Pystytkö osallistumaan keskusteluun yleissivistävästä aiheesta, vai kuunteletko vain vierestä?

Toki on aiheita, joista en paljoa tiedä. Lähinnä seuraan maailmaa lukemalla sanomalehteä. Yleensä käyn myös päivittäin ylen uutissivuilla lukemassa vähintään otsikot.

alan erikoisasiantuntija, jotta voi edes alkaa keskustella jostakin yhteiskunnallisesta asiasta/ilmiöstä?



Pitäisikö olla asiasta väitellyt tohtori, että voisi sanoa oman mielipieensä, tai sen tiedon mitä ylipäätään tietää asiasta?



Mielestäni nämä argumentit "en osallistu keskusteluun, koska en ymmärrä kattavasti & syvällisesti keskustelun kohteen syy-seuraussuhteita" perustuvat huonoon itsetuntoon, tai sitten siihen että pistäisi olla niiiin hyvät taustatiedot (so. alanasiantuntia) että pääsisi loistamaan ylitse muiden, tai liika kunninhimon takia (jota ei pysty tyydyttämään nykyisillä tiedoilla)

No, en välttämättä erityisen syvällisesti enkä juuri Itämerestä tai Somaliasta. Mutta noin muuten voin keskustella monista eri aiheista: historiasta, kirjallisuudesta, musiikista. Myös jääkiekko, tietokoneet ja makkaransyönti ovat mieluisia aiheita. Mutta julkkiksista en tiedä mitään, eivätkä he kiinnosta minua lainkaan.

opetuksellisen tai vähintään tiedonjaollisen otteen.



Mutta jos kyseessä on yleissivistykseen liittyvä aihe, olen kuin kala vedessä.

Ollaan kauhuissaan siitä, että Itämeri saastuu. Ja kun joku tuo keskusteluun mukaan esim. sellaisen faktan, että Lahden kaupunki laskee jätevetensä lähes puhdistamattomina Itämereen, ihmetellään sitä suu auki ja sanotaan että ei voi olla, Lahti ei ole meren rannalla.

Meillä on varmaan ei näkemys asioista. Mielestäni mielipiteenvaihtoa on se, että ihminen kertoo oman mielipiteensä. Se, vastaako se sitä miten asiat ovat, ei ole niin kovin tärkeää. Sen tehtävä on kertoa enemmän ihmisestä itsestään kuin asiasta. Mielipiteenvaihto on sellaista sosiaalista rapsuttelua, jossa sisältö on vähemmän tärkeää kuin tuin jutustelun sosiaaliset hyödyt.



Keskustelu taas on sellaista, jossa minä ainakin pyrin oppimaan jotain hyvin asiakeskeisesti. Tässä avauksessa oli kyse keskustelusta. Aika harva ihminen tähtää keskusteluissa siihen, että avaa käsitteitä ja kertoo asioiden historialliset taustat - koska tähän aika harva pystyy, jos ei itse työskentele asian parissa. Ja tällaiseen keskusteluun en voi todellakaan kovin usein osallistua. Ei kyse ole huonosta itsetunnosta, vaan siitä että en näe mitä järkeä siinä on. Turhaudun todella paljon, jos minun pitäisi keskustella asioista joista kukaan osallistuja ei tiedä juuroi mitään enempää kuin muutaman uutisotsikon verran. Se on mielestäni älyllisesti epärehellistä ajan hukkaamista.



19

Ei mitään luentoa mutta onhan se kivaa jos joku kertoo asioita ja niistä keskustellaan, heitellään tietoja mukaan ja saadaan aikaan pohdintaa. Ja asioiden merkityksiä ja syy-seuraussuhteita. Ihan sellaista mitä yliopistossa ainakin humanistisella puolella meillä oli projektiryhmäläisinä, kun teimme keissejämme.



Ja työpaikallamme ihan meillä ainakin on tyydyttävän tasoista keskustelua, koulutettuja ihmisiä kaikki.

siitä , että seuraan liikaa maailmantapahtumia. Sellainen asia kuulemma saa toiset tuntemaan itsensä hoopoiksi. Minä nyt vain olen kiinnostunut asioista ja osaan myös ilmaista oman mielipiteeni ja kuunnella muiden kantaa myös.



Siis : pystyn kyllä keskustelemaan.

koukerot ovat kyllä se heikoin lenkki. Olen humanisti koulutukseltani. Mutta kyllä mä talouskriisistäkin hyvin ylimalkaisella tasolla jotain pystyn puhumaan ja olen sen sortin ihmisiä, etten kyllä jaksa olla osallistumatta keskusteluun, vaikka se koskisi ihan mitä tahansa. Eniten ulalla olen kyllä yleensä insinöörien läpistä, jos ne koskee jotain tosi spesifiä nippelin toimintaa. Mutta joo, tosi puisevia ovat kyllä tyypit, jotka eivät tiedä mistään mitään.

Minulle keskustelu tarkoittaa kyllä ihan pelkkää rupatteluakin. Tyyliin, "Luin lehdestä, että viimeisen 90 päivän aikana on Somaliassa kuollut 30000 pikkulasta nälkään. Koskakohan Bob Geldof kokoaa muusikkoporukan, ja levyttää hyväntekeväisyyskappaleen?" Siitä sitten joku muu voi jatkaa. Ei sen kummempaa. Ap

Meillä on varmaan ei näkemys asioista. Mielestäni mielipiteenvaihtoa on se, että ihminen kertoo oman mielipiteensä. Se, vastaako se sitä miten asiat ovat, ei ole niin kovin tärkeää. Sen tehtävä on kertoa enemmän ihmisestä itsestään kuin asiasta. Mielipiteenvaihto on sellaista sosiaalista rapsuttelua, jossa sisältö on vähemmän tärkeää kuin tuin jutustelun sosiaaliset hyödyt.

Keskustelu taas on sellaista, jossa minä ainakin pyrin oppimaan jotain hyvin asiakeskeisesti. Tässä avauksessa oli kyse keskustelusta. Aika harva ihminen tähtää keskusteluissa siihen, että avaa käsitteitä ja kertoo asioiden historialliset taustat - koska tähän aika harva pystyy, jos ei itse työskentele asian parissa. Ja tällaiseen keskusteluun en voi todellakaan kovin usein osallistua. Ei kyse ole huonosta itsetunnosta, vaan siitä että en näe mitä järkeä siinä on. Turhaudun todella paljon, jos minun pitäisi keskustella asioista joista kukaan osallistuja ei tiedä juuroi mitään enempää kuin muutaman uutisotsikon verran. Se on mielestäni älyllisesti epärehellistä ajan hukkaamista.

19

joten mielelläni keskustelen ap:n mainitsemista aiheista. Sen sijaan olen täysin out keskustelusta, joka käsittelee jalkapalloa, jääkiekkoa tai formuloita. Enkä mä kyllä julkkistakaan mitään tiedä. Just taannoin olin seurueessa, jossa puhuttiin jostain Tauskista ja sen uudesta tyttöystävästä, jonka nimen olen jo unohtanut. Mä en edes tiedä, keitä ne on...

minakin tyon puolesta jo seuraan yhteiskunnallisia asioita ja urheilusta en tieda MITAAN. :-) Hollywood tahdista osaan sentaan jotain sanoa, ja ehka suomalaisista julkimoistakin...

Itämeren saastuminen, Euroopan talouskriisi ja Somalian nälänhätä - antamasi esimerkit siis - ovat kaikki sellaisia aiheita, että niistäkin voi ihmisillä olla melko eriäviä mielipiteitä. Vältän kaikkia politiikkaan, uskontoon, rahaan ja lasten kasvatukseen liittyviä aiheita, jollen ole aivan varma siitä, että seurueessa kaikki ovat kohtuullisen samaa mieltä asioista.



Eli ei: en keskustelisi kanssasi mainitsemistasi aiheista. Ei siksi, etten niitä seuraisi, vaan siksi, etten minä halua keskustella tuon kaltaisista aiheista kuin todella tuttujen ihmisten kanssa. Ja heistäkin vain "saman mielisten". Keskustelu aiheesta, josta ollaan eri mieltä ei vaan kiinnosta.

minusta se on vaan sääli kun ihmiset eivät kiinnostu mistään. Elämä on lahja, ja maailma täynnä kaikkea ilmiöitä, ja kaikilla niillä on jokin syy ja lähtökohta, ihmettelen miksi ihmiset eivät kysy itseltään miksi näin on? Miksi nyt afrikassa kuohuu? Miten demokratia kehitys etenee näissä kuhuvissa maissa? Onko yksinvaltiuden so.pienen polittisen ryhmän valta-aika vihdoinkin päättymässä, ja kansanvalta alkamassa? Miksi nyt, miksi ei aiemmin?

Pohdin kyllä näitäkin asioita. Mutta en tasan keskustelisi niistä kahvipöydässä :)

piti käydä saunassa itkemässä tätä(kin) asiaa

artikkeleita omina mielipiteinään..

vaan heille riittää matti-mervi-tapahtumat ja uusimmat elokuvat.

Itse en tiedä urheilusta tai julkkiksista mitään, mutta uutisia seuraan kyllä ja keskustelen aiheista myös eri näkökantoja kunnioittaen.

Uskonto ja politiikka ovat hyviä keskustelunaiheita tutussa porukassa, mutta aika usein ne herättävät kiivaita kannanottoja. Uskonnosta on hedelmällistä keskustella samoin ajattelevien kanssa.

miespuolisten työkavereiden kanssa voin puhua pitkät tovit kalastuksesta, josta itsellä on kokemusta vain lapsuudesta ja sekin mato-onginnasta. ;-D



Vaikka vain vilaisee esimerkiksi päivän uutiset, niin aika paljon yleistietoa saa silläkin tavalla.

Jos en jotakin tiedä, kysyn niiltä jotka tietävät. En istu tuppisuuna, tylsäähän sellainen olisi.

Seuraan maailman tapahtumia, politiikka ja kulttuuri kiinnostavat.

Ja olen myös sen verran yleissivistynyt, että tiedän Arposen olevan Koop eikä Coop.

mutta en ehkä osaa keskustella kovin hyvin. Tunnen siis aiheet ja asiat, mutta alan helposti paasaamaan kun seuraan yhteiskunnallisia asioita työkseni paljon.



Se, tietääkö asioista ei tarkoita sitä että osaako keskustella. Hyvä keskustelija saa muutkin mukaan saamatta ketään tuntemaan itseään typeräksi, kuten joku täällä jo mainitsikin. Siihen tarvitaan sosiaalista viisautta, jota itse en (vielä ainakaan) omaa.