Olen niin puutteessa haluttoman mieheni vuoksi, että voisin lähteä baariin pokaamaan miehiä

Mitä hyötyä siitä minun seksuaalisesta yksiavioisuudesta ja uskollisuudesta miehelleni on kenellekään??

Mene baariin. Mutta muista että joudut elämään ratkaisujesi kanssa. Jos olet omat rajasi itsellesi tehnyt selväksi, ja sivusuhde mahtuu siihen, niin siitä vain. Miehesikin on tavallaan ratkaisunsa tehnyt ja valinnut itsekkäästi. Siispä sinäkin voit olla itsekäs.

Yhden illan jutusta ei kyllä paljoa henkistä yhteyttä irtoa. Mutta se on sinun valintasi, silti.

Eikö se virtuaaliukkeli anna sulle vieläkään?

Eikö se virtuaaliukkeli anna sulle vieläkään?

mutten kuitenkaan voi pettää miestäni.

harmittaa,ettei ole edes mitään leluja.

Eikö se virtuaaliukkeli anna sulle vieläkään?

yhteen ketjun aloittajaan joka viestitteli täällä jonkun yhisä 39 kanssa?

Arvostatko ja kunnioitatko häntä, osoitatko rakastavasi ja välittävästi? Tuetko tarpeeksi/juuri siten kun hän haluaa?



Toinen ihminen ei ole täydellinen, ei pidä luulla että puolisolta saa kaiken mitä haluaa.



Tietysti puutteet voivat olla isompia tai pienempiä, mutta kaikilla niitä on.



Vaikka seksi toisaalta on suuri tarve, se ei kuitenkaan ole mikään perustarve. Onko miehelläsi elämässä jokin vaihe, joka vie halut? Tai jotain ongelmia, fyysisiä tai psyykkisiä?



Unohda hetkiseksi itsesi ja omat halusi, lakkaa toistelemasta "entä MINÄ, mitäs MINÄ, mutta kun MINÄ haluan, MINÄ tarvitsen"

(ei tarkoitus loukata, mutta herätellä)



Yritä saada miehesi puhumaan tai menkää terapiaan. Hanki sinä elämääsi jotain, johon voit purkaa seksuaalista turhautumistasi (äläkä hae vieraita miehiä, mutta hanki uusi harrastus, ryhdy juoksemaan/urheilemaan tms...)

Eikö se virtuaaliukkeli anna sulle vieläkään?

yhteen ketjun aloittajaan joka viestitteli täällä jonkun yhisä 39 kanssa?

T: yh-iskä39

kun se puute tuntuu ihan selvänä paineena ja pakotuksena alavatsalla ja koko alapäässä. Mielestäni tämä on vain luonnollinen tarve, jota olisi normaalia tyydyttää parisuhteessa oman miehen kanssa. Mutta halu on niin yksipuolista, ettei sitä voi juuri enää päästää esiin mieheni läsnäollessa. Muutaman kerran olen tullut niin rumasti torjutuksi ja jopa ilkeilyn kohteeksi, etten enää jaksa edes niitä normaaleja torjumisia.



Mieheni on varmasti kyllä taas huomannut levottomuuteni. Eilen makailimme vierekkäin ja annoin käteni vaellella hänen vartalollaan. Hengitykseni tiivistyi ja olin jo vaipumassa ihanaan läheisyyden lämpöön, kun mieheni ohjasi käteni tiukasti pois hänen sepalukseltaan. Mieleeni nousi kiusaannus ja häpeä, olin taas edennyt kielletyille alueille. Jähmetyin hetkeksi ja kierähdin kauemmaksi. Jatkoin kuitenkin silittelyä, ettei mies huomaisi että tulin surulliseksi. Kuinka monta kertaa tuota vielä kestää? Fyysinen läheisyys herättää minussa halun seksiin, joten myös läheisyydestä on tullut vaarallista.

paljon samaa dilemmaa, ja olen tullut siihen tulokseen, että pihtaaminen on yhtä väärin kuin pettäminen. Eli voit etsiä toisen miehen ja pettää, silloin vain menet samalle huonolle tasolle kuin pihtarimiehesi.



PArempi olis kun pystyis ratkaisemaan ongelman niin että seksi parisuhteessa toimisi.



Mutta ei meillä ainakaan niin mennyt. Kävin muutaman kerran vieraissa, ja välillä 3 kuukauden seksitauon jälkeen itkien anoin mieheltä kullia. EIhän tuollainen kauaa kestä.Suhde päättyy varmaan pian.

kaalimato.fi ja hommaa leluja itsellesi

vuosikymmenen elänyt tälläisen haluttoman äijän kanssa ja yrittänyt sinnitellä ja keskittyä liiton hyviin puoliin ja ajatella, ettei se seksi ole niin tärkeää... mies ihastuikin työkaveriinsa, petti ja jätti. En tiennyt itkeäkö vai nauraa.



Tällä kokemuksella vastaisin siis, että uskollisuudestasi ei ole mitään hyötyä.



Niin ja tiedoksi vielä: olen ihan nätti ja suht normaalipainoinenkin. Uusi on tavallisen näköinen ja pikkuisen pulska.

Arvostatko ja kunnioitatko häntä, osoitatko rakastavasi ja välittävästi? Tuetko tarpeeksi/juuri siten kun hän haluaa?

Toinen ihminen ei ole täydellinen, ei pidä luulla että puolisolta saa kaiken mitä haluaa.

Tietysti puutteet voivat olla isompia tai pienempiä, mutta kaikilla niitä on.

Vaikka seksi toisaalta on suuri tarve, se ei kuitenkaan ole mikään perustarve. Onko miehelläsi elämässä jokin vaihe, joka vie halut? Tai jotain ongelmia, fyysisiä tai psyykkisiä?

Unohda hetkiseksi itsesi ja omat halusi, lakkaa toistelemasta "entä MINÄ, mitäs MINÄ, mutta kun MINÄ haluan, MINÄ tarvitsen"

(ei tarkoitus loukata, mutta herätellä)

Yritä saada miehesi puhumaan tai menkää terapiaan. Hanki sinä elämääsi jotain, johon voit purkaa seksuaalista turhautumistasi (äläkä hae vieraita miehiä, mutta hanki uusi harrastus, ryhdy juoksemaan/urheilemaan tms...)

Ilman riitelyä ja syyllisyyttä kerrot, että sinulle on iso ongelma tämä seksin puute ja että mitä miehesi ehdottaa ratkaisuksi. et sano että miehen haluttomuus on ongelma tai hänen tekemänsä torjunta, et vedä häntä keskutelun kohteeksi ,vaan sen ,että sinulla on tällainen tarve, ja ongelma ja että olisiko miehelläsi tähän ongelmaan ratkaisu?



Jos mies sanoo että sinun on ongelmasi ,ei hänen. Niin kysyt että onko nyt niin että sinun on myös ratkaisusi, miten ongelman ratkaisetkin ,eikä sitten kuulu hänelle. Jos mies vastaa että on, niin sehän on lupa avoimeen suhteeseen, mutta mies ei varmaan halua tietty tietää siitä mitään.



Voihan olla että mies haluaa avautuakin ja kertoo että haluttomuus vastaavasti on hänen ongelmansa ja haluaisi siihen jonkin ratkaisun ja saatte aikaan hyvän keskustelun.



Jos taas mies ei näe asiassa ongelmaa sinänsä omalta kantiltaan ja sanoo että käy vaan panee jonkun kans, niin ok, et pitkitä keskustelua, vaan toteat että käyhän se niinkin ja hoidat asiat sitten sitä kautta etkä tietty kerro reissuista kummemmin miehelle.

Eikä järvi soutamalla kulu.



Tiedän aikoinaan omasta kokemuksesta, että kun en halunnut seksuaalisesti vaimoani, koin samalla, että hän saa hakea seksiä muualta ilman että se haittaa minun suhtautumistani häneen.

Pelkkiä nimimerkkejä paikalla - ilman nimiä.



Mikä paikkakunta?

että löydämme jälleen hyvän seksielämän yhdessä ja että hän haluaisi haluta enemmän. Mies on jopa joskus noin vuosi sitten yrittänyt "ryhtiliikettä", niin, että seksiä oli jonkin aikaa noin kerran viikossa. Sittemmin palasimme taas tähän kerran muutamassa kuukaudessa -linjaan. Minua ahdistaa se seksin kertaluonteisuus, koska jos en juuri silloin satu olemaan täydessä terässä ja ehdi saamaan orgasmia, ei lisää ole luvassa ehkä kuukausiin. Eikä mies aina anna minulle lainkaan orgasmia, jos sattuu itse laukeamaan nopeasti. Ja sitten taas kärvistellään ja koitetaan olla kovin ihastelevia ja kannustavia, kun se seksi oli hyvää. Positiivista palautetta pitää antaa, vaikka teksii mieli itkeä ja huutaa, että missä minun tyydytykseni on??! Miestä pitää kohdella kuin silkkihansikkain, ei saa ahdistella, ei painostaa, ei kertoa omista tarpeistaan, ei olla kireänä jatkuvasta puutteesta, ei olla halukas...joudun jatkuvasti rajoittamaan itseäni, ettei seksuaalisuuteni käy miehen hermoille tai ala ahdistamaan häntä.



Samalla koen suorastaan raivoa muita naisia kohtaan, joiden puolisot ovat halukkaita, mutta naiset eivät anna...naurettavaa, tiedän. Oma naiseuteni kärsii ja koen itseni vuoroin seksikkääksi vuoroin ällöttäväksi.



Alan kyllä kallistumaan siihen seksin hakemiseen ulkopuoliselta mieheltä. Miten sen voisi tehdä parhaiten...en haluaisi mitään sotkuja kuitenkaan. Mutta ei tästä selibaatista mitään hyvää ainakaan minulle ole koitunut. Ja voi tsiisus, ilmeisesti joku tässäkin ketjussa kuvitteli seksittömyyden hoituvan hankkimalla harrastuksia!!! Voin kertoa, että kokeiltu on, eikä hyvä fyysinen kunto ainakaan vähennä haluja...





Sellainen tietty spontaanius ja miehen aktiivisuus seksistä puuttuu

Reiska tarjoutuu aina auttamaan puutteessa olevia!



Minne päin lähden tulemaan?





t: Reiska

vuosikymmenen elänyt tälläisen haluttoman äijän kanssa ja yrittänyt sinnitellä ja keskittyä liiton hyviin puoliin ja ajatella, ettei se seksi ole niin tärkeää... mies ihastuikin työkaveriinsa, petti ja jätti. En tiennyt itkeäkö vai nauraa.

Tällä kokemuksella vastaisin siis, että uskollisuudestasi ei ole mitään hyötyä.

Niin ja tiedoksi vielä: olen ihan nätti ja suht normaalipainoinenkin. Uusi on tavallisen näköinen ja pikkuisen pulska.

Lisäksi vielä oli toiselle naiselle selitellyt, ettei meidän avioliitossa ollut ollut seksiä vuosiin. Jaa-a, miksiköhän...

Toivottavasti se uusi nainen kärvistelee nyt seksin puutteessa alkuhuuman haihduttua ; )

Tuntuu, että olet kaikkesi tehnyt asian eteen. Ja todellakaan et ansaitse tuota kärvistelyä. Ja todellakaan joku urheiluharrastus ei ole ratkaisu - heh mitä ehdotuksia. Hanki itsellesi sivusuhde. Kuten joku kirjoittikin (taisi olla mies...) ei se järvi soutamalla kulu ja todennäköisesti sen jälkeen olet paljon onnellisempi kotona, ja kun vonkaaminenkin loppuu niin sekin edesauttaa teidän välejä. Sieltähän se terveen ihmisen seksuaalinen tyydytys on haettava, missä sitä tarjolla on. Ihanne tietenkin olisi oman puolison kanssa, mutta tämä maailma ei ole mikään täydellinen paikka.

että löydämme jälleen hyvän seksielämän yhdessä ja että hän haluaisi haluta enemmän. Mies on jopa joskus noin vuosi sitten yrittänyt "ryhtiliikettä", niin, että seksiä oli jonkin aikaa noin kerran viikossa. Sittemmin palasimme taas tähän kerran muutamassa kuukaudessa -linjaan. Minua ahdistaa se seksin kertaluonteisuus, koska jos en juuri silloin satu olemaan täydessä terässä ja ehdi saamaan orgasmia, ei lisää ole luvassa ehkä kuukausiin. Eikä mies aina anna minulle lainkaan orgasmia, jos sattuu itse laukeamaan nopeasti. Ja sitten taas kärvistellään ja koitetaan olla kovin ihastelevia ja kannustavia, kun se seksi oli hyvää. Positiivista palautetta pitää antaa, vaikka teksii mieli itkeä ja huutaa, että missä minun tyydytykseni on??! Miestä pitää kohdella kuin silkkihansikkain, ei saa ahdistella, ei painostaa, ei kertoa omista tarpeistaan, ei olla kireänä jatkuvasta puutteesta, ei olla halukas...joudun jatkuvasti rajoittamaan itseäni, ettei seksuaalisuuteni käy miehen hermoille tai ala ahdistamaan häntä.

Samalla koen suorastaan raivoa muita naisia kohtaan, joiden puolisot ovat halukkaita, mutta naiset eivät anna...naurettavaa, tiedän. Oma naiseuteni kärsii ja koen itseni vuoroin seksikkääksi vuoroin ällöttäväksi.

Alan kyllä kallistumaan siihen seksin hakemiseen ulkopuoliselta mieheltä. Miten sen voisi tehdä parhaiten...en haluaisi mitään sotkuja kuitenkaan. Mutta ei tästä selibaatista mitään hyvää ainakaan minulle ole koitunut. Ja voi tsiisus, ilmeisesti joku tässäkin ketjussa kuvitteli seksittömyyden hoituvan hankkimalla harrastuksia!!! Voin kertoa, että kokeiltu on, eikä hyvä fyysinen kunto ainakaan vähennä haluja...

Sellainen tietty spontaanius ja miehen aktiivisuus seksistä puuttuu

Mitäpä tuosta ajteltaisiin kun mies sanoisi samaa, olen valmis panemaa ensimmäistä vastaantulijaa ja voisin olla vaikka päälle käyvä, sehän täyttää jo raiskauksen merkit!!