Synnytyskokemus?

synnyttäminen sattuu useimpia naisia luomuna varsin voimakkaasti, ja siinä usein jossain vaiheessa on aika avuttomassa tilassa, varsinkin ensisynnyttäjä, joka usein on väsynyt pitkästä synnytyksestä ja ekaa kertaa siinä tilanteessa. Jos sivistysvaltiossa ei saa asiallista hoitoa synnytyksen aikana, se voi kyllä ihan normaalillekin ihmiselle olla aika traumaattista, vaikka lopputulos olisikin hyvä. Saatikka sitten psyykeltään herkemmille. Suurin osa kätilöistä on ihania ja ammattitaitoisia, mutta kyllä siellä joukossa huonompiakin on, ei kätilön koulutus kenestäkään automaattisesti mitään pyhumystä tee. On siis ERINOMAISTA, että synnytyssairaala seuraa äitien saamaa kohtelua.

Terveisin terveydenhuollon ammattilainen, jota kohdeltu yhden kerran törkeän huonosti, kaksi kertaa ok hyvin, ja kasi kkertaa erittäin hyvin (kolme synnytystä ja kaksi keskenmenoa)

että ap oli ilmeisesti onnekas, kun ei osaa kuvitellakaan,mitä on huono synnytyskokemus. Älä silti hauku niitä, joille sattui ikävämpi synnytys kohdalle

Tai että et tuntenut kipujen käyneen niin kovina ilman puudutteita, että yhtäkkiä kuukausien päästä oletkin tajunnut, että olet psyykkisesti hajalla kipukokemuksesi vuoksi ja tarvitsetkin esim pelkopolia?



Mielestäni tuollainen kysely tulisi uusia kuukausien kuluttua, jotta tulokset olisivat luotettavia.



Minäkin olin tyytyväinen, kun kahden vuorokauden synnytys oli onnellisesti ohi. Sain terveen lapsen, mutta kotiin päästyäni aloinkin kelailemaan, että tekivät itseasiassa monta hoitovirhettä ja vain hyvällä tuurilla sain terveen lapsen! Pakkohan se oli soittaa sairaalaan takaisin ja kertoa, että tarkemmin pohdittuani haluan selvityksen hoitovirheistä!



Meille kävi hyvin, mutta jos eivät olisi saaneet ilmoitustani, olisi samat virheet ehkä johtaneet jonkun toisen kohdalla vakavampiin seurauksiin. Myönsivät virheet, kun asiaa tutkittiin... Minä olin ollut liian hyväuskoinen ensisynnyttäjä, mutta onneksi vein asiat loppuun asti!

Mulla oli niin karmea synnytys että toista lasta ei tule. Olisin voinut harkita asiaa jos mulle olisi luvattu sektio ENNEN raskaaksi tulemista, mutta eihän ne sellaista tietenkään suostu lupaamaan.

kyllä yleensä on periaate, että ketään ei pakoteta synnyttämään alakautta. Siis kaikissa sairaaloissa, joissa vähänkin osataan synnytyspelkoa hoitaa. Tosin on yleensä pakko sitoutua yrittämään synnytyspelon hoitoa, mutta jos se ei onnistu, ei pakolla tarvitse alakautta synnyttää

Missä sairaalassa oikein olet asioinut?

kyllä yleensä on periaate, että ketään ei pakoteta synnyttämään alakautta. Siis kaikissa sairaaloissa, joissa vähänkin osataan synnytyspelkoa hoitaa. Tosin on yleensä pakko sitoutua yrittämään synnytyspelon hoitoa, mutta jos se ei onnistu, ei pakolla tarvitse alakautta synnyttää

Missä sairaalassa oikein olet asioinut?

Keskustelin lääkärin kanssa asiasta myöhemmin ja lääkäri sanoi ettei sektiota voi luvata etukäteen. Kysyin että voinko luottaa siihen että jos tulen raskaaksi, saan sektion, ja lääkäri vastasi että ei voi luvata sellaista. Okei, meidän lapsiluku oli sitten siinä.

Synnytys jos mikä on omaan napaan tuijottelua. Se voi hyvinkin olla erittäin kova ja traumaattinen kokemus, jossa kuolema on tiukasti läsnä, vaikka molemmat lopulta elossa ja kunnossa kotiin lähtisikin. Minulla oli myös todella vaikea pitkä synnytys ilman kivunlievitystä, ja sain pärjätä aika pitkälti yksin. Kun osastolle lähdettäessä kätilöt tulivat puhuttamaan ja keskustelemaan synnytyksestä, olin aivan hämilläni, enkä siinä tilanteessa osannut sanoa mitään että millainen mielikuva jäi, halusin vaan pois. Vasta myöhemmin asiat alkoivat palautua mieleen, ymmärsi koko tilanteen ja keskustelu olisi ollut paljon parempi käydä siinä vaiheessa myös. Eli ehkä jälkitarkastuksen yhteydessä olisi syytä tällainen keskustelu käydä. Itse en kyllä enää pysty samaan uudelleen.

mene ihmeessä keskutselemaan asiasta varsinaiselle synnytyspelkopoliklinikalle, jos muuten haluat lasta. Älä jätä tuohon

Ja kaikki rupesi hyvän alun jälkeen menemään pieleen. Meni sektioon ja lopulta pienten pelkojen ja tutkimusten jälkeen ( lapsi 3 pv lastensairaalassa) meidät molemmat todettiin terveiksi, kaikki oli ok. Minä ja lapsi saimme mielestämme tosi hyvää hoitoa, ainoa miinuksena imetyksenaloitus/opastus laiminlyötiin. Mutta olosuhteet ei olleet suopeat. Hoito oli erinomaista muuten, sekä fyysinen että henkinen. En edes osanut pitää sitä niin kamalana, yllätyin kun neuvolan terkkari sit synnytyskertomustani lukiessaan voivotteli ja kauhisteli...

se tulee hoitaa sairaalan/potilasasiamiehen kanssa. Samoin on ihan normaalia käydä synnytys läpi sen jälkeen. Tarkoitan lähinnä sitä että nykyään synnytyksessä haetaan e l ä m y k s i ä...



Omat synnytykseni eivät ole olleet mitään oppikirjasuorituksia vaan niissä on mennyt enemmän ja vähemmän vikaan ja 'kivulla on minun pitänyt synnyttämän'. Mutta minusta se on aika luonnollista, synnytyshän on aina iso terveysriski, sen kai aikuiset ihmiset tiedostaa?



ap

millaiset verhot huoneessa tai millä äänensävyllä kukin henkilökunnasta minua puhuttelee tai minkä värisen aamutakin saan, koosta puhumattakaan. Aivan sama. Tärkeintä on se, että homma hoidetaan ja vauva ja äiti pääsevät suht hyväkuntoisina kotiin, siellä se elämä vasta vauvan kanssa lähtee rullaamaan. Synnytys on vasta edellytys sille.

Tai no voi siellä jokunen kontrollifriikki tai verenmakusuussaluomuna-tyyppi olla, mutta ihan tasan kaikki mun tuntemat naiset on suhtautuneet synnytykseen just järkevästi ja toivoen vaan ettei tarvis ihan tolkutonta kipua kärsiä ja että lopputuloksena olisi mielellään terve lapsi ja äiti.