Miksi jotkut päästää ekaluokkalaisensa jo liikkumaan yksin?

Eikö lapsella ole yhtään kaveria, jonka vanhempien kanssa vuorotella?

Meillä onneksi koulumatka n. 100 m eikä yhdenkään tien ylitystä. En kyllä uskaltaisi päästää omaa viikariani kilometrin matkalle, varsinkaan jos on tie ylitettävänä. On sen verran "rohkee" kaveri liikenteessä ;-).



Mutta en nyt lähtisi tuomitsemaan niitä, joiden lapsi menee yksin kouluun. Jokainen lapsi on yksilö. Toiset ovat valmiimpia kuin toiset kulkemaan itsekseen.

3-vuotias osaa katsoa molempiin suuntiin kun kuljet vieressä mutta annatko 3-vuotiaan lähteä liikenteeseen yksin? 3-vuotias alkaa ihailla lakaisuautoa tms ja unohtaa tasan tarkkaan varoa liikennettä. Sinä se horisija täällä olet.

En ole kirjoittanut mitään tuosta, mitä nyt paasaat. Todennut vain että minun lapseni osasivat katsoa kadulla molempiin suuntiin kolmevuotiaina.

Se on IHAN TAVALLIENN TAITO täällä Helsingissä, halusit tai et.

KAIKKI TUO MUU soopa on ihan omaa alemmuudentuntoasi.

joten, kun poikani menevät kouluun, en välttämättä ole niitä saattamassa kouluun, mutta meillä ei olekaa tien ylityksiä, mutta jos ei mutkittele, nii kaks tienylitystä eli kaks suojatietä ja kaks pelottavaa hetkeä äidille. Tie on pieni kapea, josta pääsee vaan parkkikseille, mutta nuoret ajaa jopa 60-100km/h, tiellä, kyllä on monet kerrat poliiseja, mutta ei sillo ku ne pitäis olla.



Ja joku oli kirjottanut tosta asumisesta et lasta ajatellen, no me asutaan omistuskämpässä ja sitä on vaikea muuttaa tiettyy paikkaa, jos muuten viihtyy ja on hyvä koti. Ymmärrän jos vuokralla asuu, sen ku muuttaa vuoden välein, mut omistuksessa, nii vähintää asuttava se 2v ja myyntirumba yms... Nii kyllä mun mielestä se asumisen tärkein, että alue on viihtyisä, naapurit siedettäviä ja lapsilla hyvä olla.

ja joo kulkee pyörällä. Älkää ottako troubelsseja mun lapsesta. Jos ap:n ekaluokkalainen on vihreä, minun ei ole. Pyöräillään koko perhe, ja paljon.

3-vuotias osaa katsoa molempiin suuntiin kun kuljet vieressä mutta annatko 3-vuotiaan lähteä liikenteeseen yksin? 3-vuotias alkaa ihailla lakaisuautoa tms ja unohtaa tasan tarkkaan varoa liikennettä. Sinä se horisija täällä olet.

ei se nyt mikään ylivoimainen asia ole. Mutta osaako joku tuon ikäinen muka arvioida autojen lähestymisnopeutta ja sitä että milloin ne ovat kohdalla, millloin ehtii vielä alta pois?

Tuon ikäisethän yleensä vielä matkivat aikuista kiltisti ja katsovat molempiin suuntiin MUTTA eivät tajua siitä asiasta sitten yhtään sen enempää. 7-vuotiaat on yleensä niin itsenäisiä ja uhmakkaita että heiltäkään ei voi olettaa järkevää arvointikykyä joka päivä.

ei meillä ainakaan ihailla. Sanotaan että duunareitten hommia, katohan toiseen suuntaan.

ei meillä ainakaan ihailla. Sanotaan että duunareitten hommia, katohan toiseen suuntaan.

T. se ihailija

miksi tässä ketjussa verrataan ekaluokkalaista (yleensä 7-vuotias) 3-vuotiaaseen. Ihan sama jos mua verrattaisiin johonkin 2-kymppiseen. Tai eläkeläiseen. Jopa liikennekäyttäytyminen on minulla eri kuin edellä mainittujen vertausryhmien stereotypioilla. Ihminen kasvaa eri tavoin koko ajan, läpi elämänsä.



-kohta 40-

"Saako 3-vuotiaan jättää pihalle leikkimään ilman äitiä"-ketjut. Ne, joita ei ole jätetty ovat varmasti ihan vihreitä liikkumisessa(kin) ekaluokkalaisina. Ne, jotka on jätetty osaamaan yksin pienempinä(kin) ovat taatusti osaavia pärjäämään koulumatkan -varsinkin jos se on harjoiteltu.



p.s. tällä en tarkoittanut että 3-vuotiaan on suotavaa leikkiä pihalla yksinään.

Tämä ketju on ihan samaa tasoa kuin ne "Saako 3-vuotiaan jättää pihalle leikkimään ilman äitiä"-ketjut. Ne, joita ei ole jätetty ovat varmasti ihan vihreitä liikkumisessa(kin) ekaluokkalaisina. Ne, jotka on jätetty osaamaan yksin pienempinä(kin) ovat taatusti osaavia pärjäämään koulumatkan -varsinkin jos se on harjoiteltu.

.

liikkuu yksin ollessaan. Joten minusta kukaan ei voi sanoa että "ihan varmasti osaa mennä itse".

t nro2, joka näki keskellä tietä kävelevän lapsen

Olen katsonut ikkunasta kun lapseni 7-v ylittää sen ainoan tien ja todellakin katsoo joka suuntaan. Näen myös kuinka isosiskonsa 16-v menee samaisen tien yli eikä katso ollenkaan. Enemmän olen huolissani hänestä. Molempien kanssa olen kulkenut matkaa ennen koulun alkua ja ovat siinä oppineet. Ekana päivänä on molemmat saatettu kouluun, ei muuten. Isompi katsoi pienempänä, nykyään ei paljoa sivuilleen vilkuile :(.

pakon sanelemana opettelemaan jiunankäytön, eli kulkee junalla yhden pysäkin välin+ matkat itse. Hyvin on alkanut, vaikka ensin jännittikin.

En ole kirjoittanut mitään tuosta, mitä nyt paasaat. Todennut vain että minun lapseni osasivat katsoa kadulla molempiin suuntiin kolmevuotiaina. Se on IHAN TAVALLIENN TAITO täällä Helsingissä, halusit tai et. KAIKKI TUO MUU soopa on ihan omaa alemmuudentuntoasi.

En tietääkseni kärsi mistään alemmuudentunnosta ainakaan äitinä. Mut sinä taidat olla jostain vihainen...? Tuo muu höpinä liittyi ensimmäiseen tekstiini, jossa mietin tämän ketjun ajatuksia ylipäätään. Relaa hyvä ihminen, eikai tämä nyt ole niin tärkeä kysymys, ylipäätään koko tämä palsta että tarvii hermostua? Mielenkiinnosta, MITÄ sä siellä kotona teet kun vaikutut niin kiukkuiselta?

Olen katsonut ikkunasta kun lapseni 7-v ylittää sen ainoan tien ja todellakin katsoo joka suuntaan. Näen myös kuinka isosiskonsa 16-v menee samaisen tien yli eikä katso ollenkaan.

että vanhempi näkee koko matkan (tai sen yhden risteyksen) tai että yleensä matkalla on vain yksi vaaranpaikka. Mutta kiva että teillä ekaluokkalainen osaa ja on noin turvallinen matka!

se koulumatka on mielestäni pikkujuttu siihen verrattuna että pienet ovat tuntikausia keskenään tai yksin- joukossa tyhmyys todellakin tiivistyy, sosiaaliset taidot on viidakonlaki-tasoa kun ei ole aikuista ohjaamassa.

ihan vilpittömästi toivoisin et kaikilla lapsilla olisi sekä turvallinen koulumatka että saatavilla oleva aikuinen vielä pitkälle kouluikään. Mut ei taida olla tämän yhteiskunnan eikä monen vanhemmankaan arvojärjestyksen kärkipäässä:(( Eilen juuri uutisissa oli et syrjäytyneet nuoret on suomen suurin sisäinen uhka. No, mistäköhän mahtaa syrjäytyminen alkaa....:(

joten, kun poikani menevät kouluun, en välttämättä ole niitä saattamassa kouluun, mutta meillä ei olekaa tien ylityksiä, mutta jos ei mutkittele, nii kaks tienylitystä eli kaks suojatietä ja kaks pelottavaa hetkeä äidille. Tie on pieni kapea, josta pääsee vaan parkkikseille, mutta nuoret ajaa jopa 60-100km/h, tiellä, kyllä on monet kerrat poliiseja, mutta ei sillo ku ne pitäis olla. Ja joku oli kirjottanut tosta asumisesta et lasta ajatellen, no me asutaan omistuskämpässä ja sitä on vaikea muuttaa tiettyy paikkaa, jos muuten viihtyy ja on hyvä koti. Ymmärrän jos vuokralla asuu, sen ku muuttaa vuoden välein, mut omistuksessa, nii vähintää asuttava se 2v ja myyntirumba yms... Nii kyllä mun mielestä se asumisen tärkein, että alue on viihtyisä, naapurit siedettäviä ja lapsilla hyvä olla.

Eikö sitä asuntoa voi ostaa paikalta jossa koulu on turvallisen matkan päässä? No enpä tiennytkään että vain muuttamalla vuoden välein voi turvata lapsen koulutien. Itse olen asunut 18 vuotta samassa asunnossa, siitä lähtien kun ensimmäinen lapsi meni kouluun.

eikä painaisi kaasua! Niin ja aikuiset voisi myös näyttää esimerkkiä ja olla kävelemättä päin punaisia. Ärsyttää tämä Suomen liikennekulttuuri.

Monen muunkin maan liikennekulttuurissa näkee jalankulkijoiden kävelevän päin punaisia. Itse asiassa opiskeluaikoinani muistan keskustelleeni asiasta jonkin vaihtariporukan kanssa, ja muualta Suomeen tulleet ihmettelivät, miten orjallisesti suomalaiset noudattavat kävellessäänkin liikennevaloja, vaikka olisi hiljainen vuorokaudenaika eikä autoja näköpiirissä lainkaan.

Ekaluokkalaisia on kolmea sorttia:

1. Ehdoton vähemmistö niitä, jotka ovat valmiita liikenteeseen

2. Reuhaavat ja sähläävät, joilla ei pitäisi olla mitään asiaa liikkua yksin koulumatkaansa

3. Hajamieliset professorit, jotka saattavat ajatuksissaan kävellä mihin sattuu.

Meidän lapsi kuuluu viimeiseen ryhmään. On terävä kuin mikä, osannut lukea jo 3 vuotta, laskee sujuvasti prosentteja, mutta on liikenteessä toivoton tapaus. Kuskataan todennäköisesti koko vuosi kouluun ja takaisin. Matkaa vajaat pari kilsaa ja liikenne kova.

Onnksi on iltis ja aamis :-)!

On oltu taas aivan päinvastaista mieltä ja korostetaan harjoittelun merkitystä ja esimerkkiä joka ikinen vuosi esitetään hartain toivomus ettei lapsia tuotaisi autolla kouluun ellei pitkä ja/tai vaarallinen koulumatka sitä edellytä - ja siis silloin mieluummin kävellen saattaen joka on tietenkin ihannetilanne muttei kaikille mahdollinen.

Pyydetään, tiedotetaan ja uhkaillaan poliisilla niitä, jotka tuovat lapsen kouluun autolla, että he jättäisivät lapsen läheiselle parkkipaikalle jossa pystyy ajamaan ympäri eikä tarvitse peruutella syyspimeässä vaahtosammuttimen korkuisten reppuselkien keskellä. Mutta kun ei mene jakeluun niin ei mene, vaan iskät ja äiskät tuovat väkipakolla ne kakarat siihen koulurakennuksen kulmalle viittä vaille, kun kouluun virtaa pieniä oppilaita joka suunnasta, ettei Nikon tai Minnan tarvitse vaan kävellä viittä metriä enempää tai odotella koulun alkamista. Sitten peruutellaan siinä ahtaassa tilassa ees sun taas kun käännetään sitä maasturia. Vanhempaintoimikunta vetoaa, rehtori vetoaa, opettajat vetoavat, koulupoliisi vetoaa - vaan meneekö perille, eipä mene. Näistä syntyy sata kertaa vaarallisempia tilanteita kuin parin hiljaisen kadun ylittämisestä. Jonkun pitää varmaan jäädä Bemaria peruuttavan isukin alle ennen kuin tämä asia edes vähän aikaa pysyy mielessä.

ei aleta harjoittelemaan ajoissa. Moni tietää jo vuosia ennen koulun alkua millainen koulumatka on, mutta silti sitä harjoitellaan ehkä viikko ennen koulun alkua.

Meidän perhe ratkaisi jopa asuinpaikkansa koulumatkan perusteella. Kahden hyvän asunnon välillä vaa'assa painoi paljon se, että toisesta kouluun on matkaa 400 metriä ilman yhtään autotien ylitystä. Toisesta olisi ollut pidempi matka ja runsaasti tien ylityksiä.