Onko ylipainoasioissa usein kyse riippuvuuksista, kuten "syömishimosta"
Tähän liittyen tuli mieleen asiallinen ja inhimillisellä asenteella tehty ohjelma, jossa aiheena on Mitä on addiktio ja miten siitä voi vapautua. http://www.tv7.fi/vod/player.html?id=11464
Kommentit (6)
käsrii jostain tunne-elämän lukosta, perusturvattomuudestam, syömis- tai minäkuvan häiriöstä tai vastaavasta asiasta. Olen työstänyt asiaa omallakin kohdallani vaikka minulla on ylipainoa "vain" 20 kg.
Ruoka on tavallaan itsehoitoa, mutta se on sitä samalla tavalla kuin viina tai huumeet.
"hoitamaan" syömishäiriö poliklinikalla
ja sitä hoidetaan mm. terapialla ja lääkityksellä.
Verrattavissa täysin anoreksiaan tai bulimiaan. Vika löytyy siis "korvien välistä", eikä ns. vääristä ruokailutottumuksista ja annoskoista yms.
Tietoa ei siis puutu lainkaan, mitä tulee syömiseen, ruokaan ja sen terveellisyyteen. Itse asiassa todella monella syömishäiriöisellä on äärimmäisen laaja tieto ruoasta ja terveellisistä/oikeanlaisista syömis/elämäntavoista. Itselläni se on jopa pakkomielteistä selvittää ja tutkia kyseisiä asioita. Esim. ravitsemusterapeutti ei ole koskaan pystynyt opettamaan tai kertomaan minulle jotakin uutta, mitä en olisi jo tiennyt.
Syömishäiriö on sairaus, joka on vaikea riippuvuus. Itse rinnastan sen jopa päihderiippuvuuteen. Äärimmäisen vaikea hallita, mahdotonta päästä koskaan täysin eroon. Terapialla ja lääkityksellä pyritään vain pitämään sitä kurissa ja oppia elämään sen kanssa.
:(
Jotkut ihmiset vaan lihovat helpommin kuin toiset. Ruokapropaganda ei tätä ihan helpolla myönnä, mutta moni voi omasta lähipiiristään löytää kohtuullisen paljon liikkuvan ja terveellisesti syövän, mutta silti lihavan.
Voi tietenkin olla, että joillekin maistuu rasvaisempi ja sokerisempi, siis energiapitoisempi ruoka enemmän kuin toisille ilman mitään varsinaista ahneutta.
niin kyllä, syy siihen löytyy yleensä aina korvien välistä.
joko ruokavalion tai annoskokojen vääriä arviointeja. Ja elämäntapamuutos heidän kohdallaan on hyvä ratkaisu, koska se opettaa arvioimaan näitä asioita uudestaan, ja kun opit on sisäistänyt, niin niiden noudattaminen ei ole vaikeaa tai muuta arkea mitenkään.
Pieni osa on niitä, joille syöminen on nimenomaan himo tai riippuvuus, josta ei pääse omin voimin eroon, tietysti näille painonhallinta on kaikkein vaikeinta.