit koneeseen jne.



Eineksistä on parasta purkkihernekeitto, sitten ne foliovuokaeinekset: maksalaatikko, perunasoselaatikko, kermaperunat ainakin.

Meillä eskari-ikäinen ja pikkukoululainen, joilla on paljon harrastuksia. Vanhemmilla molemmilla on vaativa työ.



Haemme lapset vuorotellen (toinen vie aamulla) ja syömme kotona heti reilun välipalan. Toinen tulee töistä noin tuntia myöhemmin.



Tyypillisesti koetamme antaa varsinkin lapsille jotain proteiinipitoista välipalaa, koska kouluruoka on hyvin proteiiniköyhää. Rahkasta, tilkasta kermaa, rasvattomasta maidosta, banaanista ja pakastemarjoista saa ihania pirtelöitä. Lisäksi usein pala täysjyväruisleipää ja juustoa tai kinkkua.



Sitten on harrastusten aika. Lapsilla on useana päivänä viikossa treenit klo 16-19 välillä hiukan vaihdellen (ei siis kolmea tuntia putkeen, vaan sattuvat tuolle aikavälille).



Kun kaikki ovat kotona viimeistään klo 19.30, toinen meistä aikuisista on ehtinyt valmistaa rauhassa kunnon päivällisen (ehkä käydä juoksulenkilläkin). Saadaan kunnollista itse valmistettua ruokaa ja ehditään samalla jutella ruoan ääressä kaikista päivän tapahtumista. Päivällinen on syöty yleensä vähän yli kahdeksaan mennessä, ja sitten mennään suoraan pesulle ja iltasadun lukuun.



Tämä rytmi sopii meille todella hyvin ja mahdollistaa myös vanhempien urheiluharrastukset (en voisi itse mennä täydellä mahalla lenkille päivällisen jälkeen). Parasta on se, ettei sitten tarvita mitään erillisiä iltapalakattauksia, vaan lapset menevät heti ruoan jälkeen tyytyväisinä nukkumaan ja nukkuvat sikeästi aamuun asti.

ja välipala tarhan/työn jälkeen. Myös aikuiset syö välipalan, koska etenkin mun lounas on yleensä aika kevyt

Töiden ja koulun jälkeen on välipala. Päivällistä laitetaan kaikessa rauhassa illan mittaan ja syödään seitsemän ja kahdeksan välillä. Iltapalaa ei ole, paitsi jos joku menee tosi myöhään nukkumaan ja on nälkäinen.

ruoka on pöydässä puoli kuuden aikaan, joskus voi mennä pidempäänkin.



Mutta teen usein isompia annoksia joita voi sitten seuraavana päivänä lämmittää.

Meillä lapset syövät päiväkodissa välipalan kolmen maissa. Niillä ei ole yleensä edes nälkä vielä viiden aikaan, vaan vasta kuuden pintaan. Itsekin syön pienen välipalan kun menen kotiin neljän maissa. Mies laittaa ruuan kuudeksi tai kuuden pintaan.

, että täällä niin moni saa ruuan pöytään puolessa tunnissa ja tekee sen itse. Olen kokki ja silti minulla menee lähes poikkeuksetta ruuanvalmistukseen tunti- puolitoista. Ei siis niin, että tarvitsee siinä hellan edessä koko ajan töpöttää, vaan valmistuksen aloituksesta valmiiseen ruokaan.



Äiteihin verrattuna olen totisesti hidas, mutta töissä ihan kohtuutasoa, kun siellä myös tehdään päällekkäistöitä koko ajan.



Täytynee skarpata kokkausvauhtia kotona, jos palaan työelämään. :)

yhteen väliin välipala ja päivällinen vaihtoivat paikkaa. Eskarilainen söi lounaan eskarissa n. klo 11 ja kotiin tultua syötiin toinen lämmin ruoka, eli päivällinen, klo 14. Sitten illalla syötiin kevyt välipala ja iltapala.



Toiseen aikaan vaihtoi päivällinen ja iltapala paikkojaan. Kotiin tultuamme syötiin kevyt välipala/iltapala ja vasta myöhemmin täyttävämpi ateria.