Koira ja vauva

meillä cockerspanieli. Mutta korostan, että olen aina ollut tosi tarkka siitä, että lapsi ja koira eivät olleet milloinkaan valvomatta samassa tilassa kunnes lapsi oli jo yli parivuotias ja tiesin että vähän on järkeä päässä. Meillä on koiraportti aivan ehdoton, siis siksi että lapsi jättäisi koiran joskus rauhaankin.



Meillä oli muutama kriittinen vaihe:

- koira ei ollut koskaan nähnyt vauvaa. Ihmetteli kovasti vauvan ääntelyä sängystä jne. ja piti siihen alussa välimatkaa. Kun vauva oli 3 kk ja lattialla, koira meni varovasti lähemmäs ja murisi sille. Koska koirani oli jo tuolloin aikuinen ja tiesin ettei se ole aggressiivinen, menin rauhallisesti lattialle istumaan ja rauhoittelemaan koiraa. Opetin sen rentoutumaan samassa tilassa vauvan kanssa ja koira ymmärsi kerrasta mitä tarkoitin. (ja huom! En missään nimessä rohkaissut sitä lähestymään vauvaa).



- toinen kriittinen vaihe oli kun lapsi konttasi ja kirkui sekä tarrautui kaikkeen mihin ylsi. Koira oli ihan paniikissa eikä lapsi osannut tietenkään lukea koiran elekieltä. Jälleen kerran otin perusluottamusta tukevia harjoituksia ja kerroin koiralle, että me pidämme huolen että se saa levätä ja olla, eikä sen tarvitse reagoida lapseen mitenkään sillä me estämme vauvan pääsyn koiran luokse AINA. Tämä toimi myös nopeasti kun koira tajusi pointi.



- kolmas kriittinen vaihe tuli kun lapsi oli reilun vuoden ja nopea käänteissään. Tähän ongelmaan ainoa ratkaisu oli pitää lapsi erillään koirasta, koska ei mikään eläin kestä sitä että sitä tökitään silmiin tms. mitä nyt vuoden vanha lapsi saa päähänsä.



Kun lapsi oli 1,5-vuotias ja alkoi tajuamaankin jotakin, kaikki helpottui. Sen jälkeen kaikki on mennyt hienosti. Koira antaisi lapsen tehdä itselleen mitä vain (tietenkään emme anna lapsen tehdä mitä vain...) ja on koiraa kohtaan lempeä ja hoivaava.



Toisen lapsen synnyttyä ei koiran kanssa ole ollut mitään ongelmaa. Koira kohtelee vauvaa ystävällisen uteliaasti, ja huolestuu aina jos vauva herää uniltaan eikä häntä heti ehditä mennä rauhoittelemaan. En muista että se mitään tällaista olisi tehnyt ekan lapsen kohdalla. Näyttää aika suloiselta, kun menen hakemaan vauvaa ja koira on jo pinniksen vieressä heiluttamassa häntäänsä. :)

Koira on sekarotunen jossa on 80% metsäkoiraa. Koira on 8-vuotias ja ihan täysin minun koira, miestä ei oikeinkaan tahdo totella. Pelkäsin miten suhtautuu kun vauva tulee kotiin.



Oli aluksi hämillään koska olin viisi päivää sairaalassa ja olimme joutuneet koiran viemään keskellä yötä hoitoon. Kuitenkin jotenkin vaistosi että en tullut yksin kotiin. Haisteli ekana minun sylin jonka jälkeen meni auton toiselle laidalla ottamaan tulokkaan vastaan.



Periaatteessa ei juurikaan välitä vauvasta joka nyt on 3kk, mutta joka päivä käy kuitenkin vauvaa moikkaamassa aamusta jos vauva on lattialla tai kaukalossaan istumassa.



Eniten jännäsin miten lenkkeilyt sujuu, mutta hyvinhän nuo menee. Koira osasi heti kulkea nätisti vaunujen kanssa. Toki koira on hieman vähemmälle huomiolle nyt jäänyt, mutta pyrin antamaan aikaa aina kun mahdollista.