Olen köyhyysrajan alapuolella elävä 30v. yh-äiti,

Ollaan ihan liikaa tuhlailtu nyt kesällä ruokaan ja nyt se saa loppua! Kaalilaatikkoa meinasin ainakin huomiseksi..

Muistan tuon ajan niin hyvin. Epätoivo otti niskalenkin niin monesti, mutta yritin pitää lapsille kannustavaa mielialaa yllä. Lapset muistavat ne vuodet hyvinä (???) ehkä siksi, että annoin heille paljon aikaani, kun muutakaan ei ollut.

Montako lasta?

Muistan tuon ajan niin hyvin. Epätoivo otti niskalenkin niin monesti, mutta yritin pitää lapsille kannustavaa mielialaa yllä. Lapset muistavat ne vuodet hyvinä (???) ehkä siksi, että annoin heille paljon aikaani, kun muutakaan ei ollut.

Minä olen ollut samassa tilanteessa mutta rahan takia en ole epätoivoon vajonnut.

Raha ei riittänyt kunnolla ruokaan, en saanut ostettua lapsille polkupyöriä tms. enkä tarjottua harrastuksia. Tuntui siltä, etten pääse ikinä ulos ulosottokierteestä, vaikka kuinka tekisin töitä.



Ahdisti laskea viisisenttisiä vuodesta toiseen, että saa joka päiväksi ruuan.

joskus murehtii ihan yöunien menetyksiin asti.

Pää kylmänä,ei tunteilut auta.Ahdistus on jokapäiväinen kaveri.

Lapseni on minulle kaikki kaikessa,muuta ei ole kuin aikaa ja rakkautta lapselle:)

mutta minkäs teet ,kun odotat lasta,sinua petetään ja abortti ei ollut enää mahdollista.

Olin sille miehelle suoraansanottuna huora,tietämättäni.

Sekä jonkinasteinen huoltaja,kun toinen saapui kotiin kännireissuiltaan..