Lue keskustelun säännöt.
Mies käski pyöräillä kauppaan jos haluan suklaata :(
12.08.2011 |
Loukkaannuin tosi paljon, vaikka tiedän että painoa pitäisi pudottaa.... Raskaudesta jäi muutama kilo, mutta nälkä on imetyksen ja valvomisen vuoksi ihan valtava.
Pyysin tänään miestä tuomaan suklaata kaupasta tullessaan. Mies tuli kaupasta ilman suklaata ja käski minun pyöräillä kauppaan, jos niin kovasti haluan suklaata. Aloin itkeä ja olen mököttänyt miehelle koko illan :( Vauva on täysimetyksellä ja kauppaan 3,5 km, tikit edelleen kipeitä, joten mies hyvin tietää, etten lähde pyörällä pitkään aikaan mihinkään.
Kommentit (62)
hemmottelua, raskaus ja synnytys on sen verran kova rääkki. Sitten kun synnytyksestä on toipunut, toki palataan arkeen.
Hormonit tosin teettävät joskus yllättäviä reaktioita. Erään kerran melko pian esikoisen syntymän jälkeen mies meni kauppaan, ostoslistalla oli mm. talouspaperia. Mainoksesta olin nähnyt oikein kivaa kuviollista mallia. Mies toi talouspaperin, mutta tavallista valkoista, ja se nähtyäni minä purskahdin itkuun. En ole sitä ennen enkä sen jälkeen talouspaperin vuoksi itkenyt.
Meidän perheessä on ihan tavallista, että kauppaan menijä kysäisee muilta, onko toiveita. En minäkään muista aina kaikkea. Kotona sitten pahoittelen asiaa ja kysyn, ehtiikö sen hankkia seuraavalla kauppakerralla vai haenko nyt. Hyvin harvoin on tarvinnut uudestaan kauppaan mennä. Samoin tekee myös mies, jos jotain unohtaa.
Ap ei varmaan olisi tänne kirjoittanut, jos miehensä olisi toiminut kuten meillä tehdään. Minusta ap:n miehen vastaus oli todella tyly. Entä jos kyseessä olisi ollut nilkkansa nyrjäyttänyt mies ja vaimo ei olisi tuonut pyydettyä tupakka-askia vaan vastannut samalla tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos miehellä ei ollutkaan rahaa suklaaseen!
onko se toisen kunnioittamista jos tuo toiselle karkkeja...?
vaikka kilo paskaa.
Mutta jos rakas ihminen sen pyytää niin sen voi tullessaan tuoda, se on toisen kunnioittamista ja huomioonottamista.
Entä jos kyseessä olisi ollut nilkkansa nyrjäyttänyt mies ja vaimo ei olisi tuonut pyydettyä tupakka-askia vaan vastannut samalla tavalla?
Mitäs tähän sanoo kaikki ap:n lynkanneet, ilmeisestikin kusipäämiesten, vaimokkeet?
näyttävät luulevan, että ap halusi sitä suklaata nälkäänsä, mutta jos on vähääkään sisälukutaitoa, niin siitähän ei ollut kyse. Ap kertoi että mies pitää häntä lihavana synnytyksen jälkeen, ja ilmeisesti synnytyksestä on varsin vähän aikaa, koska tikitkin ovat paikallaan. Imetys kasvattaa ruokahalua ja siksi ap:lla on nälkä. Ja ap:n mies ei ymmärrä, että synnytyksen jäkeen ei olla heti bikinikunnossa saatika laihduteta, ja tuore äiti kaikissa hormonimyllerryksissään kaipaa jotain herkuttelua.
On todella sikamaista jättää ne vaimon toivomat herkut kauppaan. Ei vastasynnyttänyt voi lähteä pyöräilemään tikkiensä kanssa useiden kilometrien päähän. Onkohan ap:n mies kovinkin nuori tai muuten vain ymmärtämätön tapaus, koska ei osaa ajatella asioita vaimon kannalta? Toisaalta - sinänsä ajatus suklaan epäterveellisyydestä on ihan oikea, mutta ehkä ajankohta vaimon "kouluttamiseen" ei ollut ihan oikea.
ja ois siten jotenkin hyväksyttävämpiä kiloja! Lapsista ei mitään pysyviä kiloja tule, vaan syömisestä!! Tarviiko raskausaikana ahmia kaksin käsin, itsellä raskauskiloja joka kerta 11-13kg ja yhtään ylimääräistä kiloa ei ollut enää 3kk jälkeen synnytyksistä. Itsekuria naiset ja siihen se mieskin yritti opettaa. Ja vaikka olis sulle suklaata tuonut, niin se ois ollu väärä merkki tai liian pieni tai....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ajattele Afganistanin naisia.... Just just
Ei vaan ap, aikas törppö isäntä. Oliko huolimattomuutta vai tahallista?
Jos pelkkä unohdus, niin ei maailmoita kaada. Jos ei halua sulle tuoda vähän herkkua, niin sitten aikas surullista.
jos miehellä ei ollutkaan rahaa suklaaseen!
onko se toisen kunnioittamista jos tuo toiselle karkkeja...?
vaikka kilo paskaa.Mutta jos rakas ihminen sen pyytää niin sen voi tullessaan tuoda, se on toisen kunnioittamista ja huomioonottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin synnytyksestä ei ole vielä kauan. Joten ei ole vielä ylikiloja, noi tosiaan sulaa tosta pois. Tuohon ei tartte itsekuria. Itsekin menetin kaikki ylikiloni ja 2 kuukaudessa, jopa meni lähtöpainon alle. Ja ihan yrittämättä, koliikkivauvan hoito vei kilot ihan ittestään. Ja vaikka itsekin söin karkkeja
ja ois siten jotenkin hyväksyttävämpiä kiloja! Lapsista ei mitään pysyviä kiloja tule, vaan syömisestä!! Tarviiko raskausaikana ahmia kaksin käsin, itsellä raskauskiloja joka kerta 11-13kg ja yhtään ylimääräistä kiloa ei ollut enää 3kk jälkeen synnytyksistä. Itsekuria naiset ja siihen se mieskin yritti opettaa. Ja vaikka olis sulle suklaata tuonut, niin se ois ollu väärä merkki tai liian pieni tai....
Ihan sama, mitä se juuri synnyttänyt äiti nyt sielt' kaupasta haluaa, olkoon vaikka 2 porkkanaa, selleri ja keräkaali niin se kaupassa käyvä puolisko voi sen varmaan tuoda, eikös juu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se kysymys oo suklaasta, vaan toisen huomioimisesta! Mun mies ainakin lähtee hakeen mulle esim. viiniä ihan asiakseen, ei kehoita lähteen pyöräilemään vaikka terve olenkin.
Eihän se kysymys oo suklaasta, vaan toisen huomioimisesta! Mun mies ainakin lähtee hakeen mulle esim. viiniä ihan asiakseen, ei kehoita lähteen pyöräilemään vaikka terve olenkin.
suklaata kammoavia läskinatsihiilarihörhöjä paikalla. Niin väkisinkin se asia menee siihen suklaaseen ja siihen, että ap on tietenkin varmasti yli 100 kiloinen.
Tää äiti kirjottaa nyt miehelle kauppalistan ja passittaa sen lasten kanssa kauppaan ja otan itse tirsat. Ja listalle eksyi ainakin keksicrisp-suklaalevy ja kylmää tölkkikolaa. ja ei ole pienintäkään epäilystä etteikö sitä minulle tuotaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä munkin tekisi pahaa kantaa suklaata kaupasta lihavalle. Raskauskilot eri juttu mut jos jo esim valmiiksi on kauhee tankki.
Kyllä munkin tekisi pahaa kantaa suklaata kaupasta lihavalle. Raskauskilot eri juttu mut jos jo esim valmiiksi on kauhee tankki.
Onko se suklaalevy painavakin kantamus. Toivottavasti ei miehesi ikinä lihoa, taitaisi lentää pellolle alta aikayksikön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut vähän koottua itseäni ja juteltua mieheni kanssa asioista, mutta en olisi koskaan uskonut, miten julma hän voi näissä asioissa olla.
Olen jo nyt lähtöpainossani ja lapsi syntyi heinäkuun lopulla. Ylipainoa minulla ei ole ollut missään vaiheessa raskauttakaan (pikemminkin terveydenhoitajan mielestä liian vähän, enimmillään 171cm/62kg), mutta raskauden jälkeen kehoni on pehmeä, vatsa pömpöttää ja rinnat tursuavat. Tästä mieheni ei oikein pidä, vaan haluaisi minun ilmeisesti kiinteytyvän nopeammin, liikkuvan enemmän ja syövän vähemmän.
Mies itse on kovin urheilullinen ja perfektionistinen. Hellyyttä meillä ei ole ollut alkuraskauden jälkeen ollenkaan ja tuntuu, että mies etsii syitä sättiä minua, jotta lopulta pääsisi lähtemään. Näitä ilkeitä letkautuksia on tullut myös tämän suklaajutun jälkeen :/
ap
Ja onko mies kuinka nuori? Tuo kilojen vahtiminen kuulostaa ihan jonkun nuoren pojan jutulta, kyllä aikuiset ihmiset ymmärtävät, ettei se laihtuminen ole ensimmäisenä asialistalla tuoreella äidillä. Ja ei sinun laihduttaa kannata, jos imetät ja olet noinkin hoikka kiloiltasi. Ongelma on miehen päässä, ei sinun kiloissasi.
Miten keskustelu miehesi kanssa sujuu? Ymmärtääkö hän loukanneensa sinua letkautuksillaan? ja siis hän on jatkanut letkauttelua! Mitä hän on sanonut?
Miten suhtautuisit, jos hän lopettaisi urheilun ja alkaisi lihomaan? Ymmärrän kyllä että raskaus lihottaa, mutta valitettavasti miehesikin reaktio on ihan luonnollinen. Miehet ovat meitä naisia visuaalisempia ja jos hän on tottunut todella timmiin ja vetävään naiseen, voi imettävän äidin katselu tuntua aikamoiselta piinalta.
T.Kahden kiinteä äiti
verrannut minua äitiinsä (joka on siis todella pieni ja laiha), arvostellut äitiyttäni jne.
Yksi pahimmista on se, kun uskaltauduin sanomaan, etten jaksa olla yksin kotona vauvan kanssa kahdestaan vuorokausia ympäri (miehellä varpajaisia, saunailtoja, harrastuksia jne.), johon hän sanoi, että olen huono ja laiska äiti. Lisäksi hän kovaan ääneen ihmetteli, miksei kukaan käy katsomassa minua ja vauvaa ja näin ollen kukaan ei taida juurikaan pitää minusta.
Totuus on, että alun jälkeen en ole halunnut päästää ketään katsomaan, miten romuna olen täällä. En jaksaisi viihdyttää vieraitani eikä noin pientä vauvaa kukaan ulkopuolinen oikein voisikaan hoitaa. Se tuntuisi oikesti laiskottelulta. Sukulaisia ei lähellä asu, joten aika yksinäinen olen.
Mies tuntuu odottavan sitä hetkeä, että vauva on isompi ja voi alkaa leikkiä isänsä kanssa. Vielä isä ei oikein voi hoitaa, kun imetän ja vauva itkee jatkuvasti. Miehen hermot eivät kestä kauaa huutoa enkä halua vaivaa altistaa miehen kiukulle.
ap
parastas se ajatteleen, ja ihan hyvä vaan. Toivoisin itselle samanlaista itsekurinpitäjää.
Nimittäin kuulostaa todella ikävältä tyypiltä. Keskustelitteko vauvasta ja sen hoidosta ja rooleistanne odotusaikana tai jo aiemmin? toivoiko mies lasta?
Ja siis onko mies joku teini-ikäinen, vai miten hän voi olla noin typerä?
jos miehellä ei ollutkaan rahaa suklaaseen!
onko se toisen kunnioittamista jos tuo toiselle karkkeja...?