Vahinkoraskaus

Meille on tulossa vauva ehkäisystä huolimatta. Olen päättänyt pitää lapsen mutta huolehtia myös siitä että oma elämäni jatkuu. Aikaisemmat lapseni (4kpl) ovat olleet todellisia tissitakiaisia ja niin kiinni minussa ettei edes isä jossain vaiheessa kelvannut hoitajaksi. Juuri ehdin iloita siitä kun kuopus kasvanut taaperoksi, miten elämä on taas helpottunut, harrastan, käyn ystävien kanssa ulkona ja haaveilin aloittavani pian opinnot.



Olen päättänyt etten imetä tulevaa vauvaa, ainakaan jos pullo ei kelpaa rinnan lisäksi. Haluan edelleen iltaisin harrastaa ja käydä jopa välillä ulkona tai muuten vaan nukkua edes yhden yön viikossa jolloin mies voi hoitaa vauvan heräilyt.



Niin paljon olen unottomuudesta kärsinyt että unikoulutan muksun heti puolenvuoden jälkeen vaikka sairaalan unikoulun avulla jos ei muuten, valvoa en enään jaksa.



Ja haaveilut opinnoista siirtyvät mutta ei jää kokonaan, lapsi menee hoitoon täytettyään 1v. Kotonakin olen ollut jo niiiiin kauan etten jaksa enään.



No lapsi on tervetullut ja rakastettu, varmasti kaikkien silmäterä, mutta näitä joitakin "itsekkäitä" päätöksiä olen tehnyt tulevaisuuden varalle, muuten en itse enään jaksaisi. Voitte kivittää :)