Maksaako miehenne teille palkkaa kotiäitiydestä?
Joskus oli iltalehdessä juttu, että miehen pitäisi maksaa kotona lapsia hoitavalle äidille "palkkaa" tästä työstä. Maksaako teidän miehenne?
Itse olen ollut yhteisestä sopimuksestamme esikoisen kanssa kotona hänen syntymästään saakka, kohta vuoden siis. Sovimme, että palaan työ tai opiskeluelämään hänen ollessa vähintään kaksi vuotias, eli kotona olen vielä ainakin vuoden, toivottavasti pidempään, ettei tarvitse lasta hoitoon laittaa liian varhain.
Ennen äitiyslomalle jääntiä olin töissä ja maksoimme kumpikin omat laskumme, mutta ruoat ostimme yhdessä.
Nyt kotiäityden takia tuloni tippuivat 1200 eurosta (netto) vanhempainpäivärahaan 550euroon (netto). Nyt kotihoidontuen takia on vieläkin pienemmät tulot. ja samalla kaavalla olemme menneet, kumpikin maksaa laskunsa ja yhdessä ostamme ruoat. Minun tilipäivänä koko summa uppoaa asumiseen ja pakollisiin omiin laskuihin. Mies hoitaa muut laskut omiensa lisäksi. Laskujen jälkeen jää käteen vain 100e kuukauteen, plus lapsilisät. Ja nämä menee lapseen sekä ruokaan. Ei koskaan omiin menoihin..
Olen joutunut "lainaamaan" mieheltäni välillä rahaa, jotta voin ostaa joitain hygieniatuotteita, vaatteita (hyvin harvoin) yms pakollista, mihin tuloni eivät riitä. Ja mies törsää omat rahansa juuri siihen mihin haluaa pakollisten menojen jälkeen. Hänestä se on oikein, koska hänhän ne rahat on tienannut. Tottahan se on, mutta koska yhteisestä sopimuksestamme jäin kotiin tienaamisen sijaan, olisi minusta oikein saada pientä palkkaa mieheltä tästä kodin ja lapsen hoitamisesta...
Mitä mieltä te olette?
Kommentit (37)
käytännössä voisin niin kuvitellakin. Meillä on yhteinen tili, jonne menee kaikki rahat. Mies ansaitsee työss enemmän, minä ihan naurettavan vähän omaishoitajana, lapset saavat tukia vammaisuutensa takia.
Kaikkien rahat ovat siis kaikkien käytössä.
Minulle kertyy eläkettä omaishoitajan työstä, mutta summat ovat naurettavia.
Oletteko naimisissa? Puolisoilla on toisiinsa elatusvelvollisuus. Elintasoero ei saa olla oleellisen suuri, toisen ei pidä joutua lainaamaan rahaa voidakseen ostaa hammastahnaa, kun toinen tuhlaa omia rahojaan.
Nyt samantien keskustelun paikka. Perustatte yhteisen taloustilin jonne kumpikin laittaa 80% käteen jäävistä tuloista. Sieltä maksatte asumisen, asumiskulut, ruoat, vakuutukset, terveyskulut, taloustavarat..
Omat ylimääräiset menonsa kumpikin maksaa omista rahoistaan.
Toinen vaihtoehto on että muutat erilleen ja saat lapsesi kanssa minimitoimeentulon. Sillä kyllä pystyy ostamaan hygieniatuotteetkin.
Tulot ja menot Excel-taulukoidaan, jääkaapissa on molemmilla omat hyllyt, kotitöistä maksettavat korvaukset on teipattu jääkaapin oveen. Sinne ritten rastia, jos vaikka täyttää pesukoneen tai vie roskat. Joka kk:n 15. pvä sitten tasataan tilit (tuloihin suhteutettuna).
Ensin luulin, että tämä on provo (ja ehkä onkin), mutta sitten muistin, että ihan oikeasti eräs äiti kertoi, kuinka miehesä oli tehnyt excel-taulukkoon listan äidin veloista. Mies kun oli vauvan syntymän jälkeen käynyt mm. ostamassa äidille särkylääkettä apteekista!!
Meillä on periaatteessa kolme tiliä (minun, sinun ja yhteiset), mutta tosiaan ei tuloja tasailla eurojen eikä kymppienkään mukaan. Jos yhteiseltä tililtä loppuu rahat ja toinen käy ruokakaupassa omilla rahoillaan, niin eiköhän se jossain vaiheessa elämää tasaannu.
on eri tilit, mutta aina on ollut yhteiset rahat. Kun olin lasten kanssa kotona mies maksoi kaikki laskut ja laittoi lisäksi tililleni joka kuukausi rahaa 300-600 euroa riippuen siitä paljonko oli jäljelle jäänyt. Tästä ei koskaan itseasiassa sovituu vaan mies teki niin koska se oli hänen mielestään itsestään selvää. Tuo summa oli mun tarpeisiini todella ylimitoitettu joten säästöön siitä jäi suurinosa. Niillä rahoilla sitten eleltiin kun mies oli opintovapaalla.
viis siitä kenen nimissä mikäkin tili on ja minkä verran rahaa tai sen puutetta milläkin tilillä.
Joten miten se mies voisi mulle palkkaa maksaa?
Vai ajaako ap sitä että sitten saisi kartutettua eläkettä samalla? No, jos sitä ajaa takaa, niin ennemmin säästää itse vaikka rahastoo sen verran niin ei mene sivukuluja eikä veroja. Sehän olisi kuin tahallaan pienentäisi yhteistä pottia jos siitä jotain veroja tai sivukuluja maksaisi, ennemmin vaan suoraan toiselle säästöön eläkettä varten jos se on se syy miksi olisi palkkaa saatava.
Jos taas on avioehtoa ja eri tilejä ja talouksia samassa perheessä, niin ei voi kun sanoa että onpa vaikeaa ja sitoutumatonta.
Millainen miehesi on noin muuten? Kuulostaa kamalan saidalle ja itsekkäälle.
Meillä minä olen ollut kodinhoidontuella ja äitiyspäivärahalla vuorotellen viimeisen neljä vuotta. Mies siis käytännössä maksaa kaiken paitsi että ei ajatella niin. Meillä se on vain perheen sisäinen työnjako, jossa minä hoidan päivisin lapset, siivoan ja laitan ruuan (mies kyllä kiitettävästi auttaa) ja mieheni käy töissä tienaamassa rahaa perheen yhteisiin laskuihin ja menoihin. Onhan meillä välillä tiukkaa eikä kumpikaan voi ostaa ihan mitä haluaa, mutta ainakin ollaan samassa suossa yhdessä. Tätä jatkuu vielä useamman vuoden kun aloitan kohta opiskelut.
Jonne kumpikin laittaa rahaa tulojensa mukaisessa sihteessa. Sinne menevät myös lapslisät. Ja sieltä maksamme kaikki yhteiset mneot ja lapsiin liittyvät kustannukset. Omat hlökohtaiset menot maksetaan omalta tililtä (mm. miehen työmatkaan tarvittavan auton kustannukset, osa bensoista maksetaan yhteiseltä tilitlä, koska sillä tehdään myös perheen reissuja).
Tosiaan, rahankäyttönne vaikuttaa aika epätasa-arvoiselta ja kärjistetysti sanottuna olet aika rumasti ajettu hellan ja nyrkin väliin.
Näytä vaikka viestiketju miehellesi, niin ehkä hän hoksaa, ellei sitten muuten puhumalla asiat ala järjestyä.
olin vain vuoden töissä, enne äitiyslomalle jäämistä eikä kukaan ollut koskaan maininnutkaan mistään liitosta. Mieheni tulot ovat myös sen verran isot, että saan itse minimikodtihoidontuen. Naimisissa emme ole, mutta siis perhe kylläkin. Miehelläni on harrastuksia, jotkut hieman tyyriimpiä ja hällä palaa niihin rahaa. minun harrastuksen ovat ilmaisia, koska ei ole varaa muuhun. Kyllä mieheni ostaa meille isommat hankinnat, joihin minulla ei todellakaan rahat riitä. Tässä vains e huono homma, että silloin hän pitää niitä ostamiaan omina. Onhan ne, mutta yhteisessä käytössä. Tätä hän ei oikein ymmärrä. Esimerkiksi jouduttiin ostamaan uusi tietokone, yhteisessä käytössä, mutta jos hänen täytyy päästä katsomaan netistä jotain turhanpäiväistä joka voi odottaa, minun pitää poistua koneelta välittömästi koska se on hänen tietokoneensa... Reilua. Olen sanonut hänelle, että voin itse mennä töihin ja hän jääköön kotiin, mutta ei suostu, koska ei itse voi elää pienellä rahalla. Ja minun täytyy. Yhteiset menot hän pääpiirteissään maksaa heti sen jälkeen, kun omat rahani ovat loppuneet, eli jolloin hänen on pakko. Silloinkin kaupasta ostaa "halpaa" ruokaa. Pihi kun on. En minä rahan perässä ole, enkä tarkoita sitä, että haluaisin osingolle miehen tilistä, mutta olisi kiva että edes joskus olisi itsellä rahaa omaan käyttöön, esimerkiksi vaateostoksiin, tyttöjen iltoihin... Ei tämä reilua ole, muttei sitä mieheni ymmärrä. Pitää kynsin ja hampain kiinni omista rahoistaan.
sun ja mun rahat????
Pyydäppä palkkaa myös lapsen yöhoidoista ja hinnoittele kotityöt erikseen Soita siivousfirmaan ja kysy mitä maksaa samoin lapsen hoidot! Älä unohda sosiaaliturvamaksujen, vakuutuksien ja eläkekertymien etuja.
Nykynaiset ne on niin nokkavia mut todellinen elämisen taito ja laskupää on niin hakusessa et %¤#"¤#%!
Järkyttävää et aviovuode yhteinen mut rahat ei:(
ja minä voin ihan vapaasti ostaa mitä tarvitsen (myös halutessani kalliita vaatteita tai asusteita) tai mitä lapset/koti tarvitsee. Isommista hankinnoista mainitaan/keskustellaan normaalisti etukäteen.
Olemme perhe ja lapsemme ovat yhteisiä. Tarkoituksena hankkia sen verran omaisuutta, että siitä saadaan minullekin eläkerahat, vaikka miehelle jotain tapahtuisi.
että kun toinen meistä oli hoitovapaalla, toinen maksoi kaikki asumiskulut ja satasen verran enemmän ruokarahaa kuussa (ei silloin kun sain vanhempainrahaa, koska se oli kyllin iso siihen, että pystyin maksamaan puolet). Kumpikin maksoi kuitenkin omat laskunsa ja suunnilleen puolet muista yhteisistä laskuista. Toimi hyvin. Meillä on suunnilleen sama palkka ja olemme olleet suunnilleen yhtä kauan hoitovapaalla esikoisesta, toisesta on sama suunnitelma. Näin molemmat ovat olleet elättäjiä ja elätettäviä, joten kummallekaan ei tuota vaikeuksia maksaa toisen kuluja.
Mielestäni, jos toinen jää vuosikausiksi/pysyvästi kotiin toisen työn vuoksi niin rahojen on oltava täysin yhteiskäytössä ja lisäksi työssäkäyvän on syytä huolehtia kotonaolijan eläketurvasta. Esim appivanhemmillani on näin ja anoppini nimissä on 2 sijoitusasuntoa. Toinen vaihtoehto on työssäkäyvän maksama eläkevakuutus kotonaolijalle.
Tämä olisi siis mielestäni oikein, mutta eihän sitä työssäkäyvää voi pakottaa toimimaan oikein. Siksi jokaisen kannattaa pitää itsenäisesti huolta omasta elintasostaan esim. kouluttautumalla ja hakeutumalla ammatteihin, jotka tuovat halutun elintason.
(Olen kyllä myös sitä mieltä, että lasten pitäisi saada olla kotona 3-vuotiaiksi, ja työssäkäyvän osapuolen pitäisi siihen saakka mukisematta maksaa enemmän tai jäädä itse kotiin)
Joskus oli iltalehdessä juttu, että miehen pitäisi maksaa kotona lapsia hoitavalle äidille "palkkaa" tästä työstä. Maksaako teidän miehenne?
Itse olen ollut yhteisestä sopimuksestamme esikoisen kanssa kotona hänen syntymästään saakka, kohta vuoden siis. Sovimme, että palaan työ tai opiskeluelämään hänen ollessa vähintään kaksi vuotias, eli kotona olen vielä ainakin vuoden, toivottavasti pidempään, ettei tarvitse lasta hoitoon laittaa liian varhain.
Ennen äitiyslomalle jääntiä olin töissä ja maksoimme kumpikin omat laskumme, mutta ruoat ostimme yhdessä.
Nyt kotiäityden takia tuloni tippuivat 1200 eurosta (netto) vanhempainpäivärahaan 550euroon (netto). Nyt kotihoidontuen takia on vieläkin pienemmät tulot. ja samalla kaavalla olemme menneet, kumpikin maksaa laskunsa ja yhdessä ostamme ruoat. Minun tilipäivänä koko summa uppoaa asumiseen ja pakollisiin omiin laskuihin. Mies hoitaa muut laskut omiensa lisäksi. Laskujen jälkeen jää käteen vain 100e kuukauteen, plus lapsilisät. Ja nämä menee lapseen sekä ruokaan. Ei koskaan omiin menoihin..
Olen joutunut "lainaamaan" mieheltäni välillä rahaa, jotta voin ostaa joitain hygieniatuotteita, vaatteita (hyvin harvoin) yms pakollista, mihin tuloni eivät riitä. Ja mies törsää omat rahansa juuri siihen mihin haluaa pakollisten menojen jälkeen. Hänestä se on oikein, koska hänhän ne rahat on tienannut. Tottahan se on, mutta koska yhteisestä sopimuksestamme jäin kotiin tienaamisen sijaan, olisi minusta oikein saada pientä palkkaa mieheltä tästä kodin ja lapsen hoitamisesta...
Mitä mieltä te olette?
lasta hoitamassa. Hoitovapaalla maksoi mun tilille joka kuukausi 300 e, ja maksoi kaikki laskut. Mä tietty ostin lähinnä ruuat, koska olin kotona ja lapsen menoja yms. Ihan itse ehdotti. meillä on eri tilit vaikka yhteiset rahat.
vastauksia, mutta meidän mielestämme me hankimme yhdessä lapsen ja lapsesta aiheutuvat kustannukset ovat siten yhteisiä kustannuksia. Myös tulonmenetykset lapsen vuoksi ovat yhtälailla kustannuksia kuin muutkin, joten nekin laitetaan puoliksi. Lapsen syntyessä meillä oli vielä eri rahat, joten em. periaatteen mukaisesti laitettiin tulonmenetykseni puoliksi, eli mies tavallaan maksoi minulle. (Eläkekertymäni pienentymistäni ei sentään alettu tasaamaan, vaikka tarkkaan ottaen sekin olisi pitänyt huomioida.) Minusta myös muut esim. raskaudesta aiheutuvat kustannukset kuten raskausvaatteet ja imetysliivit kuuluisivat molempien kustannettavaksi, tai ainakin osittain. Eihän niitäkään joutuisi hankkimaan ilman lapsen hankintaa.
Minusta siis miehesi toiminta on törkeää.
Ennen kuin joku ehtii valittamaan miehen rahapussilla elämisestä, niin nykyään minä olen jo se, jolla on isompi palkka ja ehdotin rahojemme laittamista yhteisiksi.
Mies ei nyt taida sisäistää sitä, että teistä on nyt tullut perhe, jonka pitäisi puhaltaa yhteen hiileen. Sinä kyllä hoidat oman osasi teidän lastanne hoitaessa, mutta mies ei, koska elatusvastuuhan on tällä hetkellä hänellä. Jotenkin kuulostaa niin säälittävältä, että joudut lainaamaan mieheltä rahaa johonkin hygieniatuotteisiin (eli vissiin tyyliin shampoo, saippua jne.)
Pidäpä sille miehelle nyt pientä puhuttelua. Tottakai sinullekin pitää ehdottomasti jäädä omiin menoihisi rahaa. Toinen vaihtoehto toki on sitten, että sinäkin menet töihin...mutta innostuuko mies sitten siitäkään, jos kerran yhteisestä sopimuksesta haluatte sinun olevan kotona vielä vähintään sen vuoden.
Mies ei nyt taida sisäistää sitä, että teistä on nyt tullut perhe, jonka pitäisi puhaltaa yhteen hiileen. Sinä kyllä hoidat oman osasi teidän lastanne hoitaessa, mutta mies ei, koska elatusvastuuhan on tällä hetkellä hänellä. Jotenkin kuulostaa niin säälittävältä, että joudut lainaamaan mieheltä rahaa johonkin hygieniatuotteisiin (eli vissiin tyyliin shampoo, saippua jne.) Pidäpä sille miehelle nyt pientä puhuttelua. Tottakai sinullekin pitää ehdottomasti jäädä omiin menoihisi rahaa. Toinen vaihtoehto toki on sitten, että sinäkin menet töihin...mutta innostuuko mies sitten siitäkään, jos kerran yhteisestä sopimuksesta haluatte sinun olevan kotona vielä vähintään sen vuoden.
tietty yksi vaihtoehto on, että ehdottaa miehelle eroa. Tällöinhän mies joutuisi maksamaan elatusmaksut. Ei nyt varmaan oikeasti kannata erota, mutta kannattaa herätellä miestä, että hänellä on ihan oikeasti elatusvelvollisuus lapsestanne. Ja liitossa ollessanne myös sinusta.
Tulot ja menot Excel-taulukoidaan, jääkaapissa on molemmilla omat hyllyt, kotitöistä maksettavat korvaukset on teipattu jääkaapin oveen. Sinne ritten rastia, jos vaikka täyttää pesukoneen tai vie roskat. Joka kk:n 15. pvä sitten tasataan tilit (tuloihin suhteutettuna).