Voi sääli uusperheiden lapsia :(

Mäkin voin myöntää että joskus tunnen suoranaista vihaa mieheni lapsia kohtaan, mutta se on elämätä se. Tietenkään en näytä tätä fiilistä heille. Kun lapset eivät ole biologisia, niihin on niin kovin vaikea saada sellaista sidettä aikaiseksi kun omiin lapsiin. Minä voin sanoa että pidän miehen lapsista, mutta en rakasta. Haluan huolehtia heistä ja olla aikuinen heille, mutta en muuta. Heillä on jo vanhemmat. Tosin, olen tässä nyt sivusta seurannut mieheni ja hänen exänsä touhuja niin sääliksi todella lapset käyvät - mieheni ei jaksa enää ottaa kantaa asioihin koska exänsä on niin vaikea ja tämä lasten äiti taas riepottelee lapsia paikasta toiseen. Milloin ovat naapurilla, mummolla, poikaystävällä, milloin kaverilla. Meille kun lapset tulevat, olemme vain meillä, lapsia ei riuhdota paikasta toiseen. Tästä kun isä on exälleen yrittänyt puhua, tulee vain haukut vastaan. Ole siinä sitten rakentava.



Uusperheet ovat vaikeita komplekseja, mutta onnistuessaan tosi hyviä paketteja. Niissä lapset oppivat ottamaan huomioon myös perheen ulkopuolisia ihmisiä eri lailla. Heillä on paljon heistä pitäviä ihmisiä ympärillä ja olen miettinyt, miten mukavaa elämämme etenkin myöhemmin on kun lapset ovat isoja, saati aikuisia.



Mutta niin se vain on, että kaikista tähän hommaan ei ole, silloi kannattaa pysyä sinä ydinperheessä tai asua ihan yksin :)

Mulla on tuttavina ja työkavereina ihmisiä jotka seurustelevat eronneen perheellisen miehen kanssa ja voi kauhea sitä vihaa mikä näistä huokuu lapsia kohtaan. Lasta nimitellään todella ala-arvoisesti ja kirotaan koska "se idiootti" taas tulee pilaamaan romanttisen viikonlopun. Eikä näin puhuta vain jostain kiroilevista teineistä vaan ihan pikkulapsista, alle 3-vuotiaista. Ihan pahaa tekee!

Juuri tästä syystä allekirjoitutin exällä paperin, ettei hänen tapaamisoikeudet koske tyttöystäviä! Kiukutteli aikansa, mutta lopulta sen oli pakko suostua, kun vein asian lastenvalvojalle. Yhtään asiallista äitipuoli-kokelasta en ole exällä nähnyt. Pelottavan suuri osa naisista on "minäminä, mullekaikkihuomio, minäminä"-sorttia.

Sinä, vaikka olet kuinka lapsesi äiti, et voi määrätä kuka siellä isin luona häärää ja asuu :) Kyllä se näin menee, että sinun on ihan oikeasti jatkettava sitä omaa elämääsi ja antaa myös entisen miehesi jatkaa omaasi. Vai mitä olisit siitä mieltä, että mieskin vaatii sinun miesystäväsi lähtevän luotasi pois aina, kun lapsesi ovat kotona? Et varmaan suostuisi eikä se ole edes laillista :)

Taisin laittaa, että kun asuu avoliitossa niin tilane on sit toinen. Ja että lapsi kärsi! Jos tilanteemme päivitettiin lastenvalvojaa myöten ja lopputulos tämä niin siihen lienee ollut aihetta! Koettakaa nyt vaan kestää, että näinkin voi käydä jos "lapsipuolilleen" kenkkuilee

"minä rakastan mieheni lapsia, tytär on oikea kaunatar (15v), tullaan tosi hyvin toimeen. Ja poika(9v) on kunnon ilopilleri, nautin hänen seurasta valtavasti!"

Onneksi sinä et ole kaunainen, vaikka tytärpuolesi on kaunatar. :D

Taisin laittaa, että kun asuu avoliitossa niin tilane on sit toinen. Ja että lapsi kärsi! Jos tilanteemme päivitettiin lastenvalvojaa myöten ja lopputulos tämä niin siihen lienee ollut aihetta! Koettakaa nyt vaan kestää, että näinkin voi käydä jos "lapsipuolilleen" kenkkuilee

Mäkin voin myöntää että joskus tunnen suoranaista vihaa mieheni lapsia kohtaan, mutta se on elämätä se. Tietenkään en näytä tätä fiilistä heille. Kun lapset eivät ole biologisia, niihin on niin kovin vaikea saada sellaista sidettä aikaiseksi kun omiin lapsiin. Minä voin sanoa että pidän miehen lapsista, mutta en rakasta. Haluan huolehtia heistä ja olla aikuinen heille, mutta en muuta. Heillä on jo vanhemmat. Tosin, olen tässä nyt sivusta seurannut mieheni ja hänen exänsä touhuja niin sääliksi todella lapset käyvät - mieheni ei jaksa enää ottaa kantaa asioihin koska exänsä on niin vaikea ja tämä lasten äiti taas riepottelee lapsia paikasta toiseen. Milloin ovat naapurilla, mummolla, poikaystävällä, milloin kaverilla. Meille kun lapset tulevat, olemme vain meillä, lapsia ei riuhdota paikasta toiseen. Tästä kun isä on exälleen yrittänyt puhua, tulee vain haukut vastaan. Ole siinä sitten rakentava.

Uusperheet ovat vaikeita komplekseja, mutta onnistuessaan tosi hyviä paketteja. Niissä lapset oppivat ottamaan huomioon myös perheen ulkopuolisia ihmisiä eri lailla. Heillä on paljon heistä pitäviä ihmisiä ympärillä ja olen miettinyt, miten mukavaa elämämme etenkin myöhemmin on kun lapset ovat isoja, saati aikuisia.

Mutta niin se vain on, että kaikista tähän hommaan ei ole, silloi kannattaa pysyä sinä ydinperheessä tai asua ihan yksin :)

Kuulosti vaan niin hassulta, että lapset ovat äidillä ollessaan paljon mummolassa jne. Toki tilanne voi oikeasti olla sellainen, että lapset ovat aivan liikaa menossa, mutta muinoin mieheni exä reposteli oikeudessa, kuinka lapset meillä ollessaan tapaavat niin usein mummoja ja muita sukulaisia. No kas kun asuvat naapurissa monet. Joka tapauksessa hän oikein korosti, kuinka he ovat uuden miehensä kanssa oikein tavallinen perhe, joka viettää aikaa perheenä blaa blaa blaa. No perhehelvetti heille muodostui, onneksi lapset onnistuivat pelastautumaan. Mutta saman asian voi tosiaan muotoilla niin kovin eri tavoilla: laaja sukulais- ja ystäväverkosto voi tehdä lasten elämästä rikkonaista tai sitten voivat olla ilo.

Sanotaan häntä nyt sitten vaikka Marjaksi.



Marja on seurustellut miehen kanssa jolla 15 v tyttö, nyt vajaan pari vuotta. Marja haukkuu tyttöä jatkuvaan ja valittaa, että se syö hänen ostamiaan ruokia jääkaapista ja käyttää hänen shampoita, saippuaa ja hammastahnaa jne.

Marja sanoi, että kohta hän laittaa joka ostokseen lapun jossa lukee: Marjan. Älä koske!



Koti on tämän miehen ja hänen tyttären. Marjalla on oma koti ja hän vierailee viikottain tämän miehen luona. Sanoo, että hänen tavaraoiden on saatava olla rauhassa, koska se on hänen toinen kotinsa.



Olen sitä mieltä, että koti on ensisijassa sen tytön ja onhan se nyt vähän outoa, että tämä tyttö ei enää kotonaan tiedä mihin saa koskea ja mihin ei.



Anna mun kaikki kestää....

ja minnuu säälittää vaan tuollainen naurettavan säälittävä pelle ap, joka ei tiedä maailmasta yhtikäs mittää.