1. lk tehtävät helppoja?

Haastavia tehtäviä tulee sitten ehkä yliopistossa. Jos sielläkään. Niin se vaan menee osalla lapsista.



Itse aina ihmettelin, että miksi mun muka pitäis tehä jotain haastavampia lisätehtäviä, ku mähän osasin jo tehä ne tehtävät. Eiks lisätehtävät kuulu niille, jotka ei opi niistä normaaleista tehtävistä. Siis ihan oikeasti ihmettelin tätä aina koulussa.



Opettajan kanssa emme olleet ihan samoilla linjoilla tässä asiassa, mutta se onkin sitten toinen tarina.



Koulussa kuitenkin viihdyin kun oli kavereita. Pahinta mitä voi tehä on kuitenki varmaan se, että päivittelet lapselle niitä helppoja tehtäviä. Eli kotona "kerrot" että ne ns. liian helppoja lapselle. Ei lapsi välttämättä mieti onko tehtävät helppoja vai vaikeita. Tehtävien teko voi olla ihan kivaa siksikin, että niiden tekeminen sujuu.



En siis ole mikään ammattilainen. Kuhan pohdin asiaa omalta kohdaltani..

Joo, soittoharrastus toi mullekin kaivattua haastetta. Siinä kun saa ihan omaan tahtiin edetä. Kannatan siis haastavaa harrastusta lapselle.

Ei lapsi välttämättä mieti onko tehtävät helppoja vai vaikeita. Tehtävien teko voi olla ihan kivaa siksikin, että niiden tekeminen sujuu.

Kyllä lapsi oman tasonsa tajuaa ja tietää kyllä, jos on huimasti muita edellä. Plus että jos tällaisella lapsella on sama tilanne joka helvetin lukuaineessa, niin siinä on ihan turha seistä kotona päällään, jos koulussa ei ole MITÄÄN haastetta.

joiden vanhemmat ovat jo heti ekaluokalla vaatimassa haastetta. Miksi kaikessa pitää olla heti haastetta, miksi kaiken pitää olla heti suorittamista? Uskokaa nyt, se ekaluokka on paljon muutakin kuin se kirjojen sisältö.



t. ope

Ei lapsi välttämättä mieti onko tehtävät helppoja vai vaikeita. Tehtävien teko voi olla ihan kivaa siksikin, että niiden tekeminen sujuu.

Kyllä lapsi oman tasonsa tajuaa ja tietää kyllä, jos on huimasti muita edellä. Plus että jos tällaisella lapsella on sama tilanne joka helvetin lukuaineessa, niin siinä on ihan turha seistä kotona päällään, jos koulussa ei ole MITÄÄN haastetta.

aikuiset, jotka on vaatimassa niitä haasteita, lapset usein on ihan tyytyväisiä muutenkin. Mä ainakin olin, vaikka olin aina se kympin oppilas. Eikä mun tarvinnut tehdä sen kympin eteen mitään.

Ja kyllä lapsen pitää osata olla häiriköimättä, vaikka kaikki ei just olisi hänelle aina niin upean haasteellista ja vaativaa. Jos ei muuta, niin siinäpä sitä opettelemista sitten.

Itse voin myöntää olleeni aika häirikkö, mutta ei se millään lisätehtävillä olisi hoitunut.

aikuiset, jotka on vaatimassa niitä haasteita, lapset usein on ihan tyytyväisiä muutenkin.

Itse taas muistan kuinka tylsää oli tehdä sivu toisensa perään mekaanisia tehtäviä joissa ei tarvittu aivoja lainkaan. Onneksi välillä sai jotain vähän vaikeampaakin.

Joku nyt tykkää soittaa vuodesta toiseen sitä samaa Ostakaa makkaraa -biisiä tai harjoitella kuperkeikkaa. Toiset haluavat edetä niin paljon kuin mahdollista.

joiden vanhemmat ovat jo heti ekaluokalla vaatimassa haastetta. Miksi kaikessa pitää olla heti haastetta, miksi kaiken pitää olla heti suorittamista? Uskokaa nyt, se ekaluokka on paljon muutakin kuin se kirjojen sisältö.

t. ope

Mitä olisi pitänyt tehdä, kun ekaluokkalainen itki kotona eikä halunnut lähteä kouluun kun siellä oli niin tylsää? Vielä joulun jälkeen tankattiin kirjaimia ja alkeellisia laskutehtäviä eikä opettaja osannut tai viitsinyt tarjota mitään ylöspäin eriyttäviä tehtäviä. Ne oppikirjojen "vaikeat" tehtävät tyttö ratkaisi leikiten. Lopulta useiden yhteydenottojen jälkeen saimme tytölle edes jotakin lisämateriaalia, esim. hieman vaikeampia kotitehtäviä. Sen lisäksi ostin itse vanhemmille lapsille tarkoitettuja lasku- ja pulmavihkoja.

Meillä kokemus oli ekaluokasta siis se, että jos lapsi jo lukee ja laskee sujuvasti ja lisäksi osaa olla ryhmässä, ei eka kouluvuosi anna tälle oppilaalle juuri mitään. Tiedolliset taidot eivät koulun ansiosta karttuneet lainkaan. Lapsi itse kärsi tilanteesta ja tylsistyi.

Tilanteen pelasti meidän oma aktiivisuus sekä haastetta antavat harrastukset, mm. soittotunnit.

Minulle aikoinaan ekaluokka (ja sen jälkeenkin) oli todella helppoa. En koskaan kokenut turhautumista - ehkä minulle sattui niin loistavat opet!



Muistan, että oli vaan kivaa kun koulu sujui hyvin. Ei tarvinnut stressata, ettei osaa, eikä koulusta ja läksyistä ollut liikaa työtä. Minulla oli pari kaveria joille jotkut opittavat asiat olivat vaikeita, ja tuntui kurjalta heidän puolestaan.



Ylemmillä luokilla ja viimeistään lukiossa huomasin, että minunkin täytyy tehdä töitä saavuttaakseni tavoitteeni; ettei elämä olekaan niin kivaa ja helppoa mitä alaluokilla luulin :D No hyvin olen siitä "järkytyksestä" toipunut.



Alakoululaisen elämässä niin monet muut asiat (kaverit, leikit...) ovat usein tärkeämpiä kuin koulu. Eiköhän se ole vain vanhempien turhaa huolta, että lapsi muka hermostuu liian helppoihin tehtäviin... Sitäpaitsi kyllä opettajat osaa eriyttää opetusta oppilaiden taitojen mukaan!

onpas myös todella fiksuja eskarilaisia? Ai että kaikki eskarilaiset osasivat lukea? No meidän pojan eskarilaisista osasi lukea noin puolet. Eikä nyt niistä ekaluokkalaisistakaan läheskään kaikki osaa lukea. Ja tämä mun kuopus on ensimmäinen lapsistani, joka osaa lukea kouluun mennessä, vaikka onkin nuorin sen aloittaessaan.

Sillä suurimmassa osassa Eurooppaa meidän 1.luokan tehtävät tehdää jo 5-6-vuotiaana, sillä siellä alkaa koulu 6-vuotiaana. Usein jopa jo 5-vuotiaana. On totta, että usealle 7-vuotiaalle suomalaislapselle tuollaiset omatlaskut ovatkin todella helppoja. On paljon opettajasta kiinni, huomaako tämä nämä 'osaajat' ja antaa heille haastellisempia tehtäviä. Suomessa 1-2.luokan tehtävä on todella harjoitella vasta sitä koulunkäyntiä. Tämäkin on jotenkin ajanhukkaa, kun muualla maailmassa tämä tapahtuu jo ns. viskari-eskari-iässä ja 1-luokalla sosiaaliset koulutaidot ovat jo huomattavasti paremalla tasolla. Suomessa on paljon vielä kotihoidosssa/pph:lla hoidettuja muksuja, joilla ei sosiaaliset taidot ja ryhmäkäyttäytyminen suju vielä mitenkään 7-vuotiaana. Siksi niitä pitää harjoitella ja monet, pienestä saakka päiväkodissa olleet, susjuvasti lukevat ja laskevat lapset kyllästyvät heti alkumetreillä. Toiset lukevat Harry Pottereita, toiset harjoittelevat vasta aakkosia... t. ekaluokkalaisen pojan äiti, joka on varma poikansa kyllästymisestä tylsiin ja helppoihin tehtäviin...

niissä maissa missä koulu alkaa 5-6-vuotiaana ovat ensimmäiset kouluvuoden Suomen päiväkodin/eskarin kaltaisia. Ja eiköhän pisa-tulokset kerro aika paljon siitä, että suomen kouluissa opitaan ihan yhtä lailla, vaikka kouluun mennään vasta 7-vuotiaana.

Sillä suurimmassa osassa Eurooppaa meidän 1.luokan tehtävät tehdää jo 5-6-vuotiaana, sillä siellä alkaa koulu 6-vuotiaana. Usein jopa jo 5-vuotiaana. On totta, että usealle 7-vuotiaalle suomalaislapselle tuollaiset omatlaskut ovatkin todella helppoja. On paljon opettajasta kiinni, huomaako tämä nämä 'osaajat' ja antaa heille haastellisempia tehtäviä. Suomessa 1-2.luokan tehtävä on todella harjoitella vasta sitä koulunkäyntiä. Tämäkin on jotenkin ajanhukkaa, kun muualla maailmassa tämä tapahtuu jo ns. viskari-eskari-iässä ja 1-luokalla sosiaaliset koulutaidot ovat jo huomattavasti paremalla tasolla. Suomessa on paljon vielä kotihoidosssa/pph:lla hoidettuja muksuja, joilla ei sosiaaliset taidot ja ryhmäkäyttäytyminen suju vielä mitenkään 7-vuotiaana. Siksi niitä pitää harjoitella ja monet, pienestä saakka päiväkodissa olleet, susjuvasti lukevat ja laskevat lapset kyllästyvät heti alkumetreillä. Toiset lukevat Harry Pottereita, toiset harjoittelevat vasta aakkosia... t. ekaluokkalaisen pojan äiti, joka on varma poikansa kyllästymisestä tylsiin ja helppoihin tehtäviin...

kun verrataan esimerkiksi ranskaan, englantiin tai vaikka kiinaan. Suomessa lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan kohtuu oikein melko helposti, koska yksi kirjain vastaa yhtä äännettä. Pilkku- ja yhdyssanasäännöt yms. on tietysti asia erikseen. Esimerkiksi Kiinassa merkkien opetteluun mene lapsilta vuosia.

Kyllä ne ekaluokan kirjat mustakin vaikutti hirveän helpoilta ;). Mutta onneksi suurin osa ekaluokkalaisista löytää sieltä haasteitakin.

laskut. Saa nähdä kuinka käy ekaluokkalaisen. TAitaa tylsistyä tunneillä täysin. Kaksoiskonsonantitkin on hallussa jne. Sosiaaliset taidot erinomaiset.



Saakohan kouluun ottaa omia kirjoja luettavaksi (7v on lukenut jo potteritkin) ja matikantehtäviä tehtäväksi?

laskut. Saa nähdä kuinka käy ekaluokkalaisen. TAitaa tylsistyä tunneillä täysin. Kaksoiskonsonantitkin on hallussa jne. Sosiaaliset taidot erinomaiset. Saakohan kouluun ottaa omia kirjoja luettavaksi (7v on lukenut jo potteritkin) ja matikantehtäviä tehtäväksi?

Teidän ekaluokkalaisella taitaa olla tosi helppo matikankirja? Jos nelivuotias osaa todella KAIKKI laskut, kuten sanoit. Varmaan ehditte sen jo kokeillakin?

olen meidän ekaluokkalaista kannustanut esim kirjaimien oikeaan tapaan teksatata, niissä on nuolet mihin suuntaan mikäkin viiva pitää vetää ja huolellisuuteen. Tyttö kans näitä 5v lukemaan oppineita. Luokat jaetaan eri lukuryhmiin ja nämä sujuvasti lukevat saavat enemmän lukutehtäviä. Niissä siis myös kysymykset lukemisen ymmärtämisestä esim piirrä tarina kuvina tai vastaa kysymyksiin tai jatka kertomusta.



Varmasti pääsee miettimään etevätkin, älkää huoliko =)

Jotenkin mietin, korreloiko 12% (?) pojista tuki vai missä lienee opetuksessa koulun helppouteen.



Tunnen lukuisia ihmisiä itseni mukaan lukien (enimmäkseen miehiä), jonka mielestä koulussa on ollu tylsää ja hyvään yo - todistukseen asti ei ole tarvinnut tehdä "mitään" (paitsi häiriköidä tunneilla..). Tällöin sitten jatko-opinnot (joissa ensimmäisen kerran tarvitsisi tehdä jotakin) tökkäävät.. Tosin työelämässä sitten ollaankin pärjätty varsin hyvin :)

laskut. Saa nähdä kuinka käy ekaluokkalaisen. TAitaa tylsistyä tunneillä täysin. Kaksoiskonsonantitkin on hallussa jne. Sosiaaliset taidot erinomaiset. Saakohan kouluun ottaa omia kirjoja luettavaksi (7v on lukenut jo potteritkin) ja matikantehtäviä tehtäväksi?

Teidän ekaluokkalaisella taitaa olla tosi helppo matikankirja? Jos nelivuotias osaa todella KAIKKI laskut, kuten sanoit. Varmaan ehditte sen jo kokeillakin?

Viime vuonna ekaluokkalaisten matikankirjoissa on ollut tehtäviä sudokuista lähtien. Haluan todella nähdä sen 4-vuotiaan joka nämäkin hallitsee :)

Miksi noin pienelle on annettu Potterit luettavaksi. Onko vanhemmat itse ko. kirjoihin tutustuneet.

Meillä 7-vuotias 2.luokkalainen saa lukea vain 3 ensimmäistä Potteria (lukee niitä nyt toiseen kertaan). Vanhemapana vasta saa loput, sen verran synkiksi kirjat muuttuvat sarjan loppua kohden.

Niitä sosiaalisia taitoja on jokaisen hyvä harjoitella. Myös aikuisten. Harjoitellaanhan niitä toisinaan työelämässäkin (ainakin meidän firmassa, vaikka ei asiakkaiden kanssa ollakaan tekemisissä).

Minua rupesi jo ihan sääliksi käymään noin 'täydellinen' 7-vuotias :(

Saako hän olla tavallinen lapsi ollenkaan, vai onko vanhemmilla tärkeintä että lapset ovat täydellisiä ihmelapsia.

Omilta opiskeluajoilta kun muistan näitä 'ihmelapsia', niin ei tunnu kivalta. Moni heistä romahti ennen kuin sai opinnon päätökseen. Osa valehteli vanhemmilleen opiskelevansa vaikka olivat jo aikoja sitten lopettaneet kun eivät jaksaneet enää olla täydellisiä.

koko peruskoulun aikana siitä tule vaikeammaksi.



Tahtikin on kovin hidas.



Muistan omiltakin kouluvuosiltani, että luin esim. lukukirjan alusta loppuun ensimmäisten viikkojen aikana, kun tunnilla oli niitä, jotka tankkasivat tekstiä vielä kutosella. Ruotsin tunnilla opiskelin sanoja siinä vaiheessa, kun ope tenttasi kotitehtäviä ja piti huolen, että kaikki pysyvät kärryillä (eivät pysyneet silti).



Enkä edes ollut mikään huippuoppilas. En tosin oppinut vaatimaan itseltäni enemmän - vähällä työllä selvisin peruskoulusta, jotenkin en sitten oppinut lukiossa sellaista pänttäystahtia - onneksi yo:ssa opin.



Ja kyllä, peruskoulu on kaikkea muutakin kuin tietojen oppimista. Niille, jotka pärjäävät tehtävissä helposti, se tarkoittaa sitä, että oppii pitämään ne, jotka eivät opi niin helposti, mukana....

Mutta välillä kyllä tekisi mieli vaatia joitain tarsokurssien palauttamisia, esim. matikkaan ja kieliin, Suomi jää kohta pahasti jälkeen Aasian maista. Eikä näitä tasokursseja tarvitse olla ekalta alkaen, vaan joskus alakoulun viimeisiltä. Toiset voivat sitten opiskella yläkoulussakin sitä paikallaan olemista, ja toiset voisivat oikeasti opiskella jotain tietoakin.



Itsekin yläkoulun opena olleena tiedän, mikä se turhautumisen määrä on.