Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Älkää luovuttako parisuhteessa
08.08.2011 |
Lyhyesti, olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 11 vuotta. Ensimmäinen kriisi 2 vuoden jälkeen, kun seksi alkoi "hiipumaan" tavalliseksi. Toinen paha kriisi 7 vuoden kohdalla kun tuli molemmille ihastuksia. 10 vuoden kohdalla taas kriisi kun ei ollut kunnon seksiä/läheisyyttä 2 vuoteen.
Joka kerta istuimme alas ja kerroimme molemmat mitä halutaan ja selvitimme asiat, kerroimme myös toistemme huonot puolet.
Ihmiset muuttuvat ajan myötä, kasvavat ihmisinä ja tekevät virheitä. Me rakastuttiin 11 vuotta sitten tulisesti ja ensimmäiset 2 vuotta oli suurta onnea. Joka kriisien jälkeen olemme päässeet takaisin alkuhuumaan.
Minä meinasin lähteä suhteesta viime kriisissä, koska etsin etsimällä miehestäni vikoja. Kunnes tuli oikea ystävä vastaan ja sanoi minulle päin naamaa: "Sinä etsit hyvästä miehestä vikoja ihan turhaan, selittelet hänen "viollaan" omia tekemisiäsi. Istuppa alas ja mieti KAIKKEA mikä sinussa on vikana, voisitko itse välillä hellittää ja tehdä asioita toisin. Jos parisuhteessa haluaa oikeasti olla onnellinen, se onnistuu, kaikki on itsestä kiinni. Jos ei ole valmis rakastamaan toista ihmistä on parempi vaihtaa kumppania 2 vuoden välein."
Totta joka sana..
Kommentit (6)
Olen aika samaa mieltä. VÄlillä kypsyttää, mutta mies on hyvä ja luotettava, elin hänen kanssaan 3-4 vuotta ensihuumaa (oli todella kuumottavaa aikaa, olin kyllä silloinkin joitakin kertoja ihastunut toisiin). Nyt arki on aika vakiintunutta, mutta kyllä sitä vaan toisesta edelleen oppii uutta. Ja itsestään myös. Ihmiset muuttuu vuosien saatossa, meilläkin ollut paljon vaikeita hetkiä tässä yhdessäolon aikana (ei pelkästään suhteesta johtuvia, vaan ulkopuolisia isoja ongelmia). Helppo olisi ollut heittää hanskat tiskiin, mutta tässä sitä vielä ollaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aika samaa mieltä. VÄlillä kypsyttää, mutta mies on hyvä ja luotettava, elin hänen kanssaan 3-4 vuotta ensihuumaa (oli todella kuumottavaa aikaa, olin kyllä silloinkin joitakin kertoja ihastunut toisiin). Nyt arki on aika vakiintunutta, mutta kyllä sitä vaan toisesta edelleen oppii uutta. Ja itsestään myös. Ihmiset muuttuu vuosien saatossa, meilläkin ollut paljon vaikeita hetkiä tässä yhdessäolon aikana (ei pelkästään suhteesta johtuvia, vaan ulkopuolisia isoja ongelmia). Helppo olisi ollut heittää hanskat tiskiin, mutta tässä sitä vielä ollaan :)
Kuullostat ihan minulta, meillä vauva nyt ja parisuhde taas mitä mahtavin. Ihanaa elämää! Ei voi kun kiittää kaikkea, että ollaan pysytty yhdessä ja jaksetaan rakastaa toisiamme.
En väitä että heti pitää hanskat lyödä tiskiin ongelmien alkaessa.
Itse olen eronnut, 17v ehdin olla ja sit huononi ja huononi. Pari kolme vuotta selviteltiin ja sit piti lopettaa. Että vähällä ei luovutettu. Vikaa meissä on kaikissa mutta joskus elämä vaan vie niin eri suuntiin.
näissä jutuissa aina oletetaan, että on ollut jonkinlainen alkuhuuma, johon voisi palata. Jos näin ei olekaan? Jos on mennyt yhteen puolisonsa kanssa ilman alkuhuumaa, hyvin järkiperustein, jotka sitten ei enää kannakaan kun itse on aikuistunut. Kaikki ei aina ole niin yksinkertaista.
meillä ei ole ollut vielä yhtäkään mainittavaa kriisiä. En sitten tiedä miksi ja hyvä näin. Ei kaikki aina ihanaa ole, en sitä väitä, mutta en ole ikinä arastellut sanoa jos joku painaa mieltä eikä mieskään, puhutaan kaikki asiat selviksi heti, eikä anneta niiden velloa sisässä kuukausi taikka vuosi tolkulla.
Mä olen edelleen rakastunut ihan täysillä ja tunne oloni myös erittäin rakastetuksi ja tiedän että minussa on monin verroin vikoja kun mun miehessä ja jaksan kiittää siitä kuinka se kestää mun oikkuni ja tuittupäisyyteni. kai ne viat vielä minussa toistaiseksi on vähemmistö berrattuna hyviin piirteisiini.
Alue: Aihe vapaa
mutta on myös liittoja, jotka on parempi lopettaa ihan kerta kaikkiaan.