Maksaako miehenne teille palkkaa kotiäitiydestä?

Meillä samanlainen tilanne, mutta meillä on yhteinen tili ja rahat menevät yhteisestä pussista eli mies maksaa tällä hetkellä suurimman osan. Jos mun pitäisi alkaa lainaamaan mieheltäni rahaa, niin ei oltais varmaan enää yhdessä.

Siis ihan aikuisten oikeestiko teillä mennään noin? Eiköhän ne tulot ja menot oo yhteisiä siinä kohtaa kun ollaan perhe perustettu, oltiin naimissa tai ei (huom. naimisissa olevilla on ihan lakiin perustuva elatusvelvollisuus puolisoaan kohtaan). Mutta jos teillä todella mennään noin pilkun mukaan niin laita nyt ihmeessä se mies sitten maksamaan tasan puolet lapseen menevistä kuluista (lapsilisä ei niihin riitä ainakaan ensimmäisen lapsen kohdalla)! Tai sitten tarjoa miehelle että hän voi jäädä kotiin ja sinä menet töihin. Tai mene sinä töihin viikonloppuisin ja mies hoitaa lasta sen aikaa.



p.s. vastaus kysymykseesi, en saa "palkkaa" mutta menot maksetaan yhdessä, kumpikin nipistää menoistaan nyt kun on tiukempaa jne. Ja kyllä mies antaa rahaa jos tarvitsen johonkin ja omat on jo loppu. Meillä ensimmäinen lapsi nyt 10kk.

Kun esikoinen oli pieni, tein koko ajan töitä kotona. Samaten kuopuksen kanssa.



Enkä muutenkaan ole koskaan ollut ilman säästöjä.

musta nuo ilmaisut ovat jotenkin tosi epäinhimillisiä enkä mielelläni käyttäisi niitä. Se on vanhemmuutta ja perhe-elämää eikä mikään palkkatyö.



Mutta perheessä miehelläsi on kyllä sinuun nähden elatusvelvollisuus, eikä ole oikein että joudut "lainaamaan" häneltä rahaa normaaliin elämään, kun yhteisestä sopimuksestanne hoidat lapsianne kotona.

Minä olen mies, mutta tuollainen asetelma tuntuu aivan käsittämättömältä. En voisi koskaan kuvitella "lainaavani" rahaa toiselle. Meillä on aina ollut yhteiset rahat siitä lähtien kun yhdessä olemme asuneet. Tämä siis vuosituhannen alkupuolelta saakka.



Meillä ei ole lapsia, mutta usein on ollut tilanteita jolloin toinen opiskelee ja toinen on varsinaisessa leipätyössä. Tuolloin rahat ovat tilipäivänä jakaantuneet 1:5, koska ne opintotuet ovat aika minimaalisia. Meillä maksaa laskut se, jolla on enemmän rahaa tilillään kun laskut saapuvat. Kaupassa maksamme ostokset about vuorotellen, ja sen mukaan kumman tilillä on enemmän rahaa. Suuremmista ostoksista toki sovitaan erikseen (kodinkoneet, huonekalut, jne). Jos toinen haluaa jotain kallista ostaa vain ns. omaksi ilokseen (uusi äänentoisto, tietokone, jne), niin ne olemme yleensä ostaneet sitten ihan itse. Silti yhteisiä rahoja aina kaikki.



En voisi kuvitellakaan tilannetta jossa olisin niin itsekäs, että vain lainaisin rahaa toiselle tarpeellisiin ostoksiin. Juttu olisi eri jos kyseessä olisi joku ns. turhake, joka minun pitäisi kustantaa. Silloinkin toki katsottaisiin kokonaistilannetta rahojen suhteen. Jos rahaa olisi, ja innostus uuteen +400e iltapukuun tulee, niin samapa tuo on se rouvalle ostaa, jos siitä hyvän mielen saa. :)



Mutta, tsemppiä. Toivottavasti saat(te) tilanteen kääntymään normaaliksi joskus. Ei ole nykytilanne ihan tervettä imho.

Mies maksaa minulle eläkevakuutusta, ja rahat ovat yhteiset.

Enää en ole kotiäitinä, mutta sama toimii edelleen.

Ainoa ero on se, että enää mies ei siirrä rahaa tililleni. Minä siirrän joskus hänen tililleen rahaa, kun mies vanhasta tottumuksesta maksaa kaikki laskut ellen minä ehdi niitä ensin maksamaan.



- 6 vuotta kotiäitinä -

Minusta tuo teidän systeeminne on perin outo. Jos te olette YHDESSÄ päättäneet perustaa perheen ja yhdessä päättäneet, että sinä jäät hoitamaan lasta kotiin, niin eihän tuo rahakuvio mitenkään ole tasapuolinen. Sinulle ei siis käytännössä jää omaa rahaa ollenkaan ja mies tuhlaa omansa.



Ihmisillä on erilaisia tapoja perheen raha-asioiden hoidossa ja meidän on yksinkertaisesti se, että kaikki on yhteistä niin laskut kuin rahatkin ihan riippumatta siitä mistä lähteestä ne rahat tulevat. Tässä on yhdessä eletty aika montaa erilaista rahatilannetta; on ollut aika kun molemmat ovat opiskelleet, molemmat ovat olleet töissä, mies on ollut pitkähköllä sairaslomalla, minä olen ollut äitiys- ja vanhempainrahalla ja kotihoidontuella. Ikinä ei olla rahasta riidelty eikä meillä lasketa sun ja mun rahoja ja laskuja vaan tili on yhteinen, jonne menee kaikki talouteen tuleva raha ja sieltä maksetaan kaikki laskut, ostetaan ruoat, laitetaan säästöön ja kumpikin ostaa oman harkinnan mukaan tarpeellisia juttuja myös itselleen. Tämä toimii, koska kumpikaan ei tuhlaa ylettömästi eikä tee mitään isoja yllätysostoja, vaan isoista ostoista sovitaan yhdessä. Mies ostaa enemmän esim. elektroniikkaa ja harrastuskamoja, mutta koska hänellä on järki päässä = ei osta kalleinta mahdollista eikä ikinä hahmottamatta kokonaistilannetta eli ei vedä tiliä kuiville, "annan" hänen ostaa vahvistimensa ihan rauhassa. Mieskään ei ikinä motkota minun kampaajakäynneistäni eikä vaateostoksistani yms. Kumpikin aina tinkii näistä "omista" ostoksistaan jos rahatilanne tiukkenee kuten taas tulee käymään kun jään tulevaisuudessa neljännen kerran hoitovapaalle työstäni.



Meillä ei siis eritellä sitä kuka tuo talouteen rahaa ja minkä verran ja kuka sitä rahaa tuhlaa ja miten paljon. Meillä perhe on yhteinen yritys, jonka eteen kumpikin tekee kaikkensa.

Laita mies maksamaan lapseen menevistä asioista tasan puolet. Sitten laske, mitä teille maksaisi lapsen päiväkotiin laittaminen ja vaadi miestä maksamaan puolet siitä summasta sinulle koska sinähän sen lapsen nyt hoidat. Sinuna tosin todennäköisesti laskeskelisin jo mitä mies saisi maksaa elareina...

että tuskin se ap maksaa noilla tuloilla puolia asumisesta, sähköstä, netistä, vedestä, lehdistä jne.

Onpa ihme vaatimus! En ole moista ennen kuullutkaan, että haluaisi lisäksi puolisolta palkkaa OMIEN lasten hoitamisesta.



On kuitenkin mielestäni väärin, että sinunki tulot menevät laskuihin, eikä käteen jää mitään. Eiköhän ne teidän tulot/menot pitäis vähän paremmin suhteuttaa toisiinsa, jos kerran miehelle jää käteen, mitä törsätä.

Ja kun päätös on ollut yhteinen ja olette perhe, on hassua, että joudut lainaamaan mieheltäsi rahaa, siis jos pieniä summia lainaa ja vain silloin tällöin.



Minunkaan mieheni ei maksa palkkaa siitä, että olen kotona, mutta jos mulla ei ole rahaa (yleensä siis ihan johonki ruokaa/laskuun), niin mies kyllä antaa, kun vaan pyytää.

sille miehelle, että sinä menet nyt vuorostasi töihin tienaamaan ja hän voi jäädä kotiin hoitamaan lasta.

En usko, että suostuu samanlaiseen järjestelyyn johon sinä olet suostunut.

Mutta kun olin lasten kanssa kotona, mies hoit suurimman osan kuluista. Hoidin ruoat ja vaatteet lapsille.



Vaihdettiin toisen lapsen kohdalla ja mies jäi kotiin vuorotteluvapaalle. Silloin hoidin suurimman osan laskuista ja mies hoiti ruoat.



Sillon kun ollaan kotona lapsen kanssa toisen vastuu on laskut. Onhan se Teidän yhteinen lapsi, ja myöskin yhteiset laskut. Teidän pitäisi olla perhe. Mikäli mies ei tätä ymmärrä, niin kerro että lapsen hoito maksaa päiväkodissa n. 255 euroa. Siitä sitten laskemaan mitä äidin hoito + muut jutut joka äiti hoitaa kotona ollessa.



Mies ei välttämättä ymmärrä miten se vaikuttaa kun äiti menee töihin, ja loppujen lopuksi arvostaa vasta kun arki on tullut. On se aikamoista kun molemmat vanhemmat on töissä ja lapsi pitää viedä ja hakea päivähoidosta sen jälkeen tulee kotihommat. Tämän yleensä miehet huomaavat vasta kun se on ovella !



Jos ollaan rehellisiä niin sinun mies on aika itsekäs.

olin vain vuoden töissä, enne äitiyslomalle jäämistä eikä kukaan ollut koskaan maininnutkaan mistään liitosta. Mieheni tulot ovat myös sen verran isot, että saan itse minimikodtihoidontuen.



Naimisissa emme ole, mutta siis perhe kylläkin. Miehelläni on harrastuksia, jotkut hieman tyyriimpiä ja hällä palaa niihin rahaa. minun harrastuksen ovat ilmaisia, koska ei ole varaa muuhun.

Kyllä mieheni ostaa meille isommat hankinnat, joihin minulla ei todellakaan rahat riitä. Tässä vains e huono homma, että silloin hän pitää niitä ostamiaan omina. Onhan ne, mutta yhteisessä käytössä. Tätä hän ei oikein ymmärrä. Esimerkiksi jouduttiin ostamaan uusi tietokone, yhteisessä käytössä, mutta jos hänen täytyy päästä katsomaan netistä jotain turhanpäiväistä joka voi odottaa, minun pitää poistua koneelta välittömästi koska se on hänen tietokoneensa... Reilua.



Olen sanonut hänelle, että voin itse mennä töihin ja hän jääköön kotiin, mutta ei suostu, koska ei itse voi elää pienellä rahalla. Ja minun täytyy. Yhteiset menot hän pääpiirteissään maksaa heti sen jälkeen, kun omat rahani ovat loppuneet, eli jolloin hänen on pakko. Silloinkin kaupasta ostaa "halpaa" ruokaa. Pihi kun on.



En minä rahan perässä ole, enkä tarkoita sitä, että haluaisin osingolle miehen tilistä, mutta olisi kiva että edes joskus olisi itsellä rahaa omaan käyttöön, esimerkiksi vaateostoksiin, tyttöjen iltoihin... Ei tämä reilua ole, muttei sitä mieheni ymmärrä. Pitää kynsin ja hampain kiinni omista rahoistaan.

Kyllä meillä tasattiin tuloja. Meillä tuli ennen palkka omalle tilille ja molemmat laittoi siitä tietyn summan yhteiselle tilille. Kun jäin äitiyslomalle (ansiosidonnainen), minun piti laittaa yhteiselle vähän vähemmän. Ja kun jäin kotihoidon tuelle, minun ei tarvinnut laittaa yhteiselle mitään ja mies laittoi suuremman summan yhteiselle. Eipä tuossa vaiheessa miehellekään jäänyt palkasta kuin joitain satasia käteen (ja mulle se kotihoidon tuki) eli yhdessä kituutettiin. Meillä muuten mieskin on ollut kotihoidon tuella ja samalla systeemillä mentiin mutta toisin päin tietenkin.



Mitä pidempään ollaan oltu naimisissa, sitä enemmän on menty sille linjalle, että se maksaa jolla rahaa. Arki sujuu edelleen niin, että tietty summa laitetaan yhteiselle tilille ja sieltä maksellaan kaikki laskut, ruuat yms. Mutta jos vaikka mies saa bonuksen ja meidän on tehnyt mieli uutta grilliä, niin ei mun siitä tarvi myöhemmin maksaa miehelle puolia takas.

Periaatteessa tykkään kyllä, että molemmilla on silti omat tilit, joilla on íhan omaakin rahaa.

vaimolleen palkkaa lasten hoitamisesta, sehän tekisi miehestä tavallaan naisen "pomon" ja naisesta "työntekijän"...

miettisin jo vakavasti kannattaa jatkaa yhteistä tulevaisuutta tuommoisen miehen kanssa.

Eihän hän ole sitoutunut perheeseen ollenkaan, eikä kommenteista päätellen haluakaan sitoutua muuhun kuin omaan hyvinvointiinsa.

Mä en kyllä ymmärrä tuollaista tuohua. Meillä on alusta saakka, siitä saakka kun yhteen muutettiin, ollut yhteiset rahat. Eihän miehen tule varsinaisesti palkkaa maksaa kotona lapsia hoitavalle puolisolleen, eihän puoliso hänen työntekijänsä ole. Mutta perheenne yhteiseksi hyväksihän sinä siellä kotona olet, joten miksi ihmeessä ette voi käyttää rahojanne yhdessä??

vaimolleen palkkaa lasten hoitamisesta, sehän tekisi miehestä tavallaan naisen "pomon" ja naisesta "työntekijän"...

Ehkä palkka on huono sana, mutta myös ap:n tilanne on tosi epäreilu.

Minusta ap:n tilanteessa heidän joko pitäisi

a. perustaa yhteinen tili, jolle ap:lla olisi käyttöoikeus. Täältä ap voisi ostaa ruokaa, lapsen vaatteita, hygieniatuotteita jne. Myöhemmin, kun ap menisi töihin, voisi yhteiselle tilille laittaa molemmat rahaa suhteessa palkkoihin (ilmeisesti tilanne tulee jatkossa olemaan se että miehellä paremmat tulot?).

b. laittaa kaikki perheen tulot ja menot yhteiseen pottiin (mikä tuskin onnistuu ap:n miehen ajatusmaailmalla)

c. ap:n miehen pitäisi antaa ap:lle tietty summa rahaa kuukaudessa automaattisesti, pyytämättä, koska hänen tulonsa ovat tippuneet nimenomaan siksi, että hän hoitaa yhteistä lasta (esim. 500 e / kk)

Tuo ap:n toinen teksti oli minusta todella karua luettavaa. Teillä taitaa ainakin miehen puolelta vallita todellinen "sun ja mun" meininki. Ihan todella en tuollaista ymmärrä. Teidän pitäisi olla perhe, mutta tuo on ihan suoranaista omaan napaan tuijottamista ja itsekkyyttä. Komentaa nyt toinen pois "minun" tietokoneeltani. Itse en salli tuollaista edes lapsiltan.



Minusta perheen ja parisuhteen kantava ajatus on se, että luovutaan vähän siitä omasta hyvästä toisen hyväksi. Oli se sitten rahaa tai mitä tahansa muuta. En tarkoita, että kynnysmatoksi pitäisi ryhtyä, mutta tuollainen itsekkyys ei kannattele pitkälle. Itse en näe, että "pyrin osuuksille miehen rahoista" silloin kun olen yhteisellä sopimuksella hoitamassa lapsiamme kotona tai, että mieheni olisi maannut kotona elättinäni silloin kun hän oli sairaslomalla. Tämä on minulle aivan käsittämätön ajatusmalli.

maksa, meillä on yhteiset rahat, voin käyttää rahaa sen verran kuin tarvitse kyselemättä mieheltä. Paljon helpompaa kuin alkaa jakamaan menoja jotenkin sen mukaan miten suuret tulot kummallakin sattuu olemaan, kun ne kuitenkin vaihtelee kuukausittain. Mutta jokainen perhe tekee omalla tavallaan, tärkeintä olisi mielestäni se, että kaikki ovat tyytyväisiä siihen miten raha-asiat on hoidettu ja laskut tulevat maksettua.