Jos teen murkustani nimettömänä lastensuojeluilmoituksen, mitä siitä seuraa

Lapsesi tarvitsee apua!! Kiireesti!

sieltä lastensuojelusta ihan omana itsenäsi? Miksi pitäisi nimettömänä tehdä ilmoitus.

ne tulee kotiinkin käymään ja juttelemaan jos sellainen tarve.

Ja voi olla teinisi haluaakin jutella sen kriisityöntekijän/ perheterapeutin kanssa ja suostuu menemäänkin sen luokse kun saa yhden kerran jutella sen kanssa kotonaan.

Älä tee diagnooseja. Se on lääkärien hommaa.



Pidä itsesi miehenä tai naisena. Miksi ihmeessä et voisi sanoa nuorellesi, että olet hankkinut apua hänen tahtoaan vastaan, koska omat voimasi ja keinosi eivät enää riitä?



Voit mennä ihan omalla nimelläsi ja persoonallasi lastensuojeluun ja kysyä, miten he voivat auttaa. Asiassa on nimittäin sellainenkin puoli, että jos nuoresi ei halua puhua, viranomaiset voivat silti puhua hänelle. Ja se viranomaisten kertoma ei välttämättä erityisesti miellytä häntä.



Olen itse työskennellyt lastensuojelussa, tosin hyvin kauan sitten. Toivon ja pyydän, ettet syytä itseäsi. Nuoresi on oma persoonansa, jolla jo syntyessään oli ominaisuuksia joihin kasvattamalla ei voi vaikuttaa. Aivan kuten lahjakkuutta pidetään asiana, jonka voi saada ilman kasvastusta, ihminen voi myös saada asioita, jotka eivät ole positiivisia. Ja oikeastaan uskon, että ihmiset perivät ominaisuuksia, jotka elämän varrella voivat ilmetä joko hyvänä tai pahana - olosuhteista riippuen.



Ja syytitpä itseäsi tai et, nuoresi pettyy entistä raskaammin, jos touhuilet hänen selkänsä takana. Sanoisin, että se on pahinta mitä voit tehdä. Älä siis uhkaile, kiristä tai painosta. Äläkä neuvottele sellaisista asioista, joista nuorellasi ei aivan ilmeisesti ole kykyä neuvotella. Se johtaa sopimuksiin joita ei pidetä.



Toimi! Eli mene ja selvitä asioita ihan oikeilla nimillä lastensuojelun kanssa. Tiedän kyllä, ettei sekään johda välttämättä mihinkään. Siellä on paljon ammattitaidotonta ja välinpitämätöntä väkeä töissä, mutta on siellä oikeita ammattilaisiakin. Ja varaudu siihen, että mikään ei muutu hetkessä. Vuosikin on näissä kuvioissa lyhyt aika. Tiedät varsin hyvin, että rikostelukierre voi hyvinkin olla jo alkanut. Ja noista epämääräisistä porukoista hänet olisi hyvä saada pois. Nyt on aika pistää kova kovaa vastaan, ja hankkia siihen kaikki saatavilla oleva apu!

Puhuuko hän sinulle asioista?



Olisi kiva tietää, missä vaiheessa tällainen käyttäytyminen alkoi (esim. siirtyessä 7-luokalle, muuton tai vanhempien eron jälkeen, kaveripiirin vaihtuminen, harrastuksen lopettaminen).



Minkälainen nuoresi oli aikaisemmin? Oliko teillä sääntöjä/"kuria" (en tarkoita väkivaltaa)?

sitten kertomasi perusteella pakko tehdä ls-ilmoitus.



Mutta mitä väliä sillä on kuka sen ilmoituksen tekee? Apua saa muuten tekemättä ls-ilmoitustakaan: soitat perheneuvolaan ja käyt siellä juttelemassa ensin yksiksesi ja jatko päätetään sitten siitä eteenpäin.

millainen perheenne on?

Suosittelen mieluiten itse tekemään sen lastensuojeluilmoituksen tai hakemaan muuten apua lastensuojelusta. Miksi et haluaisi että käy ilmi sinun hakeneen apua? Lapsesi toki saattaa olla asiasta vihainen pitkäänkin, mutta ennemmin tai myöhemmin hän sisimmässään kiittää sinua siitä. Vai pelkäätkö mahdollisen puolisosi / lapsen isän reaktioita?



Toinen vaihtoehto, eli se että esim. koulu tekee ls-ilmoituksen ei yleensä tuota yhtä hyviä tuloksia lastensuojelun puolella, vaan yleensä vanhempien oma ilmoitus on tehokkaampi. Onko lapsi oireillut koulussa? Onko koulusta otettu yhteyttä? Yksi vaihtoehto koulujen alkaessa on myös se, että sinä ja koulun oppilashuoltoryhmä teette yhdessä ls-ilmoituksen. Tässäkään ei kannata pelätä leimautumista, sillä fiksussa koulussa tuetaan kyllä vanhempaa, joka haluaa apua lapselle ja perheelle.



Tai sitten, jos lapsesi esim. jää ryyppäämisestä kiinni, poliisin tulisi tehdä siitäkin ls-ilmoitus. Näiden (kuten koulun tekemienkin) käsittely kuitenkin usein ainakin isoissa kaupungeissa kestää aikansa (jopa kuukausia pahimmassa tapauksessa).



Yleisesti ottaen, tosiasia on, että avun saaminen voi olla vaikeaa ja sen hakeminen raskasta. Lapsesi tilanne kuitenkin kuulostaa siltä, että se kannattaa tehdä nyt heti ja yrittää jaksaa taistella pikaisen avun saamiseksi. Viiltely ja itsetuhoiset viestit eivät millään mene "pelkän teiniangstin" oireiksi.



Älä myöskään pelkää ottaa itse apua vastaan, vaan pyydä sitä mieluiten koko perheelle. Ei siksi, että olisit itse tehnyt jotain väärin, vaan siksi että yhdenkin perheenjäsenen pahoinvointi heijastuu aina koko perheeseen ja koko perheen jaksaminen on varmasti tiukoilla. Tällä voit myös vähentää riskejä mahdollisten nuorempien lasten tulevaan oireiluun.



Voimia sinulle ja perheellesi!

Tosi hyviä neuvoja olen saanut. Kiitos =)

Mun mielestäni tyttärelläni on ollut ihan normaali lapsuus, normaali perhe, tiedostan toki oman vajavaisuuteni kasvattajana.

Tyttärellä sujui ylästeelle siirtyminen ihan rauhallisesti, tämä hulabaloo alkoi vasta 8. keväällä kun kuvioihin tuli outo poikaystävä ja oudot uudet kaverit joilla ei ole mitään rajoja. Joten niitä vastaan potkittiin meilläkin rankasti. Koulu kuitenkin meni hyvin eikä palaverissa luokanvalvojan kanssa tullut mitään negatiivista, päinvastoin pelkkää suitsutusta.

Ehkä tuossa avauksessa maalasin liian negatiivisen kuvan mutta tämä kesä on ollut vaikea. Seurustelusuhde päättyi, mikään ei huvita, kaikki on ihan paskaa, tyttären itsetunto on ihan nollissa. Tuo viiltely näyttäis loppuneen tai sitten jäljet on paikassa jota en näe.

Olen puhunut miehelle avun hakemisesta ja kerroin että sitten me kaikki joudutaan keskusteluihin yms, se on meille molemmille ihan ok.