Ahdistaa tytön 1.luokan aloitus

Voit myös ottaa yhteyttää kiusaajien vanhempiin. Väkivaltaa ei tarvitse sietää.

tietysti menet ITSE pitämään puhuttelun niille pojille, varsinkin, jos itse näet, että ne kiusaa!!

Kukas sitä lastasi puolustaisi, jos ei oma äiti????



Näin meillä on saatu kiusaamisyritykset kuihtumaan heti alkuunsa! Ei ne koulun lässyn-lässyn-keskustelut mitään auta, tiukka puhuttelu itse!

nykyään kiusaamiseen puututaan helpommin. Meidän tytön koulussa on ainakin nollatoleranssi kiusamiselle.

Voit esim. kirjoittaa reissuvihkoon tai suoraan soittaa hänelle. Opettaja osaa varmaan kertoa siitä, onko tyttö luokassakin yksin vai mukana yms... Ehkä hän voisi auttaa tyttöä pääsemään kaveriryhmiin mukaan.



Osaan hyvin ymmärtää ahdistustasi, sillä minulla on samantapaisia huolia poikani suhteen :( Onneksi kuitenkin kaverisuhteet lapsilla elävät koko ajan, varsinkin nyt syksyllä he vielä hakevat omaa piiriään. Ja tärkeintä olisi ainakin saada mahdollinen kiusaaminen katkaistua alkuunsa, se on opettajan tehtävä.

asiasta sinne kerhoon, mutta älä anna lapsesi ahdistua sinun vuoksesi, vaan kannusta.

Toimi heti, ota yhteyttä opettajaan ja vanhempiin. Jos näet kiusaamista, puutu siihen heti!

Soitin nyt sinne iltäpäiväkerhoon, ja kerroin ohjaajalle tästä tämänpäiväisestä lyömisestä. Kerroin myös että nämä samat pojat ovat eskarissa tyttöäni kiusanneet. Ohjaajat sanoivat että ottavat pojat tarkkailuun. Saas nähä onko vaan kauniita sanoja...



Edelleen kyllä huolettaa se, että saako omalta luokaltaan kavereita.



AP

kerro näistä hänellekin. Turhaan jo valmiiksi suhtaudut kyynisesti koulun aikuisiin. Kouluja on erilaisia ja paljon on muuttunut sinunkin kouluajoista.

Tärkeitä on ettet tartuta lapseesi näitä pelkojasi.

että ryhmäytymiseen ja kaverin löytämiseen menee se parisen viikkoa. että älä vielä heitä kirvestä kaivoon.



Ehdottomasti kaikenlaiseen kiusaamiseen nollatoleranssi. ota asia myös opettajan kanssa puheeksi, että taustalla on tälläistä ja että olet huolissasi lapsesi kaverin saannista.



Toivottavasti parin viikon sisällä koulunkäynti lähtee sujumaan paremmin, jos ei niin sitten olisin sinuna huolissani.

Voisit ensi alkuun kutsua jonkun luokkakaverin kotiin leikkimään. Vaikka kerran viikossa tai vaikka muutaman tytön kerrallaan.Keksi varmuuden vuoksi heille tekemistä jos leikit ei heti lähde käyntiin, esim. voivat täyttää pitsat tai laittaa tatuoinnit. atskat ovat sitten koulussakin seuraavana päivänä muistuttamassa yhteisestä leikkihetkestä. PIdä leffailta luokan tytöille tms. Panosta kaveriasiaan. Järjestä esim. sisarukset ja mies pois jaloista jos helpompaa. Tutustu myös poikiin. Jututa heitä kun haet tytön ja jos osuu kiusaamista kohdalle sano tiukasti, lopeta!POikiin voi tutustua aluksi ihan ystävällisesti ja kysellä harrastuksista tms. Ja tietenkin heti tieto opettajalle jne. Raskasta varmasti, mutta tsemppiä ja voimia!

ja kannattaa hassutella oman lapsen kanssa ja yrittää rentouttaa hänä. Muistutaa kuinka suloinen ja ihana hän on. Ja jos koulussa ei ole kavereita, hankkia kiva harrastus tms. Ja kaikki vanhemma pitäköön huolen siitä, että lapsi ei kiusaa, sitä ei pidä yhtään katsoa läpi sormien. DVD t ja karkkipäivät heti pois ja palkkiota hyvstä käytöksestä (vaikka sanallista).

Äläk lapsen kuullen kauhistele asiaa ja itke. Kerro että jotkut lapset käyttäytyvät huonosti ja itsekkin olet sellaisia kohdannut.Yritä setviä tätä niin etei se suurennu lapsen mielessä.

Kerro sitten kuinka asiaa etenee. Voimia!

tämän takia, ei lapsen kouluaikana vittu muuteta! Perkele!

Kiitos tuesta ja hyvistä vinkeistä. Nyt tänään illalla lapsi itki yksin huoneessaan sydäntä särkevästi ja sanoi että kukaan ei leiki hänen kanssaan ja häntä vaan haukutaan ja hakataan (iltapäiväkerhossa). Lapsen koulua on nyt siis kestänyt viikon. Huomenna aamulla menen lapsen kanssa koululle vähän normaalia aiemmin juttelemaan opettajan kanssa. Kerron että kiusaus on taas alkanut, vaikka kesän oli kiusaajistaan erossa. Kysyn myös, josko opettaja voisi vähän "ohjailla" tyttöjen "pariutumista" ettei pääsisi syntymään sellaista tilannetta, että joku jäisi kokonaan ulkopuolelle porukasta.

tämän takia, ei lapsen kouluaikana vittu muuteta! Perkele!

Eihän AP lapsen kouluaikana muuttanutkaan, vaan kesken eskarin. Kannattaa lukea aina kunnolla ne viestit joihin kommentoi!

Ota ihmeessä yhetyttä opettajaan ja ip-kerhon ohjaajiin. Heillä pitäisi olla keinot puuttua tilanteeseen.

Omalla, ujolla esikoisellani oli 1. luokalla (viime vuonna) omat vaikeutensa. Kiusaamiseen opettaja puuttui heti kun sai siitä kuulla, ja se loppui saman tien. Pienten koululaisten kohdalla puuttuminen on helpompaa ja tehokkaampaa kuin isompien kanssa. Siksi siihen kannattaa puuttua heti. Ja nimenomaan siten, että opettaja (tai rehtori) puuttuu asiaan.



Opettaja voi auttaa myös kaverisuhteiden muodostumisessa. Esikoiseni luokalla oli myös yksi poika joka ei löytänyt itse kaveria. Opettaja kuitenkin auttoi hänet mukaan semmoiseen poikaporukkaan, jolla oli samantyyppiset kiinnostuksenkohteet. Heistä tulikin hyviä kavereita.



Voit kertoa myös ip-ohjaajille ja opettajille taustoista, että tietävät paremmin missä mennään kun miettivät keinoja kiusaamisen lopettamiseksi.



Tsemppiä sinulle ja lapsellesi :)

Jotenkin on mennyt usko, että kiusaamiseen voitaisiin vaikuttaa. Eskarissa nämä pojat kiusasivat lastani (ja muita lapsia myös), eskarin opet tiesivät asiasta, mutta eivät mahtaneet asialle mitään. Pienet lapset oppivat helposti, että kannattaa haukkua tai lyödä silloin kun opettaja on just kääntänyt selkänsä. Eskarin opet olivat neuvottomia. Neuvoivat vaan lastani, että kannattaa pysyä poissa näiden kiusaajien tieltä.



Toinen näistä pojista on erityislapsi, pk:ssa näin ainakin aikoinaan vihjailivat. Hän oli useamman lapsen paikalla silloin pk-aikoina.

ja kerro IP-kerhon henkilökunnalle mitä näit ja mitä on aiemmin tapahtunut.

Osaavat sitten pitää paremmin silmällä ja herkästi puuttua kyseisiin tapahtumiin.



Koulun pitää tietää kiusaamisesta. Vaikka sähköpostia opettajalle niin jää itsellesi joku todiste siitä että olet heitä informoinut.

nyt siirrä omia vanhoja koulukiusaamisahdituksia omaan lapseesi. Juuri reagoimalla ja itkemällä, ettei nyt yhden viikon perusteella tulee mistään mitään, on ylireagointia.



Hyvä, kun puutut oman lapsesi kiusaamiseen, niin pitääkin, mutta tarvitsetko itse apua ettet ns. ylireagoi lapsesi kiusaamiseen, vaan jaksat tsempata ja kannustaa hänen itsetuntoonsa kehittymään, muuta kuin korostamalla yksinäisyyttä ka kiusaamiskokemuksia. Omien huonojen kokemusten perusteella nimittäin näihin jumiutuu ja jää rypemään itsesääliin.