Taas tyttö tulossa!

siitä ettei mies saa koskaan isä-poika-suhdetta. Hänellä vielä kovin miehiset harrastukset (mm. kalastus, metsästys), joihin olisi varmasti halunnut pojasta kaveria.

Miksei isä voi tytöistään ottaa kaveria kalastukseen tai metsästykseen???? Miksi ne muka on vain miesten harrastus?!? Itse tykkään onkia, tosin edellis kerrasta on jo aikaa. Tunnen muutaman naisen jotka harrastaa metsästystä, eikä he oo sen ihmeellisempiä. Oikeastaan niistä ei varmaan normaalioloissa edes uskoisi, että harrastavat metsästystä. Yksi kaverini harrastaa ammuntaa, ja hän on ihan naisellinen nainen! Joten unohda tuo, että isä ei saa kaveria harrastuksiinsa, koska ei oo poikaa. Ei sillä oo väliä, ottakoon tyttönsä mukaan :)

tottakai voi tytönkin ottaa ja ottakin varmasti.

Mutta kerropa miten tyttölapsen kanssa voi muodostua isä-poika-suhdetta????

Siitähän on kyse!

Täällä osa porukasta on selvästi ihan tohkeissaan kun saavat moralisoida ja tuomita sinua. He eivät haluakaan edes yrittää ymmärtää, kun kerrankin on ketju jossa saa oikein herkutella asialla joka on meidän yhteiskunnassamme tabu.



Sure niin paljon kuin on tarpeellista. Ethän sinä sure sitä että saat tytön, vaan sitä että et saa poikaa. Tässä on valtava ero. Käsittele tunteesi ilman syyllisyyttä, niin voit vastaanottaa uuden lapsen ilolla ja rakkaudella. Kaikkea hyvää ja voimia odotusaikaan.

Mun kokemuksen mukaan suurin osa toivoo tyttöjä

Ehkä jotklut vanhat ihmiset edelleen ajattelee pojan olevan jotenkin parempi mutta ei muut kyllä.

Mä en toivo tyttöä... Mulla on 1 poika ja jos toinen tulee niin mieluiten ottaisin pojan kuin tytön. Tottakai tytärtä rakastaisin siinä kuin poikaani. Mutta mua vain pelottaa tytön kasvattaminen, kun oon ite ollut enemmän poikatyttömäinen, ja valinnut vielä miesvaltaisen alan. Entä jos tyttäreni olisi pikkuprinsessa joka rakastaa pinkkiä? Mä kun inhoan pinkkiä... :)

Mä oon varmaan outo kun en haluaisi tytärtä... mä oikeastaan odotan kauhulla sitä hetkeä kun päätetään yrittää toista ja jos raskaudun niin varmaan kaikki ihmiset rupee sanomaan, että "te varmaan nyt odotatte tyttöä", "toivottavasti tulee tyttö" jne. Voinko mä sanoa, että mä mieluiten ottaisin toisen pojan? Jotenkin tuntuu, että kaikkien naisten PITÄISI toivoa tyttöä ja miesten poikia. Oot outo nainen jos toivotkin poikaa, etkä tyttöä :I

Ja miksi pitää etukäteen mennä utelemaan vauvan sukupuolta, jos noin alkaa ahdistamaan, että koko loppuraskaus pilalla???



Meillä neljä poikaa ja kolme tyttöä ja meillä tytöt kalastelee ja pelaa jalkapalloa ja pojat harrastavat kuvataidetta, ratsastusta ja partiota, kaikki mielestäni ihan tavis molempien sukupuolten harrastuksia.

siitä ettei mies saa koskaan isä-poika-suhdetta. Hänellä vielä kovin miehiset harrastukset (mm. kalastus, metsästys), joihin olisi varmasti halunnut pojasta kaveria.

Miksei isä voi tytöistään ottaa kaveria kalastukseen tai metsästykseen???? Miksi ne muka on vain miesten harrastus?!? Itse tykkään onkia, tosin edellis kerrasta on jo aikaa. Tunnen muutaman naisen jotka harrastaa metsästystä, eikä he oo sen ihmeellisempiä. Oikeastaan niistä ei varmaan normaalioloissa edes uskoisi, että harrastavat metsästystä. Yksi kaverini harrastaa ammuntaa, ja hän on ihan naisellinen nainen! Joten unohda tuo, että isä ei saa kaveria harrastuksiinsa, koska ei oo poikaa. Ei sillä oo väliä, ottakoon tyttönsä mukaan :)

tottakai voi tytönkin ottaa ja ottakin varmasti.

Mutta kerropa miten tyttölapsen kanssa voi muodostua isä-poika-suhdetta????

Siitähän on kyse!

Jäi ensimmäinen lause vahingossa lainaukseen. Piti tuosta isän harrastuksista lainata, kun eivät muka tytöt voi niitä harrastaa...

siitä ettei mies saa koskaan isä-poika-suhdetta. Hänellä vielä kovin miehiset harrastukset (mm. kalastus, metsästys), joihin olisi varmasti halunnut pojasta kaveria.

Miksei isä voi tytöistään ottaa kaveria kalastukseen tai metsästykseen???? Miksi ne muka on vain miesten harrastus?!? Itse tykkään onkia, tosin edellis kerrasta on jo aikaa. Tunnen muutaman naisen jotka harrastaa metsästystä, eikä he oo sen ihmeellisempiä. Oikeastaan niistä ei varmaan normaalioloissa edes uskoisi, että harrastavat metsästystä. Yksi kaverini harrastaa ammuntaa, ja hän on ihan naisellinen nainen! Joten unohda tuo, että isä ei saa kaveria harrastuksiinsa, koska ei oo poikaa. Ei sillä oo väliä, ottakoon tyttönsä mukaan :)

tottakai voi tytönkin ottaa ja ottakin varmasti.

Mutta kerropa miten tyttölapsen kanssa voi muodostua isä-poika-suhdetta????

Siitähän on kyse!

Jäi ensimmäinen lause vahingossa lainaukseen. Piti tuosta isän harrastuksista lainata, kun eivät muka tytöt voi niitä harrastaa...

ja tunnen jollakin taholla edelleenkin kun kolmaskin oli tyttö vaikka en tietenkään sure tätä lasta, sillä hän, kuten siskonsakin ovat juuri ne lapset jotka minä haluan. Minusta ei kuitenkaan koskaan tule pojan äitiä, ja siitä tunnen hienoista menetyksen tunnetta.



Toisaalta ovat tyttäreni opettaneet minulle, ettei lapsi ensisiaisesti ole tyttö tai poika, vaan ainutkertainen persoonansa. Vanhemmat tyttäreni eivät harrasta mitään tyttömäistä, vaan ovat aika sukupuolineutraaleja ja viihtyvät yhtä paljon tyttöjen kuin poikienkin kanssa. Ei niitä kiinnosta lähteä kalaan isän kanssa, mutta ei niitä toisaalta saa vaateostoksille naisellisen äitinsäkään kanssa vaikka vanhin on jo teini.



Tavallaan voisi sanoa, että en minä niitä toivomiani tyttäriäkään saanut, ellei sitten tämä kuopus ole täysin erilainen. Yhtäkään en silti vaihtaisi pois.



Olen jokseenkin varma, että jos kolmas olisi ollut poika, niin hänestä olisi tullut joku merkkivaatehullu metroseksuelli joka olisi lähtenyt mutsinsa kanssa stockalle, ja faija olisi saanut näperrellä veneidensä kanssa jatkossakin ihan itsekseen.

Mulla on jo kaks poikaa, sukupuolia en halunnu selvittää, jotta olisi synnytyksessä jotai "odotettavissa", mutta kyllä mä toivon kolmannen olevan tyttö. On se sit tyttö tai poika, rakas se on silti, mutta kyllä sitä voi lapsesta toivoa, että olisi haluttu sukupuoli ja kyllä se suru hälvenee, ku nyytti kainalossa tuhisee :). Odotin jo toisesta, et olis tyttö ja raskaus oli muutenki aivan päinvastanen (tiedän, odotusaika voi olla erilainen tai samanlainen ja silti sukupuoli voi olla kumpi vaan), mutta ku poika synty, en voinut muuta ku toivoa, että kaikki menee hyvin ja vauva voi hyvin. Nyt vain odottelemaan saadaanko koskaan tyttöä, meillä lapsiluku on täysi kun lapsia on 3-4, joko jokainen on poika ja rakas tai sitte tulee tyttö(jä) ja silti ne on yhtä rakkaita kun pojatkin.

T. Äiti ja pojat, 2v ja 11kk :)

minulla on vasta yksi lapsi, poika, joten ei ole kokemusta ap:n tilanteesta. Uskon, että suurimmalla osalla ihmisistä on jonkinlaisia toiveita lapsen sukupuolesta. Mutta kun ajattelee hieman pidemmälle, niin ne taitavat olla toiveita siitä minkälainen lapsi olisi ja mitä hänen kanssaan tekisi. Eikä se riipu sukupuolesta.



Ap:tä voisi auttaa ajatus, että lapsi saattaa sukupuolesta riippumatta olla kiinnostunut kalastuksesta ja metsästyksestä. Juuri tämä tyttö, jota odotatte saattaa olla se lapsi, joka kiinnostuu isän harrastuksista. Pojat ovat yhtä lailla yksilöitä. Ei kaikkia poikia kiinnosta samat asiat.



Itse toivoin tyttöä ja olin sitä mieltä, että pojat ovat paljon vaikeampia, kun lähipiirissäni tytöt olivat tosi hyväkäytöksisiä ja pojat eivät. No, poikamme on vauvasta asti ollut hyvä nukkuja, syö hyvin aivan kaikkea nirsoilematta, on oppinut käytöstavat, tykkää rakennella kaikenlaista, on liikunnallinen ja touhukas. Aivan ihana poika, hänestä olen saanut seuraa metsäretkille :D. Nyt suunnittelemme toisen lapsen saamista ja yllättäen olenkin huomannut toivovani toista poikaa, vaikka lähipiiri sanookin, että no seuraava on varmaankin tyttö..

joku kaheli joka lähti jenkkeihin oikein putkessa tekemään tiettyä sukupuolta, taisivat mennä "hakemaan tyttöä"

ettekste vois vaihtaa niitä lapsia jos kerran sukupuoli on se mikä on tärkeintä?

mitäs se sua liikuttaa missä putkessa tai putkettomuudessa kukakin lapsensa tekee? oma on asiansa ja omat on rahansa! taidat nauttia muiden tuomitsemisesta, säälittävää.

mäkin toivoin poikaa vielä rakenneultran jälkeenkin, vaikka tyttöä lupailivat. ajatukseen kuitenkin tottui, ja synnyttyään tyttö oli todella rakas!

Kahden pojan jälkeen "pakotin" mieheni tekemään vielä yhden lapsen, jotta saisimme tytönkin. Kaipasin äiti-tytärsuhdetta ja sukupolvien ketjun jatkumoa tosi paljon. rakenneultraan menin vain sukupuolen selvittämiseksi ja voi, kuinka itkinkään, kun selvisi, että odotan kolmatta poikaa. Olin todella katkera. EI ollut kyse siitä, etten haluaisi poikaa, ei tos8iaan, vaan siitä, että en koskaan tule saamaan tyttöä. Tätä asiaa eivät näköjään useimmat voi tajuta, ja siitä tässä on kyse. Mitä kaikkea koskaan ei tule kokemaan itse tai lapsen isä. Lapsi kyllä on rakas, tietenkin, paras mahdollinen, mutta sitä kaipaa ikuisesti jotain muuta.



Mulla keski muutaman vuoden, ennen kuin todella olin ylpeä ja onnellinen kolmen pojan äiti. Toki rakastin ja rakastan kaikkia lapsiani, kolmonenkin oli alusta asti ihana lapseni, mutta ne vaikeat tunteet eivät kyllä heti kadonneet. Itkin joskus öisin ja päivisin esitin tutuille, kuinka ihanat pojat mulla oli enkä muuta halunnutkaan :/ Neljättä lasta mieheni ei suostunut harkitsemaankaan. Nykyisin, kun kuopus on 8-vuotias, olen asian kanssa sinut, pojat ovat tärkeitä ja olen heistä ylpeä. Tietyllä tavalla edelleen toki kaipaan tytärtä ja sitä, etten koskaan ole mummu tyttäreni lapsille vaan aina vaan se anoppi ja muutenkin koko sukupolvien jatkumo, joka äidiltä tyttärille periytytyy, katkaa nyt tähän. Mulla on kummityttöjä ja muita läheisiä lapsia ja nuoria tyttöjä elämässäni, olen pidetty ja tärkeä myös lasteni kavereiden keskuudessa.



Vakuutan, että nuo tunteet ovat tosia, eivät tosiaankaan vääriä tai hävettäviä (eihän tunteissa voi olla mitään väärää!), mutta ne helpottavat kyllä. Pääset nauttimaan ihanasta tyttövauvasta -ja tässä kohtaakin mä olen vähän katkera, sillä ainahan oklme tyttöä on parempi kuin kolme poikaa kuitenkin! Voimia ap!!

Kahden pojan jälkeen "pakotin" mieheni tekemään vielä yhden lapsen, jotta saisimme tytönkin. Kaipasin äiti-tytärsuhdetta ja sukupolvien ketjun jatkumoa tosi paljon. rakenneultraan menin vain sukupuolen selvittämiseksi ja voi, kuinka itkinkään, kun selvisi, että odotan kolmatta poikaa. Olin todella katkera. EI ollut kyse siitä, etten haluaisi poikaa, ei tos8iaan, vaan siitä, että en koskaan tule saamaan tyttöä. Tätä asiaa eivät näköjään useimmat voi tajuta, ja siitä tässä on kyse. Mitä kaikkea koskaan ei tule kokemaan itse tai lapsen isä. Lapsi kyllä on rakas, tietenkin, paras mahdollinen, mutta sitä kaipaa ikuisesti jotain muuta.

Mulla keski muutaman vuoden, ennen kuin todella olin ylpeä ja onnellinen kolmen pojan äiti. Toki rakastin ja rakastan kaikkia lapsiani, kolmonenkin oli alusta asti ihana lapseni, mutta ne vaikeat tunteet eivät kyllä heti kadonneet. Itkin joskus öisin ja päivisin esitin tutuille, kuinka ihanat pojat mulla oli enkä muuta halunnutkaan :/ Neljättä lasta mieheni ei suostunut harkitsemaankaan. Nykyisin, kun kuopus on 8-vuotias, olen asian kanssa sinut, pojat ovat tärkeitä ja olen heistä ylpeä. Tietyllä tavalla edelleen toki kaipaan tytärtä ja sitä, etten koskaan ole mummu tyttäreni lapsille vaan aina vaan se anoppi ja muutenkin koko sukupolvien jatkumo, joka äidiltä tyttärille periytytyy, katkaa nyt tähän. Mulla on kummityttöjä ja muita läheisiä lapsia ja nuoria tyttöjä elämässäni, olen pidetty ja tärkeä myös lasteni kavereiden keskuudessa.

Vakuutan, että nuo tunteet ovat tosia, eivät tosiaankaan vääriä tai hävettäviä (eihän tunteissa voi olla mitään väärää!), mutta ne helpottavat kyllä. Pääset nauttimaan ihanasta tyttövauvasta -ja tässä kohtaakin mä olen vähän katkera, sillä ainahan oklme tyttöä on parempi kuin kolme poikaa kuitenkin! Voimia ap!!

sinulle tästä rehellisestä kirjoituksesta! Ihan itketti kun luin sitä, taitaa olla tunteet itsellä todella pinnassa.

Todella toivon ettei mies tunne samanlaista katkeruutta ettei koskaan saanut poikaa, hänellähän olisi siihen yhtäläinen oikeus kuin naisella, joka kaipaa ikuisesti sitä tytärtä. Myönnän, että tunteeni saattaisivat olla vieläkin voimakkaampia jos tyttärien sijasta meille olisi siunaantunut vain poikia. Toisaalta sitten ei ainakaan tarvitsisi surra miehen puolesta puuttuvaa isä-poika-suhdetta. Useinhan äidit loppupeleissä saattavat olla läheisempiä pojan kuin tyttären kanssa ja sinäkin tulet ehkä saamaan kolme ihanaa miniää joskus tulevaisuudessa! :)

poika lähtisi isän kanssa kalaan/metsälle.

Tuo kaikki on vain sinun kuvitelmaasi ja unelmaasi, todellisuus on ihan jotain muuta.

poika lähtisi isän kanssa kalaan/metsälle.

Tuo kaikki on vain sinun kuvitelmaasi ja unelmaasi, todellisuus on ihan jotain muuta.

jäikö levy pyörimään? johan tuohon väitteeseen vastasin.

muista sanoo jok avälissä että ukkosi ite määrää sukupuolen. Kaivakaa peruskoulun bilsan kirja esiin.



Itse en uskaltisi valittaa kuten sinä ap. pelkäisin että lapsi olisi jotenkin viallinen ja sitten on ihan yksi lysti onko sillä munia vai ei. Oletko nähnyt vammaisia?

sukupuoli ole ollut ensisijainen syy tehdä lapsia...eikä koskaan ole tarvinnut olla pettynyt. Mies muuten hurahti täysin esikoistyttärensä synnyttyä ja on sitä edelleen...kahden pojan jälkeen :D

Ensin kiitellään luojaa siitä että sukupuoli ei oo ollut se tärkein syy tehdä lapsia ja heti sen jälkeen hehkutetaan miten se tytär on kaikkikaikessa vaikka on 2 poikaakin.

T: tytön ja kahden pojan äiti myös

siitä ettei mies saa koskaan isä-poika-suhdetta. Hänellä vielä kovin miehiset harrastukset (mm. kalastus, metsästys), joihin olisi varmasti halunnut pojasta kaveria.

Miksei isä voi tytöistään ottaa kaveria kalastukseen tai metsästykseen???? Miksi ne muka on vain miesten harrastus?!? Itse tykkään onkia, tosin edellis kerrasta on jo aikaa. Tunnen muutaman naisen jotka harrastaa metsästystä, eikä he oo sen ihmeellisempiä. Oikeastaan niistä ei varmaan normaalioloissa edes uskoisi, että harrastavat metsästystä. Yksi kaverini harrastaa ammuntaa, ja hän on ihan naisellinen nainen! Joten unohda tuo, että isä ei saa kaveria harrastuksiinsa, koska ei oo poikaa. Ei sillä oo väliä, ottakoon tyttönsä mukaan :)

tottakai voi tytönkin ottaa ja ottakin varmasti. Mutta kerropa miten tyttölapsen kanssa voi muodostua isä-poika-suhdetta???? Siitähän on kyse!

Isä-poika-suhdetta ei voi tilata.

Vaikka lapsi olisi poika, ei sitä toivottua isä-poika-suhdetta muodostu jos lapsen ja isän kemiat eivät kohtaa.

En minäkään saanut koskaan äitini kanssa mitään ihanaa äiti-tytär-suhdetta. Omat lapseni ovat poikia, ja heihin minulla on oikein hyvä ja läheinen suhde.