Ohho! Kaverini kävi tänään kylässä. Ei tuu toista kertaa.
Ollaan oltu lapsena parhaita kavereita, enää pidetty yhteyttä facebookin kautta. Ja ollaan kolmekymppisiä ja molemmilla yksi lapsi, luulisi, että tässä olisi oppinut jonkinlaista rentoutta ja suvaitsevaisuutta...
Ensimmäisenä kaverini neuvoi, miten saisin leskenlehdet karkotettua rivarinpätkäni edestä. No eipä ole mulla käynyt moinen mielessäkään, eivät haittaa mua siinä.
Toisena neuvoi, miten saan pinttymät pois vessan kaakeleista. No joo, on ne tarkoitus pestä, mutta en ole mikään neuroottinen puunaaja.
Kolmantena tarkasti MINUN lapseni lelut, onko niissä irtoavia osia ettei MINUN lapseni syö niitä. Hänen vauvansa on vielä sylissä pidettävä.
Sitten tuli paasausta neuvolakäynneistä ja elämänhallinnasta. Erehdyin nimittäin vihjaamaan, että en ole nukkunut puoleentoista vuoteen. Ja kyllä mä tiesin tän jo etukäteen, että "tää on vaan lyhyt vaihe".
Kahvinkeittoon sain hyviä ohjeita, miten kannattaa porot säilyttää ja mitenkä se pannukahvi oikeasti keitetään ja samalla sain luennon, miten tehdään maailman herkullisin paisti keittämällä. Ja miten sohvanpäälliset pitäisi pestä kun niissä on tahra.
Jotain hyvää sentään oli: mun ei tarvinnut vahtia ja komentaa taaperoani kertaakaan, kaverini hoiti sen puolestani :)
Oli liian rankka päivä tällaiselle boheemille askeetikolle! Ei enää!
Kommentit (44)
kaveri toimii piristeenä eli kutsu silloin kylään kun tosi tylsää... saat monet hymyt jälkikäteen.
ja toi pieni ilkikurisuus on hyvä.
olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Nyt äitinä on pakko parantua ja meillä on siistiä. Mutta se on ns siistiä, eli kaakelit ovat likaiset, astiakaapissa on pölyä.
Mä voisin elää asunnossa jossa sohvassa on läikkä, jotka ovat siinä, eikä mua haittaa, mutta jos joku selittäisi miten läikät saisi pois ehkä huomaisin ne läikät.
Pesen kaakelit kylppäristä kerran vuodessa, koska olen jostain tulostanut joulusiivousohjeen, jota noudatan. En huomaa likaa, ellei se tule silmien eteen ja sanoa siivoa minut pois, siksi lista.
Kaikilla meillä on vikamme, mutta jos mulla olis mahdollista viettää enemmän aikaa mun lapsuudenystävien kanssa en kyllä antais noin paljon negatiivisia ajatuksia hänestä.
Etkö voi ottaa asioita asioina ja kenties vaikka kokeilla ottaa likaisia länttejä pois sohvasta. Jos joku sanoisi meillä olevan länttejä sohvassa, kyllä ne mua sen jälkeen harmittais.
Jos ystäväsi puhuu sulle mahdollisesta erosta, minkälainen ystävä sinä olet kun jätätä kakkavaipan pöydälle ja ajattelet pahaa. Ystäviä kuunnellaan ja lohdutetaan eikä pelkästään haukuta takana. Tai sitten eivät ole ystäviä.
facebook ystävä hänen kanssaan!
Muuten kuulosti aivan minun yhdeltä tuttavaltani. Hän antaa tullessaan kehoituksia käyttää round up:a. Ei ole nähnytkään dokumenttia Monsantosta. Koska hänellä on omat lapset mukana, seuraava ongelma tulee viimeistään ruokapöydässä, koska hänen lapsensa syövät lähinnä vain kalapuikkoja, pakasteperunoita ja jaujaujauhelihaa. Ei sipulia, ei vihreitä, ei kasviksia. Mehun on oltava mehukattia. Kauden tuoreista marjoista tekemäni smoothiet jäivät sekä lapsilta että äidiltä laseihin. Jäätelötkin olivat väärää sorttia. Lopuksi hän arvio olohuoneen seinien väriä ja talon kokoa ja sähkötolppien läheisyyttä. Autommekin sai murska arvion.
Ja oli varmaan muutakin, mutta siis tällaisia ihmisiä todella löytyy. Huh huh.