Miksi aina oletetaan että ne jotka siivoavat,

Ja jostainhan se on pois, kaikilla on sama määrä tunteja vuorokaudessa. Ja kun on semmoinen päivä että kotona ei käydä ku kääntymässä ja vaihtamassa kamppeita niin kyllä sen illalla huomaa.



Teen joka päivä kotihommia ja ei meillä silti mielestäni ole todellakaan koko ajan siistiä. Useimpina päivinä kyllä, ainakin hetkittäin. Puhdasta on kyllä, mutta sekasta usein, tavaroita väärissä paikoissa ja tasot täynnä papereita. Nyt on siistiä kun olen siivonnut n. 2t. Kiva aloittaa viikonloppu.



Ja tähän ei nyt kaivata aikuisperheitä päivittelemään tai yhden vauvan perheitä. Se on täysin eri juttu. Meillä oli sotkuisinta kun oli kaks pientä taaperoa, jotka sotkivat nopeammin kun ehdin siivota ja oltiin paljon kotona.



Nyt ovat pieniä koululaisia, jotka eivät sotke ihan niin paljon, mutta kyllä saa edelleen patistamaan siivoamaan jälkensä. Reppu ja vaatteet lentävät just mihin sattuu ja pyyhkeet lattialla käsien pesun jälkeen, kaaos kun ovat ottaneet itse välipalaa jne.



Usein kuitenkin otan heidätmielummin kainaloon tai tehdään yhdessä jotain mukavaa kun väännetään kättä siivoamisesta.

etten tee mitään muuta kuin siivoa.



Ja tää koulunaloitusviikko on ollut ihan hornamainen, kun on taas pitänyt käynnistäytyä arkirutiineihin.



t. kahden lapsen työäiti

niin mun olisi tosiaan siivottava ihan jatkuvasti ja siirreltävä tavaroita paikoilleen aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Joskus olen miettinyt, miten mahdotonta olisi lähteä edes mihinkään (ainakaan myöhästymättä tunnilla tai parilla), jos kodin pitäisi jäädä siistiksi ennen lähtöä. Kyllä mun on vaan pakko jättää asioita lojumaan, jos aion johonkin ehtiä.

ja minusta puolestaan tuntuu että jos en imuroi joka päivä tai vähintäänkin jokatoinen päivä, niin meillä ei ole joidenkin mielestä siistiä.



Silti teen ihan joka päivä nuita muita asioita mitä ap luetteli, pesen pyykkiä (en tosin joka päivä kun ei ole tarvetta) hoidan tiskit, pidän yleissiisteyden yms.

ja minusta puolestaan tuntuu että jos en imuroi joka päivä tai vähintäänkin jokatoinen päivä, niin meillä ei ole joidenkin mielestä siistiä.

Silti teen ihan joka päivä nuita muita asioita mitä ap luetteli, pesen pyykkiä (en tosin joka päivä kun ei ole tarvetta) hoidan tiskit, pidän yleissiisteyden yms.

Heillä ei tunnu olevan muuta elämää kuin työ ja kotityöt. Joka päivä pitää jotain puunata. Koti on kuin sisustuslehdestä (ja tämä ei ole kehu!)

ja minä en halua imuroida joka päivä, enkä edes joka toinen. Mulla on työ, lapset ja harrastukset ja siivous tulee jossain niiden jälkeen. Kerran viikossa siivoan isommin ja muuten sitten jotain järjstelelyä tai pikku-imurilla jonkun paikan imurointia. Toki mä saan joskus insipiksen ja siivoan koko kämpän laatikoita myöten, mutta erittäin harvoin. Kun tulen töistä, teen ruoan, nakkaan pyykit koneeseen ja lähden salille. Sen jälkeen ei kauheasti huvita jynssätä jotain paikkaa, ehkä keittiön jaksan siivota (tai sitten en)

että jos ihmiselle siivoaminen on niin tärkeää, että jaksaa vielä miettiä muiden, jopa tuntemattomien ihmisten siivoamista, niin tuskinpa sillon mitään muuta mielekästä elämässä on.

Elokuvia katsellaam viikonloppuisin ja joskus viikollakin miehen kanssa (jos vaikka sataa). Teatterissa emme käy, ainakaan vielä, lapsi on 3kk. Ukoillaan kyllä päivittäin, hoidan kissan ja koiran. Kylästellään yms. Ja ruokaakin tehdään ihan itse lähes jokapäivä alusta loppuun. Ja toki viihdytän vauvaa.

ja minusta puolestaan tuntuu että jos en imuroi joka päivä tai vähintäänkin jokatoinen päivä, niin meillä ei ole joidenkin mielestä siistiä.

Silti teen ihan joka päivä nuita muita asioita mitä ap luetteli, pesen pyykkiä (en tosin joka päivä kun ei ole tarvetta) hoidan tiskit, pidän yleissiisteyden yms.

lapsia on useampia, ovat esiteinejä, joita saa patistaa siivoamaan jne jne.

Kyllä meilläkin oli siistimpää, kun lapsia oli vain yksi ja hän oli vauva. Silloin sai joka päivä kotiruokaa ja välillä itse leivottua sämpylää jne.

Elokuvia katsellaam viikonloppuisin ja joskus viikollakin miehen kanssa (jos vaikka sataa). Teatterissa emme käy, ainakaan vielä, lapsi on 3kk. Ukoillaan kyllä päivittäin, hoidan kissan ja koiran. Kylästellään yms. Ja ruokaakin tehdään ihan itse lähes jokapäivä alusta loppuun. Ja toki viihdytän vauvaa.

ja minusta puolestaan tuntuu että jos en imuroi joka päivä tai vähintäänkin jokatoinen päivä, niin meillä ei ole joidenkin mielestä siistiä.

Silti teen ihan joka päivä nuita muita asioita mitä ap luetteli, pesen pyykkiä (en tosin joka päivä kun ei ole tarvetta) hoidan tiskit, pidän yleissiisteyden yms.

Kyllä musta tuntuu, että jos ihmiselle siivoaminen on niin tärkeää, että jaksaa vielä miettiä muiden, jopa tuntemattomien ihmisten siivoamista, niin tuskinpa sillon mitään muuta mielekästä elämässä on.

Osaatteko siivousintoilijat heittäytyä sohvalle lukemaan kirjaa tai katsomaan telkkaa, jos esim keittiö on siivoamatta ruoan jälkeen? Tai tiedätte että pitäisi imuroida, mutta hyvä kirja jäi illalla kesken, se houkuttaa enemmän.

Vaan nimenomaan sitä, että täällä siinä aikaisemmassa keskustelussa ihmeteltiin miten joku ei imuroi joka päivä. Minä siis en imuroi kun kerran viikossa, ja tällä oletuksella meilä olis tosi sikasta. Paikat on sopivasti rempallaan nytkin. Mies jättää aina likaiset vaatteet lojumaan, minä ne sitten yleensä vien pyykkiin. Ja kissan ja koiran mukana tulee sotkua. Kuitenkaan tiskikoneen täyttö ei vie kuin viisi minuuttia ja siihen usein tyhjennys päälle. Minusta meillä ei siis ole sikasta, vaan ihan tavallista elämää.

lapsia on useampia, ovat esiteinejä, joita saa patistaa siivoamaan jne jne.

Kyllä meilläkin oli siistimpää, kun lapsia oli vain yksi ja hän oli vauva. Silloin sai joka päivä kotiruokaa ja välillä itse leivottua sämpylää jne.

Elokuvia katsellaam viikonloppuisin ja joskus viikollakin miehen kanssa (jos vaikka sataa). Teatterissa emme käy, ainakaan vielä, lapsi on 3kk. Ukoillaan kyllä päivittäin, hoidan kissan ja koiran. Kylästellään yms. Ja ruokaakin tehdään ihan itse lähes jokapäivä alusta loppuun. Ja toki viihdytän vauvaa.

ja minusta puolestaan tuntuu että jos en imuroi joka päivä tai vähintäänkin jokatoinen päivä, niin meillä ei ole joidenkin mielestä siistiä.

Silti teen ihan joka päivä nuita muita asioita mitä ap luetteli, pesen pyykkiä (en tosin joka päivä kun ei ole tarvetta) hoidan tiskit, pidän yleissiisteyden yms.

Meilläkin on siistiä, jos minä siivoan, lapset sotkevat ja mies sotkee kaikista eniten, jättää iltapala tiskinsä, ei koskaan täytä konetta, heittää pyykkinsä pyykkikorin viereen, ei petaa, jättää tyhjät wc-paperi hylsyt lattialle, vaikka kahden metrin päässä on roskis. Kehtaa vielä tulla aukomaan päätään, kun olen tehnyt 10tunnin yövuoron ja hän on jättänyt keittiön kauheaan kuntoon, ettei ole nähnyt kellään naisella noin sotkuista keittiötä.!

Kyllä musta tuntuu, että jos ihmiselle siivoaminen on niin tärkeää, että jaksaa vielä miettiä muiden, jopa tuntemattomien ihmisten siivoamista, niin tuskinpa sillon mitään muuta mielekästä elämässä on.

Osaatteko siivousintoilijat heittäytyä sohvalle lukemaan kirjaa tai katsomaan telkkaa, jos esim keittiö on siivoamatta ruoan jälkeen? Tai tiedätte että pitäisi imuroida, mutta hyvä kirja jäi illalla kesken, se houkuttaa enemmän.

lapsi 3kk ja sinä olet äitiyslomalla, hiukan eriasia, kun palaat töihin ja teillä on useampi lapsi...

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Minulle siivoaminen on helppoa ja nopeaa. Ymmärrän, että kaikille ei ole.



Minusta taas on hankalaa vaikkapa harrastaa arkiliikuntaa. Joku toinen on sitä mieltä, että siinähän se sujuu työmatkalla tai lasten kanssa iltaisin. Tai minusta on hankalaa vaikkapa leipoa. Joku on sitä mieltä, että siihenhän menee minuutti, kun pistää taikinan koneeseen.



Minusta siivoaminen on vaivatonta ja aikaa jää paljon muuhunkin. En esimerkiksi ymmärrä, miksi pitäisi heittäytyä sohvalle lukemaan lehteä ja jättää keittiö siivoamatta ruokailun jälkeen, koska minulla siihen siivoamiseen menee minuutti ja voin heittäytyä sohvalle sen jälkeen. Sen sijaan jätän lenkin väliin tai sämpylät pyöräyttämättä, kun siltä tuntuu. Ei todellakaan ole siistiminen pois ajasta lasten kanssa tai omasta rentoutumisajasta.



Aika paljon aikaa säästää myös sillä, jos osaa elää niin, että kamalaa kaaosta ei pääse tulemaan. Siis tottakai lapset saa tuoda leluja olohuoneeseen, rakentaa majoja jne. Mutta esimerkiksi käyttöesineet voi viedä omalle paikalleen heti käytön jälkeen, lehdet lehtikoriin, roskat roskikseen, pyykit pyykkikoriin, lattialle tippuneen tahran tai wc-pöntön reunaan tarttuneen kakan pyyhkäistä samantien jne.

Ponttini on nimenomaan se, että MINULLE siivoaminen on nopeaa ja helppoa, jollekin toiselle se on joku toinen asia. Se ei tarkoita sitä, että olisin nipottaja, joka ei osaa rentoutua tai viettää aikaa lastensa kanssa.

siivoaminen on osa elämää ja jos sen saa jaettua tasapuolisesti perheelle, niin jää aikaa elämiseenkin.

Heillä on 2-kerroksinen ok-talo joka imuroitiin joka päivä ja vessat pestiin joka päivä, kaveri imuroi alakerran ja lapset (10 ja 12 v) joiden huoneet olivat yläkerrassa siivosivat sen (imurointi + vessan pesu). Kaveri kävi vielä tarkistamassa joka päivä yläkerrassa että oli varmasti siivottu. Lapset tietysti protestoivat.



Noh, yhtenä päivänä lapset sitten tunnustivat äidille että olivat kuukauden ajan pesseet vessan ja imuroineet vaan kerran viikossa (olivat muina päivinä pitäneet imuria päällä että äiti luulisi heidän siivoavan). Äiti ei tarkistuksesta huolimatta ollut huomannut mitään eroa.



Nyt kaveri imuroi alakerran enää 2 kertaa viikossa ja yläkerta siivotaan kerran viikossa ;)

Ponttini on nimenomaan se, että MINULLE siivoaminen on nopeaa ja helppoa, jollekin toiselle se on joku toinen asia. Se ei tarkoita sitä, että olisin nipottaja, joka ei osaa rentoutua tai viettää aikaa lastensa kanssa.

lapset tulevat koulusta parin kaverin kanssa ja osa laseista menee astianpesukoneeseen, osa ei, pöydälle kaatuu maitoa ja sitä on kyllä "pyyhitty", mutta niin vain on karseassa kunnossa kohta keittiö ja siihen ei riitä yksi minuutti, että saa keittiön kuntoon.