Lue keskustelun säännöt.
Riita puoliksi tytöt: Mikä muuttuu kun menee naimisiin?
18.08.2011 |
Kauhea riita miehen kanssa. Auttakaa tyttöä.
Olemme olleet yhdessä 2 vuotta ja nyt muutama kuukausi sitten mies muutti Jyväskylästä Espooseen minun ja lapseni luo. Otimme yhteisen asuntolainan ja olemme ihan tosissamme yhdessä.
Mies haluaa naimisiin, minä en missään nimessä.
Auttakaa te naimisissa olevat tai olleet vastaamaan kysymykseen: Mikä muuttuisi jos menisimme naimisiin?
Tulen esittelemään tämän keskustelun huomenna miehelleni ja tarvitsemme molemmat lisää ajatuksia aiheesta tai taitaa olla niin, että mies lähtee kohta takaisin Jyväskylään!?
Kommentit (30)
21/30
|
18.08.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Ja sinun tapauksessasi ap, aivan turha?
Joskus naimisiinmeno voi olla ihan järkevä ratkaisu, ja kivat juhlat ainakin saa, jos ei muuta...
Mutta minusta on hassua mennä naimissiin siksi, että halutaan näyttää jotain ulkopuolisille.
Miehen sukunimi on -nen päätteinen, joten en halua sitä, sitäpaitsi lapsellani ja minulla on samat sukunimet, joten olisi hassua, jos hänellä olisi ihan eri sukunimi kuin minulla.
Emme voi hankkia lapsia, koska hän ei niitä voi saada. Olemme myöskin jo yli neljäkymppisiä, joten minäkään en ala mihinkään adoptiohommaan.
En ole koskaan tajunnut, mihin paperia tarvitaan, koska meille tulisi joka tapauksessa myös avioehto, joten en saisi hänen omaisuuttaan kun eroaisimme.
Sitoudun häneen täysin muutenkin, joten en näe sitä niin, että sitoutuisin vielä enemmän menemällä vihille.
Pelkään menettäväni itseni! Enkä kuulu kirkkoonkaan, enkä halua sormusta. Minusta ne on jotenkin naiveja. En halua myöskään päivää prinsessana, enkä pikavisiittiä edes maistraattiin.
Olen tähän ikään nähnyt niin monta avioeroa, että minulle sitoutuminen ei ole sormuksista tai häistä kiinni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen sukunimi on -nen päätteinen, joten en halua sitä, sitäpaitsi lapsellani ja minulla on samat sukunimet, joten olisi hassua, jos hänellä olisi ihan eri sukunimi kuin minulla. Emme voi hankkia lapsia, koska hän ei niitä voi saada. Olemme myöskin jo yli neljäkymppisiä, joten minäkään en ala mihinkään adoptiohommaan. En ole koskaan tajunnut, mihin paperia tarvitaan, koska meille tulisi joka tapauksessa myös avioehto, joten en saisi hänen omaisuuttaan kun eroaisimme. Sitoudun häneen täysin muutenkin, joten en näe sitä niin, että sitoutuisin vielä enemmän menemällä vihille. Pelkään menettäväni itseni! Enkä kuulu kirkkoonkaan, enkä halua sormusta. Minusta ne on jotenkin naiveja. En halua myöskään päivää prinsessana, enkä pikavisiittiä edes maistraattiin. Olen tähän ikään nähnyt niin monta avioeroa, että minulle sitoutuminen ei ole sormuksista tai häistä kiinni. ap
Ei avioliitto muuta mitään, ei tee hyväksi eikä pahaksi. Jos suhde haalistuu ja tylsistyy, niin käy avoliitossakin.
Monelle avioliitto on sitoumus ja merkki ympäristöön. Sitoutua voi tietysti antaa muutenkin, mutta meillä on perinne siit, että mennään naimisiin.
Joillekin avioliitto on patriarkaalisen alistamisen symboli tai muuten erittäin negatiivinen asia ja siihen minulla ei ole sanottavaa, toivon vaan, että heidän puolisonsa ovat samaa mieltä tai eivät ainakaan pidä liittoa tärkeänä.
Mutta jos sinulla ei ole tuon kummempia perusteluja, en ymmärrä vastahankaisuuttasi, jos olet vakavissasi miehen kanssa ja se on miehelle tärkeä asia. Ero on ihan yhtä hankalaa olitte liitossa tai ette, varsinkin jos omaisuutta ei tarvitse osittaa avioehdon kanssa.
Perimysoikeus ilman erillistä testamenttia,
- en kai mä sitä perisi?
omaisuuden jako eron sattuessa
- avioehto vie pohjan siltä, että saisin jotain mitä ei minulle kuulu
isyyden vahvistaminen mahdollisen yhteisen perheenlisäyksen onnistaessa.
- mies ei siis voi saada lapsia ja on yli 40 vee
Jos haluat, voit vaihtaa miehen sukunimeen tai mies sun sukunimelle.
- Miehestä tulisi siis Nieminen tai musta Virtanen ja lapsella olisi siinä tapauksessa ihan eri sukunimi kuin minulla tai biologisella isällään. No ei.
Ei mulla ole mitään tarvetta näyttää ulkopuolisille tai pistää miehen sormeen sormusta, että naiset tajuaisivat jättää sen rauhaan.
En ole vieläkään keksinyt yhtään hyvää syytä, vaikka monta on esitetty!
ap
sukulaisia toisillenne, nyt olette vain seurusteleva pari, jolla on muksu.
Ennen avioliittoa on aina kyse seurusteluvaihtesta, enkä minä ainakaan haluaisi seurustella ikuisesti.
Minun mielestäni seurusteleva pari ei ole täysin sitoutunut toisiinsa. Seurusteleva pari on aina seurusteleva pari, vaikka olisi ollut 28 vuotta yhdessä, ei siitä mihinkään pääse.
En mä ole ainakaan huomannut mitään mainittavia muutoksia. Kihlasormuksen lisäksi vihkisormus sormessa, muttei sitäkään ole pakko pitää.
Eli mikset voisi mennä naimisiin tai toisaalta, miksi pitäisi mennä naimisiin? Siihen ei tiedä vastausta kun te kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen sukunimi on -nen päätteinen, joten en halua sitä, sitäpaitsi lapsellani ja minulla on samat sukunimet, joten olisi hassua, jos hänellä olisi ihan eri sukunimi kuin minulla.
Emme voi hankkia lapsia, koska hän ei niitä voi saada. Olemme myöskin jo yli neljäkymppisiä, joten minäkään en ala mihinkään adoptiohommaan.
En ole koskaan tajunnut, mihin paperia tarvitaan, koska meille tulisi joka tapauksessa myös avioehto, joten en saisi hänen omaisuuttaan kun eroaisimme.
Sitoudun häneen täysin muutenkin, joten en näe sitä niin, että sitoutuisin vielä enemmän menemällä vihille.
Pelkään menettäväni itseni! Enkä kuulu kirkkoonkaan, enkä halua sormusta. Minusta ne on jotenkin naiveja. En halua myöskään päivää prinsessana, enkä pikavisiittiä edes maistraattiin.
Olen tähän ikään nähnyt niin monta avioeroa, että minulle sitoutuminen ei ole sormuksista tai häistä kiinni.
ap
Se, että luudutteko tai tylsistyttekö, tapahtuu kyllä ilman avioliittoakin jos on tapahtuakseen. Naimisiinmeno ei muuta teidän arkeanne ja olemistanne mitenkään.
Sen sijaan perheen kannalta se on kannattavaa. Vaikka teillä on avioehto, niin liiton aikana hankittu yhteinen omaisuus - on yhteistä omaisuutta. Avioehtohan takaa sen että kumpikin pitää ennen avioliittoa hankkimansa tulot ja omat perintönsä. Mutta yhdessä hankittu on yhdessä hankittua, ja selventää asioita huomattavasti solmia avioliittosopimus kuin tapella asioiden kanssa sitten kun liitto eroon tai kuolemaan päättyy.
Sukunimiasiahan on vähän hassu, siis onhan teillä eri nimet nytkin? Miten se ei ole omituista nyt, mutta olisi sitten jos olette naimisissa? Minulla on oma nimeni, miehellä ja lapsellamme on oma. Eikä siinä mitään ihmeellistä ole. Mutta siis eihän tässä asiassa mitään muutosta teillä tulisi jos pidät oman nimesi. Asiathan säilyisi samalla tolalla kuin nytkin.
Etkä sinä itseäsi menetä, eikä sinun tarvitse sormusta pitää. Oikeasti, mikään ei muuttunut naimisiinmenon jälkeen. Olemme yhä samat ihmiset, ja jos haluamme erota, eroamme, vaikka pitäisikin paperitöitä tehdä. Tai sitten pysymme yhdessä. Se on vain omasta halusta kiinni, eikä naimisiinmeno ole mikään syy yrittää enemmän, kuten täällä joku mainosti. Sen syyn pitää löytyä jostain muualta. Jos se naimisiinmeno on miehellesi tärkeää niin menkää naimisiin! Maistraattipiipahdus on nopea, ja jos haluatte niin pitäkää vaikka grillibileet perheelle prinsessahäiden sijaan, tai eihän niitä tarvitse ollenkaan pitää. Mutta jos haluaa vaikka lahjoja tai hyvän syyn istua iltaa!
Teidän perheenne turvana avioliitto on hyvä olla. Ja jos se tekee miehen onnelliseksi niin anna mennä. Älä suotta tee kynnyskysymystä yhden paperin allekirjoittamisesta. Eikä kirkkoon tarvitse kuulua mennäkseen naimisiin. Senku käy maistraatissa ja thats it.
Ja ero on aina ero on siinä avioliitto paperina välissä tai ei. Tulet näkemään eroja vaikka olisit tai et olisi naimisissa.
En ole vieläkään keksinyt yhtään hyvää syytä, vaikka monta on esitetty!ap
ihan vaan niin romanttisesta syytä, että rakastaa toista. Ilman sen kummempia miettimisiä.
Ei naimisiinmenon lähtökohtana saa ollakaan se, että sille pitää keksiä jokin syy. Älä ihmeessä mene naimisiin, jos et halua ja sano se asia rehdisti miehelle.
-29-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jota avoliitossa ei ole. Jos siis esim. sairastut vakavasti, miehelläsi on velvollisuus elättää sinua. Tätä velvollisuutta ei avoliitossa ole.
vain sopimus? Missä romantiikka? Missä sitoutuminen? Missä se ilo, että saa kutsua ystävät ja suvun juhlistamaan sitä, että vihdoin sinuakin viedään?
Minusta se ainakin oli elämäni romanttisin päivä!