Lue keskustelun säännöt.
Miten uskallatte luopua päivähoitopaikoista ENNEN vauvan syntymää?
15.08.2011 |
Eli ei nyt aleta kiistellä siitä, onko ns. virikehoito hyvä vai huono ratkaisu. Vaan lähinnä ihmettelen sitä, että jos haluaa ottaa isomman/isommat lapset kotiin vauvan synnyttyä niin miten ihmeessä ihmiset uskaltavat tehdä tämän ENNEN vauvan syntymää?
Vauvahan voi syntyä keskosena, äiti voi joutua jäämään sairaalaan, vauva voi olla vammainen tai muuten sairas. Moni asia voi mennä "pieleen" ja silloin on pulassa, jos isommille lapsille ei olekaan päivähoitopaikkoja.
Olisi kiva, jos joku voisi vastata, miten rohkeus on riittänyt päivähoitopaikan poisantamiseen ennen kuin tietää, että kaikki tulee menemään ns. hyvin ja normaalisti?
Kommentit (34)
elämä nyt ylipäätään on kamalan vaarallista.
eiköhän kaikki jätetä se isompi varmuudeksi hoitopaikkaansa. Tosin myös isompi voi sairastua tai vammautua, joten jostain pitäisi saada vauvallekin hoitopaikka. Äiti voi sairastua, joten eikös sittenkin kaikki palkata kodinhoitaja. Joka voi kyllä sekin sairastua, joten palkataan varmuudeksi myös varahoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen takia minä en uskaltanut hänen päivähoitopaikkaansa pois luovuttaa ennenkuin vauva syntyi ja ennenkuin varmistui, että vauvan kanssa saa jopa yöllä nukkua edes vähän, eikä tarvitse päiviä selvitä tajuttomuuden rajamailla. Jos toinen lapsi olisi ollut samanlainen tapaus kuin esikoinen oli, en olisi selvinnyt ilman päivähoitopaikkaa - kyllä, lapsilla on isäkin, joka tosin juuri tuossa vaiheessa elämää oli työelämässään siinä pisteessä, ettei hänestä kotona nähnyt kuin likapyykkiä täynnä olevan kassin, suurin piirtein. Kolmen viikon isyyslomakaan ei olisi paljon painanut, jos toinenkin lapsi olisi ollut koliikkitapaus.
Ja suoraan sanottuna hirvittää nyt, kun lapsilla ei ole päivähoitopaikkoja, ja kolmas lapsi on tulossa. Tällä hetkellä tosin isä on enemmän kotonakin, ja hänellä on paremmin mahdollisuus jäädä tarvittaessa hoitamaan lapsia, joskaan ei viikkotolkulla. Meidän perheen elanto kun kärsii ja pahasti, jos toinen vanhemmista on sairaalassa keskosen kanssa ja toinen kotona isompien kanssa, rahaa kun ei ovista ja ikkunoista meille sada.
kai nyt jokainen pari päivää selviää miten vaan, mutta tarve voi olla pidempi. Mulla kävi viimeisessä raskaudessa niin, että jouduin viimeiset seitsemän viikkoa käymään äitipolilla 3-7 kertaa viikossa. Käynnit saattoivat olla nopeita, tunti ja matkat tai sitten liki koko päivä. Kyllä oltaisiin oltu ihmeissään jos ei olisi ollut tuttua päiväkotia. Mä vein päiväkotiin siksi ajaksi kun olin äitipolilla. Itse olin tuossa tilanteessa sairaslomalla. Toinen vaihtoehto olisi ollut osastohoito.
Toki hätä keinot keksii, mutta mun mielesta lasten oli paljon mukavampi mennä tuttuun päiväkotiin kuin olla vaihtuvien poikkeusjärjestelyiden varassa koko aika.
keskosen ja kerran kuolleen lapsen. Molemmilla kerroilla oli oikein hyvä, etten ollut irtisanonut päiväkotipaikkaa etukäteen.
kunnes vauva syntyi. Meillä siis kolme lasta.
Toista lasta odottaessani olin viimeisen kuukauden sairaalassa...joten oli helv...hyvä, etten sanonut irti hoitopaikkaa.
Kolmannen lapsen kohdalla oli hyvin muistissa edellinen kerta ja pidin hoitopaikan...lapseni ei kuitenkaan ollut päivääkään tuona aikana hoidossa. Pidin vain paikan.
Ne joilla on tukiverkkoja vaikka muilel jakaa eie edes tule miettineeksi tätä asiaa. Meillä ei yhtään isovanhempaa eikä sisarusta kummallakaan apuna. Kaverit ovat myös töissä/perheellisiä, joten tuskinpa heistä kukaan sitoutuisi kuukaudeksi hoitamaan muita lapsia. Niin ja jonkun on se leipä tuotava taloonkin, jotta ne sairaalamaksut saa maksettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki hätä keinot keksii, mutta mun mielesta lasten oli paljon mukavampi mennä tuttuun päiväkotiin kuin olla vaihtuvien poikkeusjärjestelyiden varassa koko aika.
Näinpä. Kaikkialla toitotetaan, kuinka lapsen elämässä ei saisi olla muita isoja muutoksia, kun sisarus syntyy. Jos sisaruksen syntymässä on jotain ongelmaa, niin esikoisen kannalta se tuttu hoitopaikka on ehdottomasti paras vaihtoehto. Jos lapsi on ollut koko ajan kotihoidossa tilanne on toki toinen: sellaista tuttua hoitopaikkaa ei ole.
Kun kolmas lapsi syntyi, 3- ja 4-vuotiaat jatkoivat kahtena päivänä viikossa tutussa tarhassa 5-7 h kerrallaan. Ajattelin, että tarpeen tullen voisi muuttaa paikat kokoaikaisiksi. Sitä ei kuitenkaan tarvittu, lapset olivat hoidossa kahtena päivänä viikossa ja sain samalla hyvin opiskeltua vauvan hoidon ohessa.
Nyt meille tulee neljäs, ja keskimmäiset lapset jatkavat nyt aluksi neljänä päivänä viikossa hoidossa. Jos se tuntuu paljolta, päiviä voi vähentää.
Mutta paljonhan tämä riippuu tukiverkoista. Jos on kummia, mummia ja naapuria hoitamassa tarvittaessa, niin ei päivähoitopaikkoja silloin tarvitse. Meillä on vain lasten isä ja äiti, joten ollaan koettu nuo hoitopaikat ihan korvaamattomiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvan syntymään asti. käytännössä esikoinen oli loppuajasta 1-2pv viikossa hoidossa, yleensä niinä päivinä kun minulla oli lääkäri tai muita seurantakäyntejä sairaalalla.
Ei minulla ollut mitään ongelmaa tuossa. Muistaakseni paikka irtisanottiin sen verran myöhään, että varhainen keskoisuuskaan ei ollut enää mikään uhka. Anoppi olisi tullut auttamaan jos olisin joutunut jäämään pitemmäksi aikaa sairaalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli 2- ja 4-vuotiaat kotihoidossa olevat lapset ja olin raskaana, kun jouduin onnettomuuteen, jossa mulla meni osittain lapsivedet vkolla 16, vuosin verta kuin pistetty sika ja kohtuun syntyi iso vuotava hematooma. Olin sairaalassa pari vuorokautta, ja sen jälkeen vuodelevossa pari viikkoa, ja sen jälkeen hyvin rajoitetusti sain tehdä asioita.
Kyllä meilläkin kunta olisi saman tien antanut meille kodinhoitajan tai olisin saanut isommat lapset päiväkotiin. Mä en edes näin jälkikäteen tajua, miksi en käyttänyt tuota ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta siis läheisten avulla mentiin raskaus lähes loppuun saakka, lapsi syntyi viikolla 36, eikä mitään ongelmia ollut.
lääkärini vannotti pitämään paikan isommalle. Minä en sairaalaan jäänyt, mutta vauva sairastui ja oli sisällä osastolla neljä päivää. Silloin kiitin lääkäriäni. Ja mietin samaa asiaa kuin sinä. Me emme olisi selvinneet.
No mitä teille olisi sittne käynty? Olisitte kuolleet pois koko porukka? Kaikki olisi menettäneet mielenterveytensä? Vai mitä?
Ihan oikeasti, voi sitä käyttää järkeäkin eikä leikkiä jotain draamakuningatarta. Mutta ehkä se on hyvä, että noin nössyköiden ihmisten lapset onkin hoidossa, näkevät siellä ehkä vähän normaalimpaa suhtautumista elämään ja sen vastoinkäymisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka maksaa veronmaksajille reilun tonnin kuussa?
Kyllä tuossa taitaa olla kyse siitä, että lääkärikin jo näki, että äiti ei ole päästään ihan terve.
Jos ottaa isomman lapsen pois päivähoidosta, kun äitiysloma alkaa, ei vauva voi kovin keskosena syntyä. Viikot ovat kuitenkin jo 35. Ja jos vauva on sairas, monella sairaalakierre jatkuu äitiysloman jälkeenkin :(
Ja tälle, joka kirjoitti 4:stä päivästä, oletko tosissasi? Vai eikö sinulla ole miestä tai vanhempia auttamassa, tai ketään muutakaan? Monet joutuvat olemaan viikonkin synnytyksen jälkeen sairaalassa...
eiköhän kaikki jätetä se isompi varmuudeksi hoitopaikkaansa. Tosin myös isompi voi sairastua tai vammautua, joten jostain pitäisi saada vauvallekin hoitopaikka. Äiti voi sairastua, joten eikös sittenkin kaikki palkata kodinhoitaja. Joka voi kyllä sekin sairastua, joten palkataan varmuudeksi myös varahoitaja.