Polttareista avautumista.

jopa siihen asti, että mietit onko mies naimisen arvoinen ollenkaan, mä veikkaan rajusti, että sä et tule ikinä kestämään niitä kaikkia väärinymmärryksiä, menemisiä ja muita mitä ikinä avioliittonne tulee teille matkalla tuomaankin.



Elämänikäinen avioliitto on vaikea laji ja sinä takkuat noin pahasti jo ensimmäisestä rypystä.



En usko, että avioliittonne tulee olemaan kovin pitkäikäinen tai kestävä.



Mieti vielä onko toi nyt oikeasti iso asia?

queeneihin, eikä meihin tasapainoisiin ja järkeviin? Miksi miksi miksi!

Kyllä miehesi voi mennä omiin polttareihinsa ihan hyvillä mielin, koska hänen kaverinsahan ne hänelle varmaan järjestävät. On ikävää, että äolet kateellinen miehesi ystävistä ja siitä, että hänestä olisi hauska juhlistaa avioliittoon astumista myös omien kavereidensa kesken. Ja välillä siis ihan ilman sitä tulevaa vaimoa, jonka kanssa meinaa viettää koko loppuelämänsä. Harvoin sitä on itse juhlien keskipisteenä ja harvoin kaverit järjestävät mitään sellaista kuin polttarit.



Ymmärrän, että olet pettynyt omaan tilanteeseesi, mutta ei ne häät siitä ainakaan parane, jos kiellät mieheltäsi polttarit tai mökötät niistä. Miehesi on varmaan tukenut sinua ja kompannut sinun mielipidettäsi polttareista, koska on tiennyt, että et voi omia polttareita saada. On kyllä hieman ikävää kavereiltasi, etteivät he järjestä polttreita sinulle, koska kyllä itsekin olen lähtenyt polttareihin tosielle paikkakunnalle.



Mielestäni sinun pitää nyt ryhdistäytyä, iloita, jos miehesi iloitsee ja ajatella, että miehen ilo on sinunkin onnesi. Tässä tapauksessa olen sitä mieltä, että olet pikkumainen ja ikävä ihminen, jos et anna miehesi mennä tai jos jatkat mökötystä asiasta. Se on se kateus, joka sinua kalvaa, mutta ei sen pidä antaa pilata häitänne.

nyt lopeta hyvä nainen.



Jos sulle on yksi hailee onko sulla polttarit vai ei, mutta anna miehesi juhlia hyvin mielin. Mitä se on sulta pois?



Mulla ei ollut "polttareita" aikanaan, mutta kun mies oli omissaan, niin kokattiin parin kaverin kanssa meillä ja juoruiltiin yömyöhään.

niin pitääkö miehelläkin olla tylsää, vaikka sillä on kavereita polttareita järjestämässä?



Olet vain kateellinen miehen saamasta huomiosta. Oisko aika alkaa käyttäytymään kuin aikuinen, kun kerran naimisiinkin olet menossa?

silti voin uskoa, että jos sellaiset mulle järkättäisiin, olisin ihan innoissani siitä. Ne ystävät ne järkkää, ei juhlakalu itse. Anna miehesi nauttia omistaan, ei se oikeasti ole sinulta pois, eikä tarvitse kokea petetyksi tulemista, turhaa.

Kyllä miehesi voi mennä omiin polttareihinsa ihan hyvillä mielin, koska hänen kaverinsahan ne hänelle varmaan järjestävät. On ikävää, että äolet kateellinen miehesi ystävistä ja siitä, että hänestä olisi hauska juhlistaa avioliittoon astumista myös omien kavereidensa kesken. Ja välillä siis ihan ilman sitä tulevaa vaimoa, jonka kanssa meinaa viettää koko loppuelämänsä. Harvoin sitä on itse juhlien keskipisteenä ja harvoin kaverit järjestävät mitään sellaista kuin polttarit.

Ymmärrän, että olet pettynyt omaan tilanteeseesi, mutta ei ne häät siitä ainakaan parane, jos kiellät mieheltäsi polttarit tai mökötät niistä. Miehesi on varmaan tukenut sinua ja kompannut sinun mielipidettäsi polttareista, koska on tiennyt, että et voi omia polttareita saada. On kyllä hieman ikävää kavereiltasi, etteivät he järjestä polttreita sinulle, koska kyllä itsekin olen lähtenyt polttareihin tosielle paikkakunnalle.

Mielestäni sinun pitää nyt ryhdistäytyä, iloita, jos miehesi iloitsee ja ajatella, että miehen ilo on sinunkin onnesi. Tässä tapauksessa olen sitä mieltä, että olet pikkumainen ja ikävä ihminen, jos et anna miehesi mennä tai jos jatkat mökötystä asiasta. Se on se kateus, joka sinua kalvaa, mutta ei sen pidä antaa pilata häitänne.

Jos minä mököttäisin siitä että hän pitää polttarinsa, niin minä en olisi sanonut hänelle halaistua sanaa siitä että minua harmittaa ko. asia. =D Enkä muutenkaan harrasta mököttämistä, koska se ei auta missään tilanteessa yhtään millään tavalla.

Kateellinen en sinällään ole, koska mulla on hyviä ystäviä, mutta sattumoisin nämä ystävät asuvat ulkomailla ja ne vähät kaverit/tutut jäivät edelliselle paikkakunnalle jolla asuin. Viihdyn muutoinkin enemmän itsekseni, eikä tuo polttarittomuus minua harmita. Enkä edes kaipaa mitään "juhlapäivää" jossa minut nolataan yleisillä paikoilla (tämä on Suomessa asuvien tuttujeni mielestä polttareiden päätarkoitus), koko hääjuhlakin on minulle lähinnä pakkopullaa, mutta mies haluaa häitä juhlia ja se on tärkeää hänelle joten siksi niihin suostuin. Itselleni olisi riittänyt vihkiminen maistraatissa ja illallinen tasokkaassa ravintolassa.

Minulla ei ole "kaasoakaan", koska en ole kokenut ketään Suomessa asuvaa niin läheiseksi että voisin ketään siihen hommaan pyytää.

Mieheltäni en ole myöskään ikinä kieltänyt mitään saunailtoja jne "juhlia" kavereidensa kesken. Ja kuten sanoin, minua harmittaa se, että hän ensin sanoi ettei hänellekään pidetä polttareita ja oli sanonut näin myös kavereilleen. Tuntuu että hän on valehdellut tuosta mielipiteestään ja valehtelu on jotain mitä en sulata helpolla.

Enkä myöskään ole sanonut miehelle ettei hän niihin polttareihinsa saa mennä, päin vastoin, sanoin että pitävät hauskaa ja järjen päässä (siis etteivät mene tekemään mitään uhkarohkeaa, miehen kaverit ovat vähän sen tyylisiä että typeriä idoita putkahtelee välillä päihin). En minä ole mikään Justiina-tyyppinen pirttihirmu kaulin kädessä komentamassa ja määräämässä, vaikka ilmeisesti niin luulet.

Mutta tosiaan, kateellinen en ole. En ole nimittäin mikään sosiaalinen ihminen, ja jos mieheni on vaikka baariinkiin halunnut, hän on yleensä saanut mennä sinne itsekseen kavereidensa kanssa. Minä vietän mieluiten aikaa kotona hyvän elokuvan ja pullollisen viinä kanssa, kuin ventovieraiden keskellä.

millainen vastaus sulle kelpaisi tähän aloitukseen?

Älä tee sitä virhettä, että kiellät miestä osallistumasta kavereidensa järjestämiin polttareihin. Polttarit ovat ainutlaatuinen tapahtuma, kerran elämässä sitä ihminne (toivottavasti) pääsee polttarisankarin rooliin. Omat polttarini olivat ainakin niin ikimuistoisen riemukkaat, että edelleen hyilyttää ja niistä on jäänyt todella sydämellisiä muistoja niin minulle, kuin ystävillenikin. Se, että sinä et saa omia polttareita ei tarkoita, etteikö miehesi voisi omiinsa osallistua. Vai oletko siis kateellinen miehellesi? Olet itse painottanut ystävillesi, että et halua polttareita, ehkä he olisivat sellaiset sinulle järkänneet ilman kieltojasi.



Minun mielestäni polttareiden tarkoitus on viettää ihana päivä rakkaiden ystävien ympäröimänä. Muistella hauskoja juttuja nuoruusvuosilta, tanssia, nauraa, syödä hyvin ja juhlistaa ylipäätään tulevia häitä ja juhlistaa niitä ihania ystävyyssuhteita. Voihan niitä polttareita ajatella vaikka vain hauskoina juhlina ja nautiskelemisella ystävien hyvästä seurasta.



Olisiko sinulla vaikka vain yksi ystävä siellä paikkakunnallasi? Eräs kaverini oli omalla paikkakunnallaan aika yksinäinen, ystävät olivat jääneet lapsuudenkaupunkiin. Kuitenkin kaverilani oli eräs hyvä kaveri tältä uudeltapaikkakunnalta, joka tavallaan järkkäsi kaverilleni polttarit, vaikka olivatkin kahdestaan. Viettivät vain päivän yhdessä hemmottelun merkeissä, kävivät kasvohoidoissa, syömässä, drinkeillä ja leffassa. Illalla lähtivät vielä bilettämään ykkäset päällä. Käverillani oli todella hauska päivä ja on tyytyväinen, että hänelläkin oli kuitenkin "polttarit".



Rentoudu nyt ja jätä tuo mökötys pois. Eikö ole ihanaa, että miehelläsi on hyviä kavereita, jotka haluavat muistaa häntä järkkäämällä hänelle juhlat? Ole iloinen miehesi puolesta, älä kateellinen tai katkera. Sillä et voita mitään muuta kuin molemmille pahan mielen.

Alkuun on ollut sitä mieltä, että polttareissa ei ehkä ole mitään järkeä (miksi pitäisi olla, kaitpa juhliminen ystävien kesken riittää ihan hyvin syyksi) ja on kompannut sinua oman mielipiteensä kanssa. Kaverit nyt kuitenkin ovat halunneet järkätä polttarit, joten olisihan se aina epäkohteliasta mieheltäsi kieltäytyä menemästä.



Jos miehesi olisi jo tiennyt polttareistaan, mutta ei olisi niistä sinulle kertonut, vaan olisi silti väittänyt, ettei mitään polttareita ole olemassakaan, se olisi valehtelua. Ei kai mielipiteensä muuttaminen valehtelua ole.



Miten nämä polttarit eroavat siitä, jos miehesi kaverit olisivat vaikka halunneet järkätä miehellesi synttäriyllätyksen? Eihän ne polttarit ole kuin juhlimista ja hauskanpitoa. Jos miehesi baarissakäynnit tai saunaillatkin hyväksyt, mikä ihme tässä polttariasiassa nyt sinua niin risoo?



Järkkää itsellesi samalle illalle elokuva, ruokaa, viintä, käy vaikka hieronnassa ja kampaajalla jne.

Polttarit on aivan järjetön perinne. Muka viimeinen sinkkuilta, ryypätään nahan naamalle ja tehdään asioita, joita ei ikinä muuten toiselle tehtäisi...



Ystäväni "onnellinen" parisuhde kaatui aikanaan polttareihin, oli sulhasella vähän liian hauskaa viron reissulla...Ei muuten olisi varmaan jäänyt kiinni, mutta sulhasen kaverit olivat kutsuneet mukaan vaimon isoveljen. (mikä moka, jos ollaan huoriin menossa!!) Tjajajajaaa, ei se sitten enää ollutkaan niin hauskaa, kun kotiin tultiin:)

Eikä miehesi minusta mitenkään ole sinulle valehdellut. Valehtelua olisi ollut, jos miehesi olisi kirkkain silmin vannonut, että mitään polttareita ei tule ja sitten itse pakottanut kaverit järjestämään polttarit tai ollut polttareissa, mutta valehdellut jälkikäteen ettei ole ollut.



Vanha sanonta "koskaan ei pidä sanoa ei koskaan" pitää ihan oikeasti paikkansa. Jos minuakin pidettäisiin valehtelijana joka kerta kun olen mielipidettäni jostain muuttanut niin melkoinen valehtelija olisinkin. Oikeastaan koko nykyinen elämäni asuinpaikasta lähtien olisi yhtä valetta.

Polttarit on aivan järjetön perinne. Muka viimeinen sinkkuilta, ryypätään nahan naamalle ja tehdään asioita, joita ei ikinä muuten toiselle tehtäisi...

Ystäväni "onnellinen" parisuhde kaatui aikanaan polttareihin, oli sulhasella vähän liian hauskaa viron reissulla...Ei muuten olisi varmaan jäänyt kiinni, mutta sulhasen kaverit olivat kutsuneet mukaan vaimon isoveljen. (mikä moka, jos ollaan huoriin menossa!!) Tjajajajaaa, ei se sitten enää ollutkaan niin hauskaa, kun kotiin tultiin:)

Ihmeellistä kuvitella, että kaikilla nekin menee saman kaavan mukaan kuin muilla?

ja nyt harmittaa, jos miehen kaverit järkkää miehelle sellaiset... En oikein ymmärrä. Tuntuu, että ehkä kuitenkin haluaisit polttarit myös itsellesi ja harmittaa, että olet sanonut, ettei niitä tarvitse järkätä.



Miksi miehen pitäisi pitää sovitusta kiinni? Jos sinä et välitä polttareista, miksi miehellä ei saisi niitä olla?

Olen siis tuo viron reissun kertoja. Ei kaikilla ole noin huonoa tuuria, mutta kyllä näitäkin löytyy!



On meilläkin miehen kanssa ollut polttarit, ja oli ne kai ihan hauskat. Mutta että kyllä polttareihin varsinkin joissain porukoissa liitetään järjettömiä perinteitä, jotka vaan satuttaa sitä toista osapuolta!

millainen vastaus sulle kelpaisi tähän aloitukseen?

Viestin sävy on selkeän ystävällinen, paitsi etten edelleenkään mökötä.

Ja kuten sanoin. En ole kieltämässä mieheltä mitään.

Pointti on siinä että kun kysyin mieheltä että halusiko hän alunperinkin polttarit ja vain mielisteli minua kun sanoin että minä en halua polttareita, niin hän meni vaikeaksi eikä vastannut mitään. Selkeästi hän jäi kiinni valheesta.

Mielistely on minulle suoraan verrannollinen valehteluun ja mies tietää sen.

Itse olen jo kosinnasta asti sanonut että en halua juhlia, kunnes mies sitten eräänä päivänä uskalti sanoa että hän haluaa hääjuhlat ja kun hän sanoi että se olisi hänelle tärkeää niin suostui niihin.

Itse pelkään tuollaisia tilaisuuksia, tiedän jo etukäteen että joudun ottamaan rauhoittavia mukaan, etten saa paniikkikohtausta kesken juhlien. Kuitenkin mies on tiennyt kantani koko ajan, enkä ole hänelle tunteistani hänelle valehdellut.

En ole sellainen joka suuttuu helposti ja tästäkin asiasta on keskusteltu asiallisesti. Tapanani ei tosiaan ole mököttää tai räyhätä. Vihaan kofliktitilanteita.

Ja ei, minulla ei ole Suomessa yhtään läheistä ystävää, enkä tosiaankaan halua mitään polttareita itselleni. Pelkkä ajatuskin ahdistaa. Miehen ystävätär oli niitä miltei pakolla järjestämässä kunnes sanoin että jos hän niin tekee, hän ei ole tervetullut itse juhliin.

Suurin juttu tässä on siis miehen valehtelu noista polttareista.

Ehkä tosiaan naisille tuo on tuollaista muistelua ja yhdessäoloa, mutta ainakin miehen kaveripiirin tuntien, noille se on vain järjetöntä ryyppäämistä ja luultavasti strippibaariin menoa.

Ap

millainen vastaus sulle kelpaisi tähän aloitukseen?

Viestin sävy on selkeän ystävällinen, paitsi etten edelleenkään mökötä.

Ja kuten sanoin. En ole kieltämässä mieheltä mitään.

Pointti on siinä että kun kysyin mieheltä että halusiko hän alunperinkin polttarit ja vain mielisteli minua kun sanoin että minä en halua polttareita, niin hän meni vaikeaksi eikä vastannut mitään. Selkeästi hän jäi kiinni valheesta.

Mielistely on minulle suoraan verrannollinen valehteluun ja mies tietää sen.

Itse olen jo kosinnasta asti sanonut että en halua juhlia, kunnes mies sitten eräänä päivänä uskalti sanoa että hän haluaa hääjuhlat ja kun hän sanoi että se olisi hänelle tärkeää niin suostui niihin.

Itse pelkään tuollaisia tilaisuuksia, tiedän jo etukäteen että joudun ottamaan rauhoittavia mukaan, etten saa paniikkikohtausta kesken juhlien. Kuitenkin mies on tiennyt kantani koko ajan, enkä ole hänelle tunteistani hänelle valehdellut.

En ole sellainen joka suuttuu helposti ja tästäkin asiasta on keskusteltu asiallisesti. Tapanani ei tosiaan ole mököttää tai räyhätä. Vihaan kofliktitilanteita.

Ja ei, minulla ei ole Suomessa yhtään läheistä ystävää, enkä tosiaankaan halua mitään polttareita itselleni. Pelkkä ajatuskin ahdistaa. Miehen ystävätär oli niitä miltei pakolla järjestämässä kunnes sanoin että jos hän niin tekee, hän ei ole tervetullut itse juhliin.

Suurin juttu tässä on siis miehen valehtelu noista polttareista.

Ehkä tosiaan naisille tuo on tuollaista muistelua ja yhdessäoloa, mutta ainakin miehen kaveripiirin tuntien, noille se on vain järjetöntä ryyppäämistä ja luultavasti strippibaariin menoa.

Ap

valehtelijan ja mielistelijän kanssa? Oletko harkinnut tarkkaan, mitä vielä enemmän on tulossa mutkia matkaan, siis mielistelya, valhteluakin... Sinuna tekisin isot pohdinnat nyt ja pian! Voitko luottaa tähän mieheen, ikinä? Kuulosta siltä, että olette liian erilaisia.

että pelkäät miehen menevän strippibaariin polttareissa? Jos et luota häneen ja pelkäät tuollaista, niin eikö silloin ole mahdollista, että hän menee sinne strippibaariin kavereiden kanssa koska vaan? Eihän siihen baariin tai pettämiseen välttämättä polttareita tarvita?

ja nyt harmittaa, jos miehen kaverit järkkää miehelle sellaiset... En oikein ymmärrä. Tuntuu, että ehkä kuitenkin haluaisit polttarit myös itsellesi ja harmittaa, että olet sanonut, ettei niitä tarvitse järkätä.

Miksi miehen pitäisi pitää sovitusta kiinni? Jos sinä et välitä polttareista, miksi miehellä ei saisi niitä olla?

ettei hänkään halua polttareita. Sanoi tämän myös minun kuullen kavereilleen ja sanoi että on tosissaan, eikä mieli muutu.

Tämän takia tämä tilanne on mitä on ja tunnen oloni typeräksi.

Minua ei tosiaankaan harmita että minulle ei tule polttareita, enkä ole katkera tai kateellinen miehen kavereista. Olen edelleen aika kotihiiri.

Ja joku vertasi syntymäpäiviin noita polttareita niin tämä on vähän eri juttu kuitenkin. Syntymäpäivillä ei ole yleisenä tapana pukeutua typerästi, käydä naisia alentavisa paikoissa ja aukoa päätään "jätkä saa pallon jalkaan" kuten eräs miehen kaveri "onnitteli" miestä kuullessaan kihlauksesta.

Ap