Lue keskustelun säännöt.
Taas tyttö tulossa!
16.08.2011 |
Saimme rakenneultrassa kuulla, että meille tulee kolmas tyttö. Niin kamalaa kuin se onkin niin olen todella pettynyt. Toisen kohdalla toivoin jo poikaa ja tämän kolmannen kohdalla toive oli vieläkin suurempi. Olen pettynyt paitsi siitä etten saa koskaan olla pojan äiti, myös siitä ettei mies saa koskaan isä-poika-suhdetta. Hänellä vielä kovin miehiset harrastukset (mm. kalastus, metsästys), joihin olisi varmasti halunnut pojasta kaveria. Koen, että tämä on pettymys myös isovanhemmille joilla kummallakaan ei ole poikaa lapsenlapsena. Raskaana olo, synnyttäminen ja vauvan hoito on tosi rankkaa ja nyt tuntuu, että on täysin motivaatio pois. Toki tiedettiin, että kolmaskin saattaa olla tyttö ja se tuntui ajatuksena iha ok:lta, mutta nyt tämä pettymyksen aalto on niin suuri, että vain itken ja itken. Jotain kuoli sisältäni tämän uutisen myötä, koska lapsilukumme on nyt tässä.:(
Tiedän, että tämä on itsekäs ja lapsellinen ajattelutapa ja menee varmasti ajan myötä osittain ohi, mutta jokin haikeus tästä varmasti kummallekin jää.
Muita samassa tilanteessa olevia/olleita?
Kommentit (98)
Sulla on kuitenkin jo kolmas tulossa. Monet ottais yhdenkin, jos vain saisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli just nuo kalastus, urheilu, eräretkeily jne. Tyttö tuli, eikä tosiaankaan minkäänlaista ihmettelyä, hyvä ettei tunkenut vapaa käteen jo synnärillä. Harva ihminen niillä sukupuolielimillä kalastaa tai metsästää, joten kyllä sinne veneeseen tai mettään mahtuvat niin tytöt kuin pojatkin. Minun esikoiseni on poika, mutta hänestä ei olisi varmasti ikipäivänä saanut kala- tai metsästyskaveria. Ei missään nimessä. Viihtyy sisätiloissa, kirjojen ääressä, arvostaa estetiikkaa ja on rauhallinen ja tyytyväinen sohvannurkassa pulla kädessään. Oletteko miettineet, että miten pahasti tuollainen "ei-toivottu" poika sitten perhettänne tökkisi, jos kerta tasan normaali tyttökin aiheuttaa romahduksen?
Ei se takaa isukille kaveria, että tulija olisi poika. Meilläkin miehellä samat harrastukset, ja poikaa kiinnostaa musiikki ja ruuanlaitto. Ainakin tällä hetkellä.
Sun miehestäs nyt sattuu vaan irtoomaan tyttösiemeniä. Ja hyvä että edes niitä! Ole onnellinen lapsistasi, jokaisesta. Ja rakasta tulijaa kaksin verroin enemmän, jos kerran epäilet, että hän on joillekin pettymys. Älä anna itsellesi kuitenkaan olla.
Ei niitä lapsia tehdä tilaten kumpaa haluaa (ainakaan kovin usein). Ihan turhaan olet pettynyt, jos haluaa vauvan niin ottaa vastaan mitä saa.
... ärsyttää tää ikuinen jaottelu, että tytöt/pojat on parempia ja pitäis molempia saada.
tytöstä olisi kalakaveriksi siinä missä pojastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos vain joskus se ihme meille suotaisiin!!
Abortin aina saa tai jos ei sitä niin keskenmenon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kavoihin ja roolimalleihin kangistuneita. Tiedoksi vaan että meidän esikoisemme (tyttö) on isukin paras kalakaveri...paljon kiinnostuneempi kalastuksesta kuin veljensä. Säälittää kyllä lapsi joka joutuu syntymään noin epätoivottuna :(
onnellinen jos olisi ollut poika, mutta pahasti vammainen.
En käsitä tuollaista itsekkyytä.
Osta miehelles koira, saat valita sukupuolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi että meillä on 3 poika. Viimeisestä toivoin tyttöä mutta ei se enää niin harmittaa, yhtä rakas kun muut lapset.
eihän järjellä ajateltuna ajattelussani olekaan mitään mieltä. Tunteilleen ei vaan mitään voi, ne yllätti itsenikin. Jotenkin tosi lohduton olo, eikä asiaa yhtään auta se syyllisyys jota tunteistani koen, eikä ympäristön paineet ja kommentit (jokohan nyt tulisi poika teillekin ym.). Tuntuu, että kun olen raskaudesta kertonut niin ensimmäinen kysymys on lähes järjestäen ihmisilla ollut, että "kumpi on tulossa?". Vähän hassua täällä moralisoida minua, kun tuntuu että sukupuoli on ihmisiä eniten kiinnostava asia lapsen kohdalla. Paineitahan sellaiset kommentit aiheuttavat, ei sille mitään mahda, ihmisiä me vaan ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän järjellä ajateltuna ajattelussani olekaan mitään mieltä. Tunteilleen ei vaan mitään voi, ne yllätti itsenikin. Jotenkin tosi lohduton olo, eikä asiaa yhtään auta se syyllisyys jota tunteistani koen, eikä ympäristön paineet ja kommentit (jokohan nyt tulisi poika teillekin ym.). Tuntuu, että kun olen raskaudesta kertonut niin ensimmäinen kysymys on lähes järjestäen ihmisilla ollut, että "kumpi on tulossa?". Vähän hassua täällä moralisoida minua, kun tuntuu että sukupuoli on ihmisiä eniten kiinnostava asia lapsen kohdalla. Paineitahan sellaiset kommentit aiheuttavat, ei sille mitään mahda, ihmisiä me vaan ollaan.
Jos joku alkaisi mulle länkyttämään, että lapseni on ei-toivottu jos se on väärän värinen, väärät värkit, väärä koko, väärä järjen juoksu tai väärän väriset sukat synnärillä, niin haistattaisin pitkät. Jos odottaisin kahdeksatta poikaa ja joku voivottelisi tytön perään, niin varmaan vain tokaisisin että "meille tulee just se lapsi joka me halutaan". En ymmärrä miksi pitäisi kyykkiä muiden pillin mukaan ja hajottaa oma pää ja inhota omaa perhettään sellaisen takia. En kerta kaikkiaan käsitä. :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en halunnut poikaa ja jos eka olisi ollut poika, niin lapsiluku olisi jäänyt yhteen, sillä en olisi voinut ottaa riskiä, että tulee lisää poikia.
t. Kolmen tytön tyytyväinen äiti
Tottakait oltais haluttu molempia sortteja ja ymmärrän tunteesi. Sure nyt surusi pois (sinulla on lupa siihen!) ja iloitse sitten vauvasta hetken päästä. Kun lapsi syntyy, rakastut siihen yhtä lailla kuin kahteen aiempaankin. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen lahja elämältä.
että kuinka monella noista, ketkä haukkuu ap:n, on itsellä sekä tyttö että poika. Siis näitä kommentteja näkyy näissä näköjään tabu-keskusteluissa usein, että "meillä on tyttöjä ja poikia ja ihan samanlaisia tai erilaisia ne on, miten kehtaat, hanki koira, tee abortti", jnejne. Siis jos te ketkä kritisoitte aloitusta, niin voisitteko mainita onko teillä itsellänne molempia vai ei? Eli tiedättekö oikeasti mistä ap puhuu?
Ja sitten vielä 9 vuoden jälkeen se poika. Minä mielesäni toivoin neljättä tyttöä, mutta miehen veli ja jotkut muutkin olivat ihan varmoja, että tyttöhän meille tulee. Halusin että siitähän saitte pitkän nenän.
Tottakait oltais haluttu molempia sortteja ja ymmärrän tunteesi. Sure nyt surusi pois (sinulla on lupa siihen!) ja iloitse sitten vauvasta hetken päästä. Kun lapsi syntyy, rakastut siihen yhtä lailla kuin kahteen aiempaankin. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen lahja elämältä.
Ja vielä kyssäri, että kauanko teillä kesti päästä pettymyksestä yli? tuliko kommentteja lähipiiristä lapsen sukupuolesta?
Moni kommentoija ei näköjään tajua mitä tarkoitat.
Ei se että toivoo poikaa ja on pettynyt ettei sitä saakkaan, tarkoita että olisi sitten tytön synnyttyä pettynyt tai rakastaisi lasta yhtään sen vähempää.
Meillä on tällä hetkellä kaksi poikaa, maailman ihaninta ja olen raskaana. Sinä ehkä tajuat kuinka paljon minä toivon tyttöä. =) Olen aina ajatellut että saan joskus tytön (ja pojankin kyllä).
Olisi niin ihanaa olla myös tytön äiti ja sitä olen aina toivonut. Poikiani en vaihtaisi kymmeneen tyttöönkään, mutta tiedän että petyn jos ultrassa saan tietää tämänkin olevan poika.
Tämä on meidän viimeinen lapsi joten jos en tyttöä saa nyt niin en ollenkaan.
Se ei tarkoita etten tätä lasta raskastaisi vaikka olisi poika. Pettymys vain on normaali tunne jos ei saa sitä, luultavasti ikinä, mitä sillä hetkellä eniten toivoo maailmassa.
Tsemppiä AP!
Meillä ultrassa tulossa "ehkä tyttö" mutta en uskalla vielä toivoa todeksi.
hassua että niit pettymyksii ihmisille tulee vaikka kaikkihan sen tietää et KUMPI vaan sieltä voi tulla..on joko TYTTÖ tai POIKA..