TV1:n aamussa oli äsken vieraana Jari Sinkkonen
ja joku toinen asiantuntija (en nähnyt alkua) keskustelemassa koulunsa aloittajien ongelmista isossa ryhmässä ja antamssa neuvoja siitä miten vanhempien pitäisi tukea koulunkäyntiä. Katsoitteko?
Oli hyviä perusajatuksia:
Ollaan pulassa, jos lapsen kanssa on käyty aina ja kaikessa neuvottelukulttuuria "mitä sinä haluaisit tehdä ja milloin". Sinkkonen sanoi, että ihan liian pienille lapsille annetaan valta päättää asioista, joista he eivät oikeasti voi tai edes HALUA päättää. He haluavat turvalliset ja jämäkät vanhemmat, jotka sanovat myös EI.
Opettajat saavat sitten vanhemmat niskaansa, kun ongelmia ilmeneekin 23 oppilaan ryhmässä, jossa jokaisen mieltymyksistä ei voi neuvotella yksilöllisesti.
Koulunkäynnin avustamisessa on tärkeintä
KIINNOSTUS. Ekasta luokasta ihan viimeiseen asti!
- Kysy lapselta miten päivä meni.
- Mitä tuli läksyksi
- Kysy mikä on hätänä, jos lasta näyttää vaivaavan jokin (ja jos ongelmia on todella, niiden ratkaisemiseen tarvitaan ammattilaisia)
Saitteko jotain muuta irti? Harmi kun en kuullut kokonaan.
Kommentit (34)
Näin ohjelmanpätkän ja tuumasin, kuten niin monta kertaa aiemminkin, että hyvä kun aiheesta PUHUTAAN. Näen työssäni aika paljon näitä neuvottelutilainteita kun vanhempi kysyy mitä lapsi haluaa ja lapsiraukka ei osaa valita kun vaihtoehtoja on kovasti paljon ja siinä sitten vierähtää tovi jos toinekin ja välillä iskee kiukuttelu kun valinta ei ollutkaan mieluinen ja äiti(useimmiten juuri se äiti) ehdottelee uusia valintoja...
Lasta olisi autettava jo elämän alkumetreillä ymmärtämään että elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa, koska se tosiasia tulee kuitenkin vastaan myöhemmin. Normaalit rajoitukset lapselle varmistavat hänen pärjäämisensä sekä tarhaelämässä että koulussa ja myöhemmin muissa sosiaalisissa ympyröissä.
Ensin menee usko mieheen ja sitten sanot ettet kuitenkaan tiedä Sinkkosten perhe-elämästä tuon taivaallista. Huvittavaa. Kukaan ei voi toisen valinnoista ja niiden taustoista tietää tarkalleen, mutta monet silti arvostelevat ja jopa halveksuvat toisen valintoja. Sinkkosta näköjään vihataan kovasti. Ehkä probleema ei ole Sinkkosen persoona tai valinnat, vaan se että hänen viestinsä kolahtavat?
Muuten rva Sinkkonen on kirjoittanut lukuisia kirjoja ja työskennellyt psykoterapeuttina(=psykologi) vuosikausia. Jos hän on aikoinaan valinnut jäädä kotiin hoitamaan pieniä lapsia, miksi sitä muut niin voimakkaasti halveksuvat???
Itse olen ollut lukuisilla luennoilla joilla rouva Sinkkonen puhuu ja voin suositella hänen lempeää ja viisasta tapaansa puhua vaikeista aiheista, mm. itsetunnosta, hylätyksi tulemisesta, uupumuksesta, naiseen kohdistuvista vaatimuksista...
Kyllähän se jokaisen pitäisi ymmärtää, vaan kun ei näytä ymmärtävän, ett isossa ryhmässä jokaisen kanssa ei voi lähteä neuvottelemaan ihan joka asiasta.
Samoin kuin kirjansa lapsille, saavat kaikki lukemaan (ja nauramaan).
Ja kyllä 6 v opettajankokemusta on jo melko paljon.
Vaan tätä herra Sinkkosta, joka esimerkiksi moittii päivähoitoa, vaikkei omat lapset edes ole päivähoidossa, eikä herra hoita niitä omiaan edes kotona...
Katsoin myös ko. pätkän lähes kokonaan, ja pidin miesten sanomia juttuja varsin järkevinä (olkoonkin, että ainakin suurimman osan niistä pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, vaan kun näin ei valitettavasti aina ole). Miksi ihmeessä täällä pitää vääntää jostain Sinkkosten perhe-elämästä tai muusta? Ei se nyt kuulu tähän asiaan mitenkään, tai sekään tykkääkö jonkun muksu Parvelan kirjoista vai ei.
onko neuvoja teoreetikko ja latteuksien toistaja vaiko kokenut jonkin asian itse?
NIin fiksuja, viisaita ja (sydämen)sivistyneitä ovat! Sinkkosen puhe/kirjoitustyylistä en itse henk.koht. pidä, mutta täyttä asiaa kirjoittaa!
Ja Parvela on kaikin puolin upea ihminen: hyvä isä, inhimillinen ihminen, humaani ja suvatsevainen, hyvä ja hauska kirjoittaja. Koulumaailma menetti hänessä hienon luokanopettajan, mutta onneksi tuhannet lapset saavat nyt nauttia hänen SUPERhauskoista kirjoistaan!
Kaikki kunnia näille miehille!
t. Äiti
joka täällä raivoaa suu vaahdossa vastaan, jos joku äitikollega ilkeää antaa samat neuvot ilmaiseksi.
Ei, se sana pitää tulla miesjumalalta.
Siinä sanottiin myös, että luottakaa opettajiin.
En usko että Sinkkonen tarkoitti tuollaista hampaidenpesuneuvottelua vaan neuvottelua lapsen kanssa paljon isommista asioista. Mutta kyllä minusta tuollainen pienikin juttu jo aika vahvasti lähestyy neuvottelua. On asioita, jotka pitää vain tehdä eikä niistä silti aina saa palkintoa. Ja eikös se yksi iltasatu jo ole palkinto, jos hampaita ei pestä niin sitten ei lueta sitäkään. Näköjään pitää valita uhkailu tai lahjonta. :D
Mulla tuli keskustelua katsoessani heti mieleen täältä yksi keskustelu, jossa eräs äiti ylpeänä sanoi selvinneensä koko 3-vuotiaan elämän ajan kaikista ristiriidoista neuvottelemalla...
Ei ole ollut helppoa heidänkään elämä lasten kanssa, nostan hattua rouvalle ja hänen elämänratkaisuilleen!
Ensin menee usko mieheen ja sitten sanot ettet kuitenkaan tiedä Sinkkosten perhe-elämästä tuon taivaallista. Huvittavaa. Kukaan ei voi toisen valinnoista ja niiden taustoista tietää tarkalleen, mutta monet silti arvostelevat ja jopa halveksuvat toisen valintoja. Sinkkosta näköjään vihataan kovasti. Ehkä probleema ei ole Sinkkosen persoona tai valinnat, vaan se että hänen viestinsä kolahtavat?
Muuten rva Sinkkonen on kirjoittanut lukuisia kirjoja ja työskennellyt psykoterapeuttina(=psykologi) vuosikausia. Jos hän on aikoinaan valinnut jäädä kotiin hoitamaan pieniä lapsia, miksi sitä muut niin voimakkaasti halveksuvat???
Itse olen ollut lukuisilla luennoilla joilla rouva Sinkkonen puhuu ja voin suositella hänen lempeää ja viisasta tapaansa puhua vaikeista aiheista, mm. itsetunnosta, hylätyksi tulemisesta, uupumuksesta, naiseen kohdistuvista vaatimuksista...
kun mieheni ei ole niin viisas ja rikas, että voisin ryhtyä kotirouvaksi..