Lue keskustelun säännöt.
Työttömien opettajien vertaistukiketju
11.08.2011 |
Onko kukaan muu opettaja vailla työpaikkaa? Olen luokanopettaja, ja valmistumiseni jälkeen olin kaksi vuotta sijaisena samalla koululla, sitten jäin äitiyslomalle ja hoitovapaalle neljäksi vuodeksi kahden lapseni kanssa. Viime lukuvuodeksi sain helposti koko lukuvuoden sijaisuuden, mutta nyt en kertakaikkiaan mitään, vaikka 80 km säteeltä olen töitä etsinyt todella aktiivisesti tammikuusta lähtien. Hakemuksia, haastatteluja (yleensä 6-8 haastateltavaa, joilla työkokemusta enemmän kuin minulla), sähköposteja suoraan rehtoreille ja koulutusvirastoon jne. jne. Tuntuu, että missään ei tarvita ammattitaitoani eikä innostustani. Nautin opettamisesta, ja keväällä sain pelkästään positiivista palautetta niin oppilailta, vanhemmilta kuin työtovereiltakin. Ahdistaa, nyt pitää odottaa flunssakauden alkua, että saisi edes muutaman päivän pätkätöitä... Keväällä ilmoitin lasten päiväkotiinpaluupäiväksi koulujenalkupäivän, joten maksan elokuun päivähoitomaksun, vaikka minulla ei olisi yhtään työpäivää elokuussa. Tunnen itseni täysin turhaksi ja surkeaksi. Onko kohtalontovereita?
Kommentit (1507)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työnhaku aina onnistunut. Olen ollut vain kolmessa koulussa. Ensin pari vuotta sijaisena, sitten toisessa monta vuotta ensin sijaisena vuoden, sitten virassa. Halusin uutta ja hain muualle ja pääsin heti, vaikka kaikki ikälisät jo saanut.
Tärkeintä on täydellinen hakukirje. Siihen pitää ladata kaikki panokset. Kuntarekryssä haku on hyvä, koska hakukirje ja cv ovat yhdessä. Sitä pitää hioa huippuun, koska se ratkaisee, pääseekö haastatteluun. Kirjoita, lue, korjaa, tiivistä, siirrä asioita paikasta toiseen. Siihen kuluu helposti kaksi viikkoa. Jos on pitkään tehnyt sijaisuuksia ja ollut tuntiopettajana, kaikki osaaminen siihen. Ei kehumalla, vaan toteamalla. Huonolla hakemuksella ei pääse haastatteluun.
Toiseksi tärkein on haastattelu. Siellä pitää olla myönteinen, iloinen ja muutoshaluinen. Pitää puhua samanaikaisopetuksesta, joustavista tilaratkaisuista, eriyttämisestä, hojkseista. Kaikki ovat trendejä nykykoulussa.Haluaisinpa todella päästä näkemään suorituksesi hakuprosesseissa ja luokassa oppilaiden kanssa. Sinun täytyy olla yli-inhimillinen ja täydellinen ope, suoranainen pedagogiikan ihme. Sinusta pitäisi tehdä patsas, jota kaikki ne, jotka eivät mielestäsi osaa tehdä hakemuksia, voisivat tulla palvomaan.
Olet siis päässyt joskus kauan sitten vakivirkaan jonnekin, kun hakijoita ei ollut vielä niin paljon kuin nykyään ja hakenut ehkä kolmesti opettajan paikkaa ja tullut joka kerta valituksi? Ei millään pahalla, mutta älä oikeasti viitsi tulla leveilemään tänne, jossa on vuosittain kymmeniä hakemuksia lähettäviä vuosia eri kouluissa määräaikaisuuksia tehneitä. Voi, kun se olisikin siitä hakemuksesta ja haastattelusta oikeasti kiinni. Ja että töitä saa, kun vain on ilonen ja trendikäs! Onnea vaan.
Terveisin nykyään itsekin vakituinen, pitkään määräaikaisana roikkunut, joka kehtaa myöntää vakipaikkansa olleen kiinni tuurista ja suhteista niin kuin varmaan 90% kaikista opettajien viroista.
Kahdesti vakivirkaan. Viimeksi kolme vuotta sitten. Mitään suhteita ei kouluun ollut. Rehtorin tapasin ensi kertaa haastattelussa. Luokan hallinta on perusosaamista. Ei ongelmia oppilaiden kanssa. Yläkoulu. En tullut leveilemään, halusin vain kertoa, miten minun mielestäni pitää hakea, että pääsisi virkaan. En ole kysynyt, miksi juuri minut valittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työnhaku aina onnistunut. Olen ollut vain kolmessa koulussa. Ensin pari vuotta sijaisena, sitten toisessa monta vuotta ensin sijaisena vuoden, sitten virassa. Halusin uutta ja hain muualle ja pääsin heti, vaikka kaikki ikälisät jo saanut.
Tärkeintä on täydellinen hakukirje. Siihen pitää ladata kaikki panokset. Kuntarekryssä haku on hyvä, koska hakukirje ja cv ovat yhdessä. Sitä pitää hioa huippuun, koska se ratkaisee, pääseekö haastatteluun. Kirjoita, lue, korjaa, tiivistä, siirrä asioita paikasta toiseen. Siihen kuluu helposti kaksi viikkoa. Jos on pitkään tehnyt sijaisuuksia ja ollut tuntiopettajana, kaikki osaaminen siihen. Ei kehumalla, vaan toteamalla. Huonolla hakemuksella ei pääse haastatteluun.
Toiseksi tärkein on haastattelu. Siellä pitää olla myönteinen, iloinen ja muutoshaluinen. Pitää puhua samanaikaisopetuksesta, joustavista tilaratkaisuista, eriyttämisestä, hojkseista. Kaikki ovat trendejä nykykoulussa.Noin naiivin holhoavaa kirjoitusta näkee harvoin, opettajien keskusteluissa ei koskaan. Mitä mahdat opettaa? Oletko kuullut semmoisesta jiposta, että asia ja tyyli on aina soviteltava kuulijakunnan tasoon?
En ymmärrä, mitä naiivia ja holhoavaa on, jos kertoo, miksi ajattelee saaneensa paikat, joita on hakenut? Mitään jippoja en ole harrastanut, vaan tosissani hakenut ja halunnut päästä hakemaani paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työnhaku aina onnistunut. Olen ollut vain kolmessa koulussa. Ensin pari vuotta sijaisena, sitten toisessa monta vuotta ensin sijaisena vuoden, sitten virassa. Halusin uutta ja hain muualle ja pääsin heti, vaikka kaikki ikälisät jo saanut.
Tärkeintä on täydellinen hakukirje. Siihen pitää ladata kaikki panokset. Kuntarekryssä haku on hyvä, koska hakukirje ja cv ovat yhdessä. Sitä pitää hioa huippuun, koska se ratkaisee, pääseekö haastatteluun. Kirjoita, lue, korjaa, tiivistä, siirrä asioita paikasta toiseen. Siihen kuluu helposti kaksi viikkoa. Jos on pitkään tehnyt sijaisuuksia ja ollut tuntiopettajana, kaikki osaaminen siihen. Ei kehumalla, vaan toteamalla. Huonolla hakemuksella ei pääse haastatteluun.
Toiseksi tärkein on haastattelu. Siellä pitää olla myönteinen, iloinen ja muutoshaluinen. Pitää puhua samanaikaisopetuksesta, joustavista tilaratkaisuista, eriyttämisestä, hojkseista. Kaikki ovat trendejä nykykoulussa.Tekstisi itse asiassa paljastaa sen, mikä opetusalan rekrytoinneissa mättää. Kunhan hallitset seminaareissa hyppäävien käytännön koukuelämästä vieraantuneiden sivistysjohtajien ja rehtoreiden termijargonin, pärjäät haastatteluissa. Et puhu mistään konkreettisesta sen enempää aineenhallinnan kuin käytännön luokka- ja välituntitilanteiden osalta. Todella pinnallista ja opeteltua, tuskinpa näin paljon toisten mielipiteisiin mukautuvat tai muuta kuin ovat esittämään kykenevät ovat hyviä lasten ja nuorten kanssa.
Aineenhallintaa ja erilaisten tilanteiden hoitamista ei ole haastatteluissa tai hakulomakkeessa kysytty. Kun on näin kauan opettanut, hallitsee aineensa tiedot ja taidot, paljon on asioita selvitetty eli nekin on hallinnassa. Eihän niitä hakukirjeeseen pidä laittaa. Jos haastattelussa keskitytään niihin, pitää miettiä, miksi. Haastattelussa halutaan nähdä persoona, taustoja, miksi opettaa jne. Käytännön opettajuudesta rehtori soittaa edellisen koulun rehtorille. Koeajalla näkee varmasti, jos valittu ei sovellu tehtävään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työnhaku aina onnistunut. Olen ollut vain kolmessa koulussa. Ensin pari vuotta sijaisena, sitten toisessa monta vuotta ensin sijaisena vuoden, sitten virassa. Halusin uutta ja hain muualle ja pääsin heti, vaikka kaikki ikälisät jo saanut.
Tärkeintä on täydellinen hakukirje. Siihen pitää ladata kaikki panokset. Kuntarekryssä haku on hyvä, koska hakukirje ja cv ovat yhdessä. Sitä pitää hioa huippuun, koska se ratkaisee, pääseekö haastatteluun. Kirjoita, lue, korjaa, tiivistä, siirrä asioita paikasta toiseen. Siihen kuluu helposti kaksi viikkoa. Jos on pitkään tehnyt sijaisuuksia ja ollut tuntiopettajana, kaikki osaaminen siihen. Ei kehumalla, vaan toteamalla. Huonolla hakemuksella ei pääse haastatteluun.
Toiseksi tärkein on haastattelu. Siellä pitää olla myönteinen, iloinen ja muutoshaluinen. Pitää puhua samanaikaisopetuksesta, joustavista tilaratkaisuista, eriyttämisestä, hojkseista. Kaikki ovat trendejä nykykoulussa.Tekstisi itse asiassa paljastaa sen, mikä opetusalan rekrytoinneissa mättää. Kunhan hallitset seminaareissa hyppäävien käytännön koukuelämästä vieraantuneiden sivistysjohtajien ja rehtoreiden termijargonin, pärjäät haastatteluissa. Et puhu mistään konkreettisesta sen enempää aineenhallinnan kuin käytännön luokka- ja välituntitilanteiden osalta. Todella pinnallista ja opeteltua, tuskinpa näin paljon toisten mielipiteisiin mukautuvat tai muuta kuin ovat esittämään kykenevät ovat hyviä lasten ja nuorten kanssa.
Aineenhallintaa ja erilaisten tilanteiden hoitamista ei ole haastatteluissa tai hakulomakkeessa kysytty. Kun on näin kauan opettanut, hallitsee aineensa tiedot ja taidot, paljon on asioita selvitetty eli nekin on hallinnassa. Eihän niitä hakukirjeeseen pidä laittaa. Jos haastattelussa keskitytään niihin, pitää miettiä, miksi. Haastattelussa halutaan nähdä persoona, taustoja, miksi opettaa jne. Käytännön opettajuudesta rehtori soittaa edellisen koulun rehtorille. Koeajalla näkee varmasti, jos valittu ei sovellu tehtävään.
Puhut itseäsi vain enemmän pussiin. Sanoit käyttäneesi hakemuksissa ja haastatteluissa trendikästä termistöä ja olleesi tarkoituksella iloinen eli toisin sanoen feikkasit persoonasi ja pedagogisen ajattelusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työnhaku aina onnistunut. Olen ollut vain kolmessa koulussa. Ensin pari vuotta sijaisena, sitten toisessa monta vuotta ensin sijaisena vuoden, sitten virassa. Halusin uutta ja hain muualle ja pääsin heti, vaikka kaikki ikälisät jo saanut.
Tärkeintä on täydellinen hakukirje. Siihen pitää ladata kaikki panokset. Kuntarekryssä haku on hyvä, koska hakukirje ja cv ovat yhdessä. Sitä pitää hioa huippuun, koska se ratkaisee, pääseekö haastatteluun. Kirjoita, lue, korjaa, tiivistä, siirrä asioita paikasta toiseen. Siihen kuluu helposti kaksi viikkoa. Jos on pitkään tehnyt sijaisuuksia ja ollut tuntiopettajana, kaikki osaaminen siihen. Ei kehumalla, vaan toteamalla. Huonolla hakemuksella ei pääse haastatteluun.
Toiseksi tärkein on haastattelu. Siellä pitää olla myönteinen, iloinen ja muutoshaluinen. Pitää puhua samanaikaisopetuksesta, joustavista tilaratkaisuista, eriyttämisestä, hojkseista. Kaikki ovat trendejä nykykoulussa.Tekstisi itse asiassa paljastaa sen, mikä opetusalan rekrytoinneissa mättää. Kunhan hallitset seminaareissa hyppäävien käytännön koukuelämästä vieraantuneiden sivistysjohtajien ja rehtoreiden termijargonin, pärjäät haastatteluissa. Et puhu mistään konkreettisesta sen enempää aineenhallinnan kuin käytännön luokka- ja välituntitilanteiden osalta. Todella pinnallista ja opeteltua, tuskinpa näin paljon toisten mielipiteisiin mukautuvat tai muuta kuin ovat esittämään kykenevät ovat hyviä lasten ja nuorten kanssa.
Aineenhallintaa ja erilaisten tilanteiden hoitamista ei ole haastatteluissa tai hakulomakkeessa kysytty. Kun on näin kauan opettanut, hallitsee aineensa tiedot ja taidot, paljon on asioita selvitetty eli nekin on hallinnassa. Eihän niitä hakukirjeeseen pidä laittaa. Jos haastattelussa keskitytään niihin, pitää miettiä, miksi. Haastattelussa halutaan nähdä persoona, taustoja, miksi opettaa jne. Käytännön opettajuudesta rehtori soittaa edellisen koulun rehtorille. Koeajalla näkee varmasti, jos valittu ei sovellu tehtävään.
Puhut itseäsi vain enemmän pussiin. Sanoit käyttäneesi hakemuksissa ja haastatteluissa trendikästä termistöä ja olleesi tarkoituksella iloinen eli toisin sanoen feikkasit persoonasi ja pedagogisen ajattelusi.
Enpäs. En kirjoittanut omasta haastattelustani mitään. Muuten, luuletko pääseväsi töihin, jos olet haastattelussa yrmeä, töykeä, välinpitämätön? Muuten, jotkut ovat perusluonteeltaan iloisia ja myönteisiä. Ei tarvitse esittää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työnhaku aina onnistunut. Olen ollut vain kolmessa koulussa. Ensin pari vuotta sijaisena, sitten toisessa monta vuotta ensin sijaisena vuoden, sitten virassa. Halusin uutta ja hain muualle ja pääsin heti, vaikka kaikki ikälisät jo saanut.
Tärkeintä on täydellinen hakukirje. Siihen pitää ladata kaikki panokset. Kuntarekryssä haku on hyvä, koska hakukirje ja cv ovat yhdessä. Sitä pitää hioa huippuun, koska se ratkaisee, pääseekö haastatteluun. Kirjoita, lue, korjaa, tiivistä, siirrä asioita paikasta toiseen. Siihen kuluu helposti kaksi viikkoa. Jos on pitkään tehnyt sijaisuuksia ja ollut tuntiopettajana, kaikki osaaminen siihen. Ei kehumalla, vaan toteamalla. Huonolla hakemuksella ei pääse haastatteluun.
Toiseksi tärkein on haastattelu. Siellä pitää olla myönteinen, iloinen ja muutoshaluinen. Pitää puhua samanaikaisopetuksesta, joustavista tilaratkaisuista, eriyttämisestä, hojkseista. Kaikki ovat trendejä nykykoulussa.Haluaisinpa todella päästä näkemään suorituksesi hakuprosesseissa ja luokassa oppilaiden kanssa. Sinun täytyy olla yli-inhimillinen ja täydellinen ope, suoranainen pedagogiikan ihme. Sinusta pitäisi tehdä patsas, jota kaikki ne, jotka eivät mielestäsi osaa tehdä hakemuksia, voisivat tulla palvomaan.
Olet siis päässyt joskus kauan sitten vakivirkaan jonnekin, kun hakijoita ei ollut vielä niin paljon kuin nykyään ja hakenut ehkä kolmesti opettajan paikkaa ja tullut joka kerta valituksi? Ei millään pahalla, mutta älä oikeasti viitsi tulla leveilemään tänne, jossa on vuosittain kymmeniä hakemuksia lähettäviä vuosia eri kouluissa määräaikaisuuksia tehneitä. Voi, kun se olisikin siitä hakemuksesta ja haastattelusta oikeasti kiinni. Ja että töitä saa, kun vain on ilonen ja trendikäs! Onnea vaan.
Terveisin nykyään itsekin vakituinen, pitkään määräaikaisana roikkunut, joka kehtaa myöntää vakipaikkansa olleen kiinni tuurista ja suhteista niin kuin varmaan 90% kaikista opettajien viroista.
Kahdesti vakivirkaan. Viimeksi kolme vuotta sitten. Mitään suhteita ei kouluun ollut. Rehtorin tapasin ensi kertaa haastattelussa. Luokan hallinta on perusosaamista. Ei ongelmia oppilaiden kanssa. Yläkoulu. En tullut leveilemään, halusin vain kertoa, miten minun mielestäni pitää hakea, että pääsisi virkaan. En ole kysynyt, miksi juuri minut valittiin.
"Töitä saa, kun vain on ilonen ja trendikäs!" Salli mun nauraa. Hae sinä vaan iloisesti virkaa jostakin pohjoisen pikkukunnasta, niin siellä nauretaan sinulle.
Kuvitteletko ihan vakavissasi, että yksikään tähän ketjuun kirjoittanut työtön opettaja ei ole niitä loistavia hakemuksia kirjoittanut ja ollut iloinen ja trendikäs haastateltava, jos on niin pitkälle päässyt? No, minä olen pitänyt työnhakukursseja ja suuri osa oppilaistani on saanut minun opeilla töitä. Mutta minäkö en osaisi omaa hakemustani kirjoittaa?
Julkisissa paikoissa - joita opettajanvirat yleensä ovat - on usein kyse siitä, että vakinaistetaan pitkään määräaikaisuuksia tehnyt tai muuten "sopiva" hakija. Silloin haastatteluun ei edes kutsuta ansioituneimpia hakijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työnhaku aina onnistunut. Olen ollut vain kolmessa koulussa. Ensin pari vuotta sijaisena, sitten toisessa monta vuotta ensin sijaisena vuoden, sitten virassa. Halusin uutta ja hain muualle ja pääsin heti, vaikka kaikki ikälisät jo saanut.
Tärkeintä on täydellinen hakukirje. Siihen pitää ladata kaikki panokset. Kuntarekryssä haku on hyvä, koska hakukirje ja cv ovat yhdessä. Sitä pitää hioa huippuun, koska se ratkaisee, pääseekö haastatteluun. Kirjoita, lue, korjaa, tiivistä, siirrä asioita paikasta toiseen. Siihen kuluu helposti kaksi viikkoa. Jos on pitkään tehnyt sijaisuuksia ja ollut tuntiopettajana, kaikki osaaminen siihen. Ei kehumalla, vaan toteamalla. Huonolla hakemuksella ei pääse haastatteluun.
Toiseksi tärkein on haastattelu. Siellä pitää olla myönteinen, iloinen ja muutoshaluinen. Pitää puhua samanaikaisopetuksesta, joustavista tilaratkaisuista, eriyttämisestä, hojkseista. Kaikki ovat trendejä nykykoulussa.Haluaisinpa todella päästä näkemään suorituksesi hakuprosesseissa ja luokassa oppilaiden kanssa. Sinun täytyy olla yli-inhimillinen ja täydellinen ope, suoranainen pedagogiikan ihme. Sinusta pitäisi tehdä patsas, jota kaikki ne, jotka eivät mielestäsi osaa tehdä hakemuksia, voisivat tulla palvomaan.
Olet siis päässyt joskus kauan sitten vakivirkaan jonnekin, kun hakijoita ei ollut vielä niin paljon kuin nykyään ja hakenut ehkä kolmesti opettajan paikkaa ja tullut joka kerta valituksi? Ei millään pahalla, mutta älä oikeasti viitsi tulla leveilemään tänne, jossa on vuosittain kymmeniä hakemuksia lähettäviä vuosia eri kouluissa määräaikaisuuksia tehneitä. Voi, kun se olisikin siitä hakemuksesta ja haastattelusta oikeasti kiinni. Ja että töitä saa, kun vain on ilonen ja trendikäs! Onnea vaan.
Terveisin nykyään itsekin vakituinen, pitkään määräaikaisana roikkunut, joka kehtaa myöntää vakipaikkansa olleen kiinni tuurista ja suhteista niin kuin varmaan 90% kaikista opettajien viroista.
Kahdesti vakivirkaan. Viimeksi kolme vuotta sitten. Mitään suhteita ei kouluun ollut. Rehtorin tapasin ensi kertaa haastattelussa. Luokan hallinta on perusosaamista. Ei ongelmia oppilaiden kanssa. Yläkoulu. En tullut leveilemään, halusin vain kertoa, miten minun mielestäni pitää hakea, että pääsisi virkaan. En ole kysynyt, miksi juuri minut valittiin.
"Töitä saa, kun vain on ilonen ja trendikäs!" Salli mun nauraa. Hae sinä vaan iloisesti virkaa jostakin pohjoisen pikkukunnasta, niin siellä nauretaan sinulle.
Kuvitteletko ihan vakavissasi, että yksikään tähän ketjuun kirjoittanut työtön opettaja ei ole niitä loistavia hakemuksia kirjoittanut ja ollut iloinen ja trendikäs haastateltava, jos on niin pitkälle päässyt? No, minä olen pitänyt työnhakukursseja ja suuri osa oppilaistani on saanut minun opeilla töitä. Mutta minäkö en osaisi omaa hakemustani kirjoittaa?
Julkisissa paikoissa - joita opettajanvirat yleensä ovat - on usein kyse siitä, että vakinaistetaan pitkään määräaikaisuuksia tehnyt tai muuten "sopiva" hakija. Silloin haastatteluun ei edes kutsuta ansioituneimpia hakijoita.
Miten ohjeistat oppilaasi olemaan työhaastattelutilanteessa? Miten ohjeistat kirjoittamaan hakukirjeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työnhaku aina onnistunut. Olen ollut vain kolmessa koulussa. Ensin pari vuotta sijaisena, sitten toisessa monta vuotta ensin sijaisena vuoden, sitten virassa. Halusin uutta ja hain muualle ja pääsin heti, vaikka kaikki ikälisät jo saanut.
Tärkeintä on täydellinen hakukirje. Siihen pitää ladata kaikki panokset. Kuntarekryssä haku on hyvä, koska hakukirje ja cv ovat yhdessä. Sitä pitää hioa huippuun, koska se ratkaisee, pääseekö haastatteluun. Kirjoita, lue, korjaa, tiivistä, siirrä asioita paikasta toiseen. Siihen kuluu helposti kaksi viikkoa. Jos on pitkään tehnyt sijaisuuksia ja ollut tuntiopettajana, kaikki osaaminen siihen. Ei kehumalla, vaan toteamalla. Huonolla hakemuksella ei pääse haastatteluun.
Toiseksi tärkein on haastattelu. Siellä pitää olla myönteinen, iloinen ja muutoshaluinen. Pitää puhua samanaikaisopetuksesta, joustavista tilaratkaisuista, eriyttämisestä, hojkseista. Kaikki ovat trendejä nykykoulussa.Tekstisi itse asiassa paljastaa sen, mikä opetusalan rekrytoinneissa mättää. Kunhan hallitset seminaareissa hyppäävien käytännön koukuelämästä vieraantuneiden sivistysjohtajien ja rehtoreiden termijargonin, pärjäät haastatteluissa. Et puhu mistään konkreettisesta sen enempää aineenhallinnan kuin käytännön luokka- ja välituntitilanteiden osalta. Todella pinnallista ja opeteltua, tuskinpa näin paljon toisten mielipiteisiin mukautuvat tai muuta kuin ovat esittämään kykenevät ovat hyviä lasten ja nuorten kanssa.
Aineenhallintaa ja erilaisten tilanteiden hoitamista ei ole haastatteluissa tai hakulomakkeessa kysytty. Kun on näin kauan opettanut, hallitsee aineensa tiedot ja taidot, paljon on asioita selvitetty eli nekin on hallinnassa. Eihän niitä hakukirjeeseen pidä laittaa. Jos haastattelussa keskitytään niihin, pitää miettiä, miksi. Haastattelussa halutaan nähdä persoona, taustoja, miksi opettaa jne. Käytännön opettajuudesta rehtori soittaa edellisen koulun rehtorille. Koeajalla näkee varmasti, jos valittu ei sovellu tehtävään.
Puhut itseäsi vain enemmän pussiin. Sanoit käyttäneesi hakemuksissa ja haastatteluissa trendikästä termistöä ja olleesi tarkoituksella iloinen eli toisin sanoen feikkasit persoonasi ja pedagogisen ajattelusi.
Enpäs. En kirjoittanut omasta haastattelustani mitään. Muuten, luuletko pääseväsi töihin, jos olet haastattelussa yrmeä, töykeä, välinpitämätön? Muuten, jotkut ovat perusluonteeltaan iloisia ja myönteisiä. Ei tarvitse esittää mitään.
Kirjoitit ensimmäisessä viestissäsi: "Siellä pitää olla myönteinen, iloinen ja muutoshaluinen. Pitää puhua samanaikaisopetuksesta, joustavista tilaratkaisuista, eriyttämisestä, hojkseista. Kaikki ovat trendejä nykykoulussa." Tuossa sanot, että pitää olla iloinen ja nyt sanoit myöhemmässä viestissäsi, että haastattelussa katsotaan persoonaa -> ns. pärstäkerroin ratkaisee.
Jotkut ovat varmasti luonnostaan iloisia, mutta onko luonnostaan iloinen automaattisesti paras opettaja? Muuten, ei-iloisuus ei tarkoita yrmeyttä, vaan esimerkiksi introverttiutta, rauhallisuutta, vakavuutta, pohdiskelevuutta jne. Nämä kaikki voisivat olla hyviä ominaisuuksia opettajille, mutta opettajaksi tahdotaan nykyään valita niitä, jotka joka osaavat olla tai osaavat esittää ekstroverttiä ja energistä ilman mielipiteidä pedagogisista substanssikysymyksistä. Hyvähän se on vaihtaa tai esittää vaihtavansa pedagogiikkaansa kulloisenkin trendin mukaan, mutta onko tämä todella hyväksi oppilaille?
Opettajaksi pääseminen on todellakin pärstäkertoimesta kiinni ja rehtorin mieltymyksistä! Olen seurannut useita rekryjä sivusta ja päteviä sijaisia jätetään vakinaistamatta tekosyyllä jos toisellakin, jotta rehtorin suosikki pääsee virkaan!! Se on mielivaltaista ja yhdenmukaistaa sairaalla tavalla opettajakuntaan rehtorin hoviksi eikä se ole oppilaidenkaan edun mukaista, että opettajat on kuin klooneja tietyn opetustyylin mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työnhaku aina onnistunut. Olen ollut vain kolmessa koulussa. Ensin pari vuotta sijaisena, sitten toisessa monta vuotta ensin sijaisena vuoden, sitten virassa. Halusin uutta ja hain muualle ja pääsin heti, vaikka kaikki ikälisät jo saanut.
Tärkeintä on täydellinen hakukirje. Siihen pitää ladata kaikki panokset. Kuntarekryssä haku on hyvä, koska hakukirje ja cv ovat yhdessä. Sitä pitää hioa huippuun, koska se ratkaisee, pääseekö haastatteluun. Kirjoita, lue, korjaa, tiivistä, siirrä asioita paikasta toiseen. Siihen kuluu helposti kaksi viikkoa. Jos on pitkään tehnyt sijaisuuksia ja ollut tuntiopettajana, kaikki osaaminen siihen. Ei kehumalla, vaan toteamalla. Huonolla hakemuksella ei pääse haastatteluun.
Toiseksi tärkein on haastattelu. Siellä pitää olla myönteinen, iloinen ja muutoshaluinen. Pitää puhua samanaikaisopetuksesta, joustavista tilaratkaisuista, eriyttämisestä, hojkseista. Kaikki ovat trendejä nykykoulussa.Noin naiivin holhoavaa kirjoitusta näkee harvoin, opettajien keskusteluissa ei koskaan. Mitä mahdat opettaa? Oletko kuullut semmoisesta jiposta, että asia ja tyyli on aina soviteltava kuulijakunnan tasoon?
En ymmärrä, mitä naiivia ja holhoavaa on, jos kertoo, miksi ajattelee saaneensa paikat, joita on hakenut? Mitään jippoja en ole harrastanut, vaan tosissani hakenut ja halunnut päästä hakemaani paikkaan.
Et ymmärrä, et. Naiivia ja holhoavaa on se ylimalkainen tapa, millä opetat työn hakemista opettajille. Tässä ketjussa on yli tuhat kirjoitusta, kirjoittajia ainakin 200-300, joista ani harva on untuvikko opettamisessa sen enempää kuin työnhaussakaan.
"Kirjoita, lue, korjaa, tiivistä, siirrä asioita paikasta toiseen. Siihen kuluu helposti kaksi viikkoa. -- siellä pitää olla myönteinen, iloinen ja muutoshaluinen."
Huomaa, että olet tottunut lasten kanssa olemiseen siinä määrin, että olet unohtanut, kuinka aikuisille puhutaan. Ja olet muuten tolkuttoman hidas kirjoittaja.
Nyt on opejen kesäloma, ny rillataan!
Wuhuu! Hajotkaa duuniinne muut lomattomat! :)))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työnhaku aina onnistunut. Olen ollut vain kolmessa koulussa. Ensin pari vuotta sijaisena, sitten toisessa monta vuotta ensin sijaisena vuoden, sitten virassa. Halusin uutta ja hain muualle ja pääsin heti, vaikka kaikki ikälisät jo saanut.
Tärkeintä on täydellinen hakukirje. Siihen pitää ladata kaikki panokset. Kuntarekryssä haku on hyvä, koska hakukirje ja cv ovat yhdessä. Sitä pitää hioa huippuun, koska se ratkaisee, pääseekö haastatteluun. Kirjoita, lue, korjaa, tiivistä, siirrä asioita paikasta toiseen. Siihen kuluu helposti kaksi viikkoa. Jos on pitkään tehnyt sijaisuuksia ja ollut tuntiopettajana, kaikki osaaminen siihen. Ei kehumalla, vaan toteamalla. Huonolla hakemuksella ei pääse haastatteluun.
Toiseksi tärkein on haastattelu. Siellä pitää olla myönteinen, iloinen ja muutoshaluinen. Pitää puhua samanaikaisopetuksesta, joustavista tilaratkaisuista, eriyttämisestä, hojkseista. Kaikki ovat trendejä nykykoulussa.Noin naiivin holhoavaa kirjoitusta näkee harvoin, opettajien keskusteluissa ei koskaan. Mitä mahdat opettaa? Oletko kuullut semmoisesta jiposta, että asia ja tyyli on aina soviteltava kuulijakunnan tasoon?
En ymmärrä, mitä naiivia ja holhoavaa on, jos kertoo, miksi ajattelee saaneensa paikat, joita on hakenut? Mitään jippoja en ole harrastanut, vaan tosissani hakenut ja halunnut päästä hakemaani paikkaan.
Luuletko, että kukaan muu meistä työttömistä opettajista ei ole hakenut koskaan tosissaan, viilannut hakemustaan, ottanut selvää työpaikasta, osannut kirjoittaa yhtä loistavaa hakemusta kuin sinä, ja että kukaan meistä ei ole missään vaiheessa ollut haastattelussa (vielä) iloinen ja positiivinen, trendikäs ja kaikkea sitä samaa mitä sinäkin?
Mutta ehkä sinulla on yksi valtti verrattuna meihin muihin, jota et ole vielä maininnut: olet mies ja matemaattisten aineitten opettaja.
Mikäs on ollut aineenopettajien työtilanne muualla? Täällä päin ei ole ollut haettavana yhtään minun aineeni määräaikaisuutta ensi lukuvuodelle, hehe! Yksi olisi ollut n. 80 km päässä mutta meillä on niin pienet lapset, että en edes hakenut. Olen nyt hoitovapaalla ja viimeisin työpaikkani oli 50 km päässä kotoa, ja totesin, että se oli ihan maksimimatka tässä elämäntilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäs on ollut aineenopettajien työtilanne muualla? Täällä päin ei ole ollut haettavana yhtään minun aineeni määräaikaisuutta ensi lukuvuodelle, hehe! Yksi olisi ollut n. 80 km päässä mutta meillä on niin pienet lapset, että en edes hakenut. Olen nyt hoitovapaalla ja viimeisin työpaikkani oli 50 km päässä kotoa, ja totesin, että se oli ihan maksimimatka tässä elämäntilanteessa.
Katson kerran viikossa työkkärin tarjonnan ja löydän tähän aikaan vuodesta joka kerta 4-6 paikkaa pääkaupunkiseudulta. Katsoin juuri Kuntarekrystä puolet kahdestakymmenestä sivusta, ja siellä on avoinna toistakymmentä minulle sopivaa paikkaa ympäri maata. Olen kokenut ja pätevä, vapaa lähtemäänkin.
Harmi, että pitkäaikaistyöttömyys on kaatanut talouteni niin pahoin, että töihin pääseminen ei enää korjaisi tilannettani. Samalla se on romahduttanut terveyteni ja lannistanut minut siinä määrin, että kuntoutuminenkaan ei enää kiinnosta. Tämä oli nyt tässä.
Etsin minäkin työkkärintarjontaa ja päädyin Oikotien sivulle. Olisihan siellä jotain sopivaa.
Yksi mielenkiintoinen paikka oli Aalto-yliopiston kudontaan työpajamestari. Ja arvatkaa, mitä palvelu tarjosi "samankaltaisina paikkoina".
Enpä olisi uskonut, että lähinnä käsityönopettajan työn kanssa samankaltaisia olisi Siipiravintolan kesätyöntekjä ja hautaustoimen päällikkö.
Vierailija kirjoitti:
Etsin minäkin työkkärintarjontaa ja päädyin Oikotien sivulle. Olisihan siellä jotain sopivaa.
Yksi mielenkiintoinen paikka oli Aalto-yliopiston kudontaan työpajamestari. Ja arvatkaa, mitä palvelu tarjosi "samankaltaisina paikkoina".
Enpä olisi uskonut, että lähinnä käsityönopettajan työn kanssa samankaltaisia olisi Siipiravintolan kesätyöntekjä ja hautaustoimen päällikkö.
Piirun parempia työpaikkoja kuin ne koronaa edeltävät paikat, joita kieltenopettajille tarjottiin: sesonkitöitä Lapissa ruokapalkalla.
Hieman pyörittelin silmiäni, kun katsoin yhtä työpaikkailmoitusta: olisi pitänyt äidinkielen lisäksi opettaa jotain taidetta ja luovaa ilmaisua, yhteiskunnallisia aineita ja musiikkia. Minusta äikkä on jo yksinään tosi haastava ja monipuolinen aine, saati että pitäisi hallita muutakin (tosi erilaista).
Vierailija kirjoitti:
Hieman pyörittelin silmiäni, kun katsoin yhtä työpaikkailmoitusta: olisi pitänyt äidinkielen lisäksi opettaa jotain taidetta ja luovaa ilmaisua, yhteiskunnallisia aineita ja musiikkia. Minusta äikkä on jo yksinään tosi haastava ja monipuolinen aine, saati että pitäisi hallita muutakin (tosi erilaista).
Paikkaan on jo valittu joku, kun ilmoituksessa mainitaan esimerkiksi valmius mahdollisesti opettaa joitakin tunteja vuodessa serbokroatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Hieman pyörittelin silmiäni, kun katsoin yhtä työpaikkailmoitusta: olisi pitänyt äidinkielen lisäksi opettaa jotain taidetta ja luovaa ilmaisua, yhteiskunnallisia aineita ja musiikkia. Minusta äikkä on jo yksinään tosi haastava ja monipuolinen aine, saati että pitäisi hallita muutakin (tosi erilaista).
Paikka oli varmaan ammatillisella puolella. Siellä on muutamia aineita, joihin ei käytännössä ole ns. muodollisesti päteviä opettajia. Taide ja luova ilmaisu on yksi niistä aineista. Se kuuluu Viestintä ja vuorovaikutus-kokonaisuuteen ja sitä opettaa kuka tahansa kynnelle kykenevä.
Mistä sitten saadaan hyviä sijaisia, jos parhaat otetaan vakivirkoihin?
Minäkin tiedän opettajan, joka tuli valituksi pian valmistumisen jälkeen useampaan sellaiseen paikkaan, johon minä en päässyt edes haastatteluun. Ehkä hänkin osasi kirjoittaa yhtä täydellisen hakemuksen kuin tämä eräs ketjuun kirjoittanut.