Riita puoliksi tytöt: Mikä muuttuu kun menee naimisiin?

Mutta haluan kysyä vastaan, että mitä pelkäät, että tapahtuu jos menette naimisiin?

Lupaatte rakastaa toisianne myötä ja vastamäessä. Liitto on elinikäinen, ja sitoudut mieheen loppuelämäksesi.

jos ette niin tahdo! Seksi muuttuu kyllä turvallisemmaksi. :)

juridiset asiat ja mun sukunimi. + se että oltiin julkisesti ja virallisesti sitouduttu tähän parisuhteeseen. Muuten elämä pysyi samanlaisena, ei parisuhde siitä miksikään muuttunut.

tytöttely loppuu, luojan kiitos.

Leskeneläke, perintöasiat, avioeron sattuessa eri säädökset (en tiedä kaikkea, googleta).



Sukunimi jos haluatte.



Minä menisin juridisista syistä.

Olen siis lupautunut avioliittoon kanssaan ja sitoutua elämään hänen rinnallaan. Avioliitto sinetöi suhteemme ja kuulumme virallisesti toisillemme.

Liitto on elinikäinen, ja sitoudut mieheen loppuelämäksesi.

Avioero on täysin laillinen.

että mulle itselleni (ja varmaan miehellekin) kynnys erota on noussut korkeammaksi kuin se meidän tapauksessamme muuten olisi.

toisin kuin avopuolison. Mitä pelkäät, miksi et voi mennä naimisiin??

sukunimi ja päästiin lapsentekoon. (ei siis lapsia ennen papin aamenta meille)

Miksi jonkun pitäisi muuttua naimisiin menin myötä? Itse halusin naimisiin koska minusta se on se "oikea ja todellinen" sitoutuminen toiseen (joo joo, olen vanhanaikainen)



Parempi kysymys kuin "miksi mennä naimisiin" on miksi ei menisi naimisiin jos on sitoutunut toiseen loppueämäksi? Jos miehesi haluaa naimisiin, onko sinulla joku oikea syy olla menemättä?

Jos saatte yhteisiä lapsia, niin heitä ei tarvi tunnustaa, vaan mies on isä ihan vain sun kanssa naimisissa olemalla.



Moni haluaa myös virallisen statuksen ihan siksi, että ulkopuolistenkin silmissä suhde on ns. pätevä ja vakava, kun on naimisiinkin menty. Ehkä tuossa uusperhekuviossa mies haluaa vaikkapa omalle suvulle tehdä selväksi, että tähän naiseen olen todella sitoutunut.



Avioliitosta on vaikeampi erota, joten ehkä sekin puoltaa sitä vakavuuden määrää. Avoliitosta ei tarvitse hakea eroa. Sen kun lähtee ja jakaa omaisuuden.



Itse menisin riemusta kilujen naimisiin rakastamani miehen kanssa!

vähän vaikeusastetta kiitos, ihan liian helppo.

Ja paradoksaalista on, että sen merkitys astuu suurimmalta osin vasta sitten KUN liitto päättyy.



Ja mammat nyt tarkkana:



JOKAINEN LIITTO PÄÄTTYY - joko eroon tai kuolemaan. Ja siinä kohtaa onkin ihan eri asia onko naimisissa vai ei.

avioliitolla on ensisijaisesti sympolinen merkitys. Ikäänkuin julkisesti annetaan kaikille tiedoksi että loppuelämä aiotaan yhdessä olla. Toki eroprosentit on nykyään jo sitä luokkaa että aika naivi täytyisi ihisen olla jos kuvittelisi että se sormus olisi mitenkään tae siitä että näin kävisi. Meillä naimisiin meno oli osoitus siitä että kumpikin on valmis tekemään kaikkensa että yhdessä myös pysyttäisiin.



Avioliitto tuo myös juridista turvaa. Erotilanteessa ollaan ilmeisesti säätämässä jotain sääntöjä myös avopareille, mutta kuoleman varalta niitä ei ole. Toki siihen voi varautua testamentilla, mutta en tiedä onko esim. perintöveron suurudessa eroa. Lisäksi avioliitossa on mahdollisuus leskeneläkkeeseen.



Jos toinen joutuu onnettomuuteen tai muuten sairastuu ilmoitetaan sairaalasta automaattisesti aviopuolisolle, mutta avopuolisolle ei saa kertoa mitään ellei potilas ole sen verran kunnossa että pystyy siihen antamaan luvan.



Tunnetasolla avioliitto ei tietenkään ole sen kummempi kuin avoliittokaan. Arki on mitä on ja jos ei asioita osaa keskustella ja sopia niin ei se sormus varmasti tilannetta pelasta. Toki kynnys lähteä avioliitosta voi olla korkeampi, mutta sitä ei voi yleistää.

Miehen sukunimi on -nen päätteinen, joten en halua sitä, sitäpaitsi lapsellani ja minulla on samat sukunimet, joten olisi hassua, jos hänellä olisi ihan eri sukunimi kuin minulla.



Emme voi hankkia lapsia, koska hän ei niitä voi saada. Olemme myöskin jo yli neljäkymppisiä, joten minäkään en ala mihinkään adoptiohommaan.



En ole koskaan tajunnut, mihin paperia tarvitaan, koska meille tulisi joka tapauksessa myös avioehto, joten en saisi hänen omaisuuttaan kun eroaisimme.



Sitoudun häneen täysin muutenkin, joten en näe sitä niin, että sitoutuisin vielä enemmän menemällä vihille.



Pelkään menettäväni itseni! Enkä kuulu kirkkoonkaan, enkä halua sormusta. Minusta ne on jotenkin naiveja. En halua myöskään päivää prinsessana, enkä pikavisiittiä edes maistraattiin.



Olen tähän ikään nähnyt niin monta avioeroa, että minulle sitoutuminen ei ole sormuksista tai häistä kiinni.



ap

kaikkien juridisten tasavertaisuusnäkökohtien lisäksi se, että ei tarvitse kenellekään ulkopuoliselle todistella toisen tärkeyttä elämässä. Avioliitto siviilisäätynä kertoo loppujen lopuksi niin paljon... ainakin minulle.



En ole vanhoillinen ollenkaan, mutta turvallisuuden tunnekin merkkaa jotakin. Minusta on todella hyvä tunne, että jos minulle jotakin tapahtuu, niin heti tiedoistani selviää, kun on minulle tärkein henkilö.



Mielestäni avioliitto on myös kahden kypsän ja ajattelevan aikuisen yhteinen päätös, ei mikään kissa-hiiri-leikki.



Tässä perusteita siviilisäädyn valintaan :)

Ei siis puolesta tai vastaan, vaan selityksiä, miksi arvostan avioliittoa ja mitä se minulle merkitsee.

Eihän oikeasti minkään tarvitse muuttua. Ei nimien, ei kotiarjen, ei minkään. Ei tarvitse järjestää päivää prinsessana, ei edes kakkukahveja teille kahdelle. Kyse on vain ja ainoastaan juridisesta turvasta liiton päättyessä joko eroon TAI kuolemaan. Ehkä ennen kaikkea kuolemaan.

omaisuuden jako eron sattuessa, isyyden vahvistaminen mahdollisen yhteisen perheenlisäyksen onnistaessa. Ne helpottuu.



Jos haluat, voit vaihtaa miehen sukunimeen tai mies sun sukunimelle.



Asuntolainahan teillä on jo puoliksi.



Mikään ei muuttuisi niin paljon etteikö naimisiin voisi mennä.