En jaksa käydä lapseni kanssa ulkona

lapsi tarvitsee ulkoilua.

kovin paljon ulkoillut, enkä koskaan käynyt leikkipuistoissa. Puistoissa alettiin käydä vasta kun lapsi oppi kävelemään. Mutta tosiaan silloinkaan ei välttämättä joka päivä ulkoiltu. Ei kannatastressata tuosta, kyllä kun lapsesi kasvaa taaperoksiniin osaa jo itsekin ilmoittaa että haluaa ulos ja ulkoilu on kivempaa kun lapsi osaa puuhailla itsekseenkin.

Ei lapsi puiston vekottimia tarvitse. Lapsi tarvitsee vanhempiaan. Esikoisen kohdalla helposti syyttää itseään kaikesta puutteesta, mitä mieleen tulee. Ole rennosti lapsesi äiti ja ole lapsen saatavilla, se riittää. Puistot ovat vain ihmisen tekemiä viihdykkeitä. Jos niissä ei käy, ei jää mistään paitsi. Kunhan lapsi kävelee ja leikkii, niin luultavasti puistoissa saatte olla ihan riittävästi.

käydään puistossa, omalla pihalla, kaupoissa 11kk neidin kanssa päivittäin. Minusta on hyvä että lapsi tottuu ulkona ääniin ja muuhuun touhuiluun. Puistossa hän ei paljoa vielä touhua, mutta hiekkalaatikko on kiva ja varsinkin toiset lapset!

Ulkoiltu ollaan koko ajan muutaman päivän ikäisestä asti. Lukuunottamatta sade/pakkaspäiviä :)

Minusta tuon ikäisen ulkoiluksi riittää ulkona nukuttaminen.

Ei lapsi puiston vekottimia tarvitse. Lapsi tarvitsee vanhempiaan. Esikoisen kohdalla helposti syyttää itseään kaikesta puutteesta, mitä mieleen tulee. Ole rennosti lapsesi äiti ja ole lapsen saatavilla, se riittää. Puistot ovat vain ihmisen tekemiä viihdykkeitä. Jos niissä ei käy, ei jää mistään paitsi. Kunhan lapsi kävelee ja leikkii, niin luultavasti puistoissa saatte olla ihan riittävästi.

En ole kummankaan lapsen kanssa käynyt pahemmin leikkipuistossa ennen kuin oppivat kävelemään. useimmiten vain lähdettiin kävelylle tai sitten istuskeltiin etupihalla, jossa lapset päässeet möyrimään ja tutkimaan ympäristöä.

Kyllä siellä leikkipuistossa ehtii sitten taaperon kanssa käymään ihan kyllästymiseen asti =)

En ole kummankaan lapsen kanssa käynyt pahemmin leikkipuistossa ennen kuin oppivat kävelemään. useimmiten vain lähdettiin kävelylle tai sitten istuskeltiin etupihalla, jossa lapset päässeet möyrimään ja tutkimaan ympäristöä. Kyllä siellä leikkipuistossa ehtii sitten taaperon kanssa käymään ihan kyllästymiseen asti =)





Eli kyllä me joka päivä ulkoiltiin, mutta tosiaan ihan omassa pihassa tai käytiin vaunulenkeillä ym. Puistoon mentiin sitten, kun lapsi oppi kävelemään.

ulkoilin esikoisen kanssa aika vähän. Kaupassa käytiin rattailla, mutta siinä se oikeastaan olikin. Ei nukahtanut koskaan paikallaan oleviin vaunuihin ja tuon ikäisenä oli liian kiinnostunut ympäristöstään nukahtaakseen niihin liikkuviinkaan. Satunnaisesti hyvällä ilmalla käytiin taapertamassa korttelia ympäri (lähti kävelemään tosi pienenä), mutta vähälle se tosiaan jäi. Puistoissa yritettiin välillä käydä, mutta pelkäsi vieraita lapsia.



Tästä ulkoiluasiasta en repinyt koskaan huonoa omaatuntoa (muista asioista kyllä).

Voitko ottaa vaikka peiton ja mennä jonnekin nurtsille lapsen kanssa köllöttelemään ja annat hänen konttailla ympäriinsä? Saippuakuplat on lapsista kivoja katsella, niitä voit puhallella jos et keksi muuta tekemistä...

Ei kai sitä ole pakko tuonikäisen kanssa joka päivä ulkoilla, mutta toki kaikenlaiset yhteiset touhut ja ympäristöön tutustuminen on kehittävää. esim. keinumisesta he yleensä pitävät kovasti, tai ainakin sitä voi alkaa harjoittelemaan jos se vielä pelottaa!

ja vaunulenkeillä. Kaupassa käytiin vaunuilla, joten siinäkin tuli sitä ulkoilmaa.

Kesällä esikoiseni oli 10 kk-12kk ja sinä aikana alettiin käydä asukaspuistossa, koska sieltä sai siihen aikaan ruoan. Siinä tuli aamupuistoilu helposti, iltapäivällä käytiin kaverin kanssa vaunuilemassa tai retkellä mutta ei joka päivä.



Kuopuksen kanssa tilanne on eri, koska olemme muuttaneet ja meillä on oma piha. Ihan joka päivä emme käy omalla pihallakaan, jos on ollut kylmää ja sateista. Kaupassa käymme autolla. Esikoinen on jo niin iso, että käy pihalla myös itsekseen. Kesällä on pihailtu ahkerammin, kuopuskin on jo 1v5kk. Ei silti käydä missään puistoissa, tässä kunnassa on vain surkeita keinu-liukumäki yhdistelmiä, ei mitään puistoja eikä niissä koskaan näy ketään. Kaikki lapset ovat virikepaikoilla päiväkodissa...

ton ikäinen nauttii todella paljon ulkona olemisesta ja laiska äiti kasvattaa neljän seinän sisällä tulevaa sohvaperunaa. Vie se lapsesi ulos kokemaan ja elämään hyvä nainen!

Mitöä ihmettä te teette päivät pitkät

pitää siis jatkaa eli ei ne puistot ole tärkeitä, mutta ulkoilu on. Ootko jotenkin masentunut, koska ulkoilu olisi lapselle kyllä ihan hyväksi päivittäin?!

Kyllä sitä varmaan ulkoilisi enemmänkin, mutta jotenkin tuntuu tylsältä lähteä ulos kun ainoa kenelle voin jutella, on lapseni. Ei ole kavereita, koska muutimme uudelle paikkakunnalle. Se luultavasti vaikuttaa suuresti, sillä "yksin" on vaikea lähteä, enkä ole kovin sosiaalinen, että uskaltaisin puistoissa alkaa juttelemaan ihmisille :/



Kyllä me käydään välillä takapihalla konttailemassa, mutta kun en keksi mitä siellä muuta tekisi. Ei lapsellekaan ole mitään jännää kuin pusikot, mutta niissä on nokkosia, joten ei voi niitäkään tutkia :/ Tuo saippuakupla voi olla hyvä juttu, pitää kokeilla.



Tämä nyt on varmaan tekosyy, mutta monesti ulkoili jää myös siksi vähiin, kun kotona on aina niin paljon tekemistä. Vaikka nehän voi sivuuttaa ja tehdä myöhemmin.. Mies käy töissä eikä koskaan tee kotitöitä ja elää kuin porsas, ja hänen sotkunsa siivoan. Voisi hän kyllä käydä tytön kanssa jossain, mutta hällä on aina muka niin raskas työpäivä. En tiedä... Harmittaa, kun voisin kyllä käydä ulkoilemassa lähipuistossa vaikka, mutta kiva tulla sitten kotiin kun kotityöt odottaa, eikä koskaan ole kukaan muu tehnyt mitään sen eteen, että olisi vähemmän itsellä tekemistä.. Tekosyyhän tämä on..



Täytyy vain yrittää skarpata enemmän.

Äidille puutarhahanskat käteen ja nokkosia kitkemään. Lapsi vieressä tohottamaan omiaan. Ei sen ulkoilun tarvitse sen kummempaa olla. Näillä keleillä lapsi pystyy tekemään kotipihassa niitä samoja juttuja kuin sisälläkin, mutta pääsee enempi liikkumaan eikä tarvitse olla koko ajan kieltämässä.

Vähintään kerran päivässä.

Kyllä sitä varmaan ulkoilisi enemmänkin, mutta jotenkin tuntuu tylsältä lähteä ulos kun ainoa kenelle voin jutella, on lapseni. Ei ole kavereita, koska muutimme uudelle paikkakunnalle. Se luultavasti vaikuttaa suuresti, sillä "yksin" on vaikea lähteä, enkä ole kovin sosiaalinen, että uskaltaisin puistoissa alkaa juttelemaan ihmisille :/

Kyllä me käydään välillä takapihalla konttailemassa, mutta kun en keksi mitä siellä muuta tekisi. Ei lapsellekaan ole mitään jännää kuin pusikot, mutta niissä on nokkosia, joten ei voi niitäkään tutkia :/ Tuo saippuakupla voi olla hyvä juttu, pitää kokeilla.

Tämä nyt on varmaan tekosyy, mutta monesti ulkoili jää myös siksi vähiin, kun kotona on aina niin paljon tekemistä. Vaikka nehän voi sivuuttaa ja tehdä myöhemmin.. Mies käy töissä eikä koskaan tee kotitöitä ja elää kuin porsas, ja hänen sotkunsa siivoan. Voisi hän kyllä käydä tytön kanssa jossain, mutta hällä on aina muka niin raskas työpäivä. En tiedä... Harmittaa, kun voisin kyllä käydä ulkoilemassa lähipuistossa vaikka, mutta kiva tulla sitten kotiin kun kotityöt odottaa, eikä koskaan ole kukaan muu tehnyt mitään sen eteen, että olisi vähemmän itsellä tekemistä.. Tekosyyhän tämä on..

Täytyy vain yrittää skarpata enemmän.

Meillä mies ei elä kuin täysporsas, mutta koira löytyy ja niin se aika kuluu lapsen kanssa kotona touhuiluun, ruuanlaittoon ja järjestelyyn/siivoiluun. Me ollaan käyty vuoden ikäsen kanssa muutamia kertoja puistossa, mutta ei se välitä siitä. Keinussa tulee paha olo, hiekkalaatikolla söisi vain hiekkaa.. joskus istuskellaan nurmikolla vaan.. sisälläkin on paljon touhuja. Jokainen tekee niin kuin sille lapselle ja perheelle on paras.

Mullakaan ei ole yhtään ystävää täällä, niin ankeaa ulkoilu on siksikin.

Meidän vuosikas on ainakin tosi herkkä auringolle ja siksikin meillä on jäänyt ulkoilu näillä helteillä vähälle. Miksi aina syyllistetään toisia täällä? Tehdään suorat johtopäätökset, että joku on huono äiti siksi kun toimii toisin.

esikoinen syntyi, mutta me köllötettiin sisällä kahteenkin asti nukkuen ja yökkäri päällä. Mulle oli iskenyt synnytyksen jälkeinen masennus. Oletko itse miettinyt samaa? Oikeasti ei ole normaalia, jos lapsesi ei saa ulkoilua! Mikäs ihanampaa kuin tuon ikäisen keinua - kai sieltä vauvakeinut löytyy? Onko teillä minkäänlaista päivärytmiä? Anteeksi, mutta vaikuttaa siltä että aikasi menee johonkin turhaan - mitä kaikkea sulla siellä kotona on, että et saa niitä tehdyksi? Yhden päivän aikana saa kyllä aika paljon aikaan - ja kun se on alta hoidettu pois niin sitten jää aikaa muuhun esim. ulkoiluun. Miksi et nyt voi tehdä lapsen kanssa vaunulenkkejä? Meette käveleen ja juttelet sille lapselles, että tässä on koivu ja tuossa on pihlajanmarja ja pihalajanmarjat ovat punaisia ja kasvavat puussa - tai sit vaikka katselette että kuinka monta erilaista koiraa tulee vastaan. Susta tietty tuntuu siltä, että lapsesi ei ymmärrä - koska ei osaa puhua, mutta kyllä se ymmärtää! Tsemppiä. Itselläni oli todella paha parin vuoden masis aikoinaan.

kun meitä on paljon.

Me kyllä ulkoilemme päivittäin (koiria), mutta ainahan se olisi mukavampaa, jos olisi seuraa sekä itselle, että lapselle.



Koirien kanssa on onneksi pakko lähteä, muuten voisi välillä jäädä vähiin.

Nyt on välillä hieman hidasta tuo meno, kun kaikki pitää tutia ja tarkastella, mutta sehän nyt kuuluu asiaan.

Ja tosiaan kävelemme yleensä, lapsikin 1v10kk jaksaa hyvin jo muutamia kilometrejä, kun siskoni eskarilaiselta se ei onnistuisi kyllä mitenkään muuten, ku kauhean marinan, koko ajan, kanssa.



Tsemppiä sinulle Ap kuitenkin yritykseen ja ah kauniita tulevia syyspäiviä.