Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äiti ilmoitti, että jos syntyy vauva uuden miehen kaa, ei tahdo tavata lapsiani ollenkaan
11.08.2011 |
Lyhyesti kerrottuna: kaksi pientä lasta asuu isin kaa (siis yh). Aikanaan äiti lähti toisen miehen mukaan, kun pienempi lapsista oli vielä vauva. Katosi kuvioista pitkäksi aikaa ja vasta tossa viime vuodenvaihteessa on alkanut ottamaan lapsia enemmän hoitoonsa itselleen. Mutta nyt on tekeillä vauva uuden aviomiehen kaa ja suorasukaisesti sanoi, että ”minä saan pitää lapset”. ”Että hän ei enää välitä, jos syntyy OMA LAPSI”.
Äiti on hakemassa lapsia tänään tarhasta ja kysyi, että ”saako lapset jäädä yökylään” Sanoin, että totta kai saa, jos saa ne vain suostuteltua jäämään. Äiti alkoi taas syyttelemään, että olen sanonut jotain lapsille, että eivät halua jäädä yökylään.
Tämä ärsytti minua, koska olen paljon puhunut lapsille kaunis sana äidistä, että suostuisivat menemään äidille. Olen ajatellut, että on kaikkien etu. Lapsella on oikeus vanhempiinsa huoltajuuslain perusteella. Ja mulle tämä sopii hyvin, kun aiemmin mulla ei koskaan (kirjaimellisesti otettuna) ollut omaa aikaa. Nyt kun olen saanut lapsia äidille, niin ekaa kertaa mulla on oikeasti oma aika. Vielä suuremman innon aiheuttaa se, että on menossa rakkaussuhde ihanaan naiseen. Toki haluan tavata tätä naista ilman lapsia! Että oikeasti mulla ei oo mitään syytä ”puhua mitään pahaa” äidistä. Aivan oikeasti haluan, että olisivat äidillään ja kiitos, vielä enemmän mielellään…
Lisäksi menin sanomaan, että äiti kyllä huomaa, jos minä haluan puhua pahaa hänestä, silloin lapset tuskin edes tervehtisivät häntä saati, että menisivät kyläileen äitinsä kaa. Siihen äiti sitten paukautti, että minä saan pitää lapset.
Mitähän tästä nyt pitäisi aatella lasten kannalta katsottuna? Kylmästi aateltuna äiti on todennäköisesti aivan yhtä kyvytön hoitamaan uutta vauvaansa kuin oli näiden munkin lasten kaa. Miksi se siitä ois mihkään muuttunut?
Uusi aviomies on ihan hyvä tyyppi, mutta kylmästi aateltuna, tuskin pystyy lähellekään samaan kuin minä vauvan kaa, puhumattakaan, että kantaisi koko vastuun vauvan hoidosta. Tämä tarkoittaa mun lasten kannalta, että sieltä tuskin on vuosiin ooteltavissa mitään lastenhoitoapuja mulle tai lapsille jotain ”äitiyttä”.
Omana johtopäätökseni on, että jos periaatteellisella tasolla ei ota lapsiani kyläileen, kun on uusi vauva, niin se on good-bye. Parisuhde päättyi, vanhemmuus jäi. Mutta jos alkaa mielenosoituksellisesti, että ei ota lapsiani, niin en 10 vuoden päästäkään paa rikkaa ristiin tämän ihmisen takia, siis tue hänen äitiyttään mitenkään. Jossain on oltava raja.
Ja miksikö suhde näihin mun lapsiin on tällainen?
Ensinnäkin huomion arvoista on, että puhuttaessa uudesta vauvasta äiti käytti sanoja OMA LAPSI. Nyt hän kokee, että lapset ovat mun, siis isin. On valittanutkin, että kun lapset ovat siellä, niin tuntuu, että MINÄ istuu siinä sohvalla eleitä, ilmeitä myöten. Ja tietysti symbioosi isin kanssa kuuluu ja näkyy kaikessa, mikä ärsyttää narsistista persoonallisuutta.
Toiseksi lapset kiukuttelevat ja eivät oikein halua mennä ja olla äidin kaa. Vähän aikaa menee, yksi ilta voi mennä kivuitta, mutta sitten jos tulee illalla väsykiukut, niin lapset kaipaavat sitä oikeaan sylkyttäjää ja lohduttajaa. Kolmanneksi äidillä ei ole kärsivällisyyttä, menee helposti hermo. Tähän liittyvä aiempi väkivaltaisuus ei ole unohtunut vanhemmalta lapselta (muistaa jotain), niinpä kokee olonsa turvattomaksi.
Neljänneksi: koti on aina koti, siellä on kaverit jne. Ei lapsi halua olla vieraassa paikassa, vaan tutussa ja turvallisessa ympäristössä isänsä kanssa. Ja viidenneksi: ainakaan pienempi ei yhtään ymmärrä, että tämä nainen on joku äiti hänelle, voisi olla kuka tahansa nainen.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis se autoko?
Oli sitten ihan pakko. Ja ei, en ole ap. Vaan 42 vuotias kahden lapsen äiti, joka on tässä asiassa TÄYSIN ap:n puolella. Parempi olisi ehkä, jos tosiaan huoltajuus siirtyisi ihan kokonaan sinulle, niinkuin se tosiasiassa onkin. biologinen äiti ei rakasta lapsiaan. Tunnevammainen narsisti.
heillä on vain sinut. Ennen kuin suunnittelet tulevaisuutta kenenkään uuden rakkauden kanssa, varmista, että hän ottaa lapset avosylin vastaan. Kun haluat vapaa-aikaa (sitäkin tarvitset) , tilaa hoitaja MLL:stä.
Tsemppiä. Muista, että lasten onni riippuu sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä? Äidin äiti? naapuri? Sossun täti? Sisko?
Kuka AP on? Kenen ne lapset siis ovat? Onko tämä äiti sinun äitisi vai kenen äiti? SELKOKIELTÄ AP, SELKOKIELTÄ!
...siis yh-isi. Lapset 4- ja 6-vuotiaat täl hetkellä ja asuvat isän kaa. Nyt puhutaan siis äidistä (ex-vaimosta), joka on siis etävanhempi. Ja onkelmana, muutenkin ongelmana äidin tapaamisoikeus lapsiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisit että lapset olisivat äidillään useammin ja pitempään. Sinäkin tarvitset omat hetkesi ilman lapsia.
Mutta, jos tiedät että äiti on taipuvainen käyttämään väkivaltaa hermostuessaan, lapsesi tuntevat olonsa turvattomaksi eivätkä edes koe naista äidikseen, onko se kuitenkaan heille hyväksi? Eksäsi vaikuttaa todella katkeralta sinua kohtaan, ja näyttää purkavan katkeruuttaan myös yhteisiin lapsiinne. Ja jos tosiaan on sitä mieltä että nämä lapset ovat "sinun" ja uusi vauva olisi hänen oma lapsensa, on tosiaan parempi, ettei hän lasten kanssa paljon ole tekemisissä.
On hienoa, että jaksat puhua lapsillesi heidän äidistään kauniisti, vaikka selvästi ette ole hyvissä väleissä enää. Tilanne on sinun kannaltasi hankala. On vaikea sanoa ulkopuolelta, miten kannattaisi toimia. Lapsilla on toisaalta oikeus tuntea äitinsä ja pitää yhteyttä häneen, mutta tuollainen vähättelevä suhde tuskin on heille hyväksi.
Sinä olet heidän turvansa. Jos lapset pelkäävät äitiään hänen luona ollessaan ja haluavat kotiin, minun mielestäni heitä pitäisi kuunnella.
Sydämeni sanoo, että äiti ei ole hyväksi lapsilleen. En haluaisi antaa. On joka kerta vaikea, kun joudun antaa. En haluaisi. Pelkään, että äidin mielenterveysongelmat tarttuvat äitiin ja hän siirtää huonon sosiaalisen perimänsä lapsiinsa. Merkkejä jo näkyvissä. Esim. äiti on aina sairas ja käyttää sitä syynä luistellakseen kaikista velvollisuuksista (ottaa mielellään oikeudet ja edut kylläkin).
Nyt lapsilla alkaa olla mahaa ja päätä kipeänä, jos tulee epämieluisa asia. Maha-kipu alkaa, jos puhuu äidille menemisestä. Tätä rataa. Ja sydämessäni minä tunnen (symbioosi puhuu) hämmenyksen ja turvattomuuden, kun ovat olleet äidillään.
Mutta järki sanoo, vanhemmuus on yhteinen. Että äidille on annettava mahdollisuus. Ja että näin hyvä, kun minä saan omaakin aikaa.
Ja kolmanneksi: yleinen mielipide=äiti on aina äiti. Eli ympäristö odottaa, että annan lapsia äidille, esim. vaikka palstamammat.
Äidin käytös ei ole ennustettavaa ja hänen kanssaan on vaikea sopia mistään. Avioliitossa sekä minä että lapset emme tunteneet oloamme turvattomaksi. Nyt tämän tapaamisoikeuden takia joudumme edelleenkin kärsimään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hoitaisit asiat niin ovat pysyvästi sulla eikä äitee pääse mitenkään sorkkimaan lastensa elämää. Se luo turvattomuutta lapsissa kun pelkäävät et äitee ottaa heitit vielä.
Toiseksi älä ota itelles uutta naista vaan nainen, joka osaa olla äiti myös sun lapsillesi. Olethan jo yhden virheen tehnyt! Äläkä ainakaan käy heti lisääntymään uuden kanssa.
Jotkut miehet ja naiset vaan ovat sellaisia et pitävät lapsiaan leluina! Leluthan voi hylätä nurkkaan odottaan seuraavaa leikkihetkeä kun se vanhemmalle sopii!
Vaikutat järkevältä, joten älä anna sen äiteen mellastaa lastesi kustannuksella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...kysyi nyt eskariin menevä tyttäreni ja minä vastasin, että ON. Samalla tunsin, että valehtelen lapselle. Oikea vastaus olisi ollut: EN TIEDÄ. Kysyi tätä, kun olin viemässä äidille. Ja lisäsi vielä: koska isän tykönä on turvallista. Niin täytyyhän äidin tykönäkin olla turvallista? (ja samalla katsoi kysyvästi minuun).
Isä? Äidin äiti? naapuri? Sossun täti? Sisko?
Kuka AP on? Kenen ne lapset siis ovat? Onko tämä äiti sinun äitisi vai kenen äiti? SELKOKIELTÄ AP, SELKOKIELTÄ!
ihminen puhuu lapsistaan ja lastensa äidistä. Mikä muu hän voisi olla kuin lasten istä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun veljelläni oli saman tapainen tilanne. Vaimo lähti, lapset jäivät isälle. Sitten yks kerta tämä idiootti-äiti oli tuumannut lapsilleen että haluaisi "oman lapsen" ...
Just joo yritä siinä sitten tätinä lohduttaa pikkuisia. Että äiti haluaa oman lapsen, muttei halunnut heitä. Luojalle kiitos että tämä rouva ei sitten kumminkaan enää lisää jälkeläisiä ole tuottanut.
miksei lukenut "lapset asuu mun kaa"
tosi vaikee ole hahmottaa mullekin kuka kirjoittaja on, luulin jo että se on joku bi..
Minä ajattelen niin, että joistain naisista ei vain ole äidiksi. Että ei ole hänen juttunsa. Tylsä perhearki vie kerta kaikkiaan järjen ja sitten kun tulee joku isompi muu vastoinkäyminen, niin romahtaa.
Minä olenkin enää vihainen exsälle siitä, että hän painosti, hän se halusi niitä lapsia, minä olin vastahakoinen tekemään. Toisaalta: lapset ovat elämäni sisältö ja onhan äiti tehnyt minulle kaksi ihanaa lasta, joita rakastaa. Tästä olen kiitollinen hänelle.
Enkä ole mikään super-isä-marttyyri, minä vain olen joutunut tapahtuneiden tosiasioiden eteen. Pakkohan niistä on joku huolehtia lapsista, joko minä tai sitten lastensuojelu.
monta tunteita herättävää asiaa tapahtuu yhtä aikaa.
Minusta vaikuttaa exäsi ei vaikuta henkisesti terveeltä (tämänhän olit itsekin todennut). Niinpä häneltä ei kannata odottaa normaalia käytöstä. Toki tuollaiset lausunnot (OMA lapsi jne.) loukkaavat, mutta ne kertovat vain hänen omista ongelmistaan.
Sinuna luottaisin siihen, että se mitä sinä olet lapsille antanut kantaa heitä. Tiedän, että oman lapsen surua, ahdistusta ja pettymyksiä on kaikkein vaikenta maailmassa katsoa, mutta jos ja kun olet ollut ja olet edelleen heille turvallinen ja hellä isä, niin he pärjäävät kyllä. Jos lapset eivät ole kovin pitkiä aikoja exällä, ja merkkejä mistään varsinaisesta laiminlyönnistä ei ole, niin yrittäisin varmaan kannustaa menemään ja korjailisin sitten "vahinkoja" kotona. Mutta itse tunnet tilanteen paremmin, jos sinusta tuntuu, että lapset ovat vaarassa exällä niin yritä saada tapaamiset valvotuiksi tai erittäin lyhyiksi (esim. vain päivätapaamiset). Yrittäisin myös suojella lapsia exän puheilta, ja toisaalta en puhuisi lapsille pahaa hänestä (et varmaan ole näin tehnytkään). Jos lapset kysyvät, miksi äiti on *sitä sun tätä* niin vastaisin jotenkin että äiti on sillä tavalla sairas, ettei osaa paremmin.
Yritä järjestää oma aikasi (jota sinun tulisi kyllä saada) muuten kuin exän varaan. Ikävä kyllä yh:lle ei aina sitä aikaa järjesty, se on vain hyväksyttävä. Olisiko isovanhemmista apua?
Voimia sinulle!
Tosta sekaannuksesta kuvastuu mun onkelma, en osaa hahmottaa edes itseäni ilman lapsia. Olen ensisijaisesti isi ja sitten vasta minä.
Symbioosi lapsiin on vielä voimakas monista asioista johtuen, nyt yritän tietoisesti päästä siitä eroon. Siksi toi äidillä käyminen ois niin hyvä juttu. Näyttää kyllä siltä, että jää pois...
"Lapset asuu isin kaa" miksei lukenut "lapset asuu mun kaa" tosi vaikee ole hahmottaa mullekin kuka kirjoittaja on, luulin jo että se on joku bi..
ap vaan unohti välillä että hän on se isi.
Alue: Aihe vapaa
Siis se autoko?