En jaksa käydä lapseni kanssa ulkona

minä löhöilen aurinkotuolissa ja lapsi on sellaisen "kangaspaviljongin" suojassa leikkikehässä.

Siksi siellä ulkona olisi hyvä olla, kun on aurinkoa saatavilla.



Meillä ei ole ollut kuin yksi korvatulehdus kahdella lapsella. Se saatiin Kreikassa...

että AP:tä asia vaivaa. Sen takia ja vain sen takia asialle pitää jotain tehdä.



Tee AP niin kuin minä; pakota itsesi ulos heti aamupalan jälkeen. Kun asia on "hoidettu pois päiväjärjestyksestä" heti päivän alkuun, ei se paina jatkuvasti. Ne "menemme sitten välipalan jälkeen" -suunnitelmat kun tuppaavat aina kaatumaan syystä tai toisesta... Kaupan päälle saat itse liikuntaa ja virkeämmän mielen, oikeasti.

Kiitos taas vastauksistanne. Te teette tästä asiasta niin helpon ja mukavan kuuloista. Jospa se tästä lähtis..



tuo heti aamupalan jälkeen lähteminen oolisi hvyä juttu, vaikka väsyttäisikin itseä niin kyllähän siinä virkistyisi. Ja kuten tämän ehdottaja mainitsikin, silloin asia olisi pois päiväjärjestyksestä.



Asun hieman syrjemmässä, kaupunkiin on matkaa noin 5 kilometriä, lähin leikkipuisto kahden kilometrin päässä. Tämä matka tekee myös osansa siitä, ettei huvita lähteä. Vaikka eihän kaksi kilometriä nyt mikään pitkä matka ole, mutta ilman "järkevää" juttuseuraa kyllä.



Kerhot on kauungissa ja miehellä auto käytössä töiden takia, joten kerhohetket on unohdettu. Vaikka mukava olisikin käydä, mutta täältä ei kulje julkiset kuin kerran päivään, sekin aamutuimaan.



Joku kertoi, että voisi kahvia hörppiä samalla kun lapsi puuhailee omiaan ja äidit höpöttää, kuulostaa hirveän mukavalle, mutta täällä ei ole kahviloita kuin siis kaupungissa. Pitäisi itse raahata. Lehdenkin lukeminen olisi kiva, mutta siis kaupungista voisi ostaa... No, ehkä se hyvä kirja olisi kiva :) Tästä kannan kuitenkin myös huonoa omaatuntoa, kun itse istun kirjan kanssa ja lapsi touhuaa yksin. Tuntuu, et pitäisi lapsen kanssa jutella koko ajan.



Tänään minun oli ihan oikeasti tarkoitus lähteä kävelylle, suunnittelin sitä eilen illalla ja innolla oikeastaan odotinkin sitä reissua. Mutta vettä satanut koko prkleen päivän. Se siitä sitten. Jospa huomenna.

piristää, siinä se suurin syy miksi sitä kannattaa harrastaa. Me ulkoillaan aina aamupalan jälkeen ja sitten päikkäreitten jälkeen kun on välipalat syöty. Säävaraus tietty on olemassa.. Vaikka et olisikaan masentunut, niin ainainen kotona kyhjöttäminen saattaa jossain vaiheessa aiheuttaa sitä. Itse olen erakkoluonne ja olen vähän puoliväkisin vääntäytynyt kerhoihin ja puistoihin lasten kanssa. Kyllä se kuitenkin piristää ja lapset saavat seuraa muista lapsista, vaikka se lähteminen on vaikeaa. Välillä koen oikein ahdistusta, jos jossain kerhossa on kovin paljon väkeä ja usein poistunkin sieltä paikalta sitten. Mutta pääasia että tulee lähdettyä kuitenkin johonkin.

En millään jaksanut kökkiä pihalla yksin lapsen kanssa, joka ei kävellyt tai ollut mitenkään kiinnostunut mistään leikkipuistoista. Olisi ollut järjetöntä niihin raahautua. Teimme sitten kaikkea muuta, joka päivä kyllä poistuimme kotoa johonkin, ihan sama mihin, mutta joka päivä johonkin: kauppakeskukseen, kauppaan, pienelle metsäkävelylle vauva kantorepussa, taloyhtiön keinuille pieneksi hetkeksi, kahville kaverin kanssa, äitini luokse jne. Mikään autuaaksi tekevä ei leikkipuisto ole tuon ikäiselle, mutta oman itsesi kannalta kannattaa opetella liikkumaan lapsen kanssa, sillä vielä vaivalloisemmalta se tuntuu sitten kun lapsi liikkuu itse. Ja kyllä lapsi nauttii ulkoilmasta ilman muuta. Rohkeasti vaan keksimään kaikkia paikkoja, joihin voitte mennä! Nyt oma lapseni on 1,5-vuotias ja ne puistotkin ovat jo alkaneet tulla tutuiksi. Edelleen en ole niitä äitejä, jotka tunnollisesti kiikuttavat lapsen puistoon vähintään kerran päivässä, vaan teemme myös paljon muuta. Enää ei voisi kuitenkaan kuvitellakaan, että kökkisimme vain kotona, sillä lapsi alkaa mennä pitkin seiniä, jos häntä ei vie joka päivä pari kertaa johonkin.

Ostin sellaisen termosmukin ja keittelen sumpit samalla kun hoidan aamutoimia. Sitten kaadan kahvit tykötarpeineen mukiin ennen lähtöä. Juon joko vaunuja työnnellessä tai sitten paikan päällä puistossa. Plus että tilaan pariakin lehteä ja tykkään säästellä niitä reissuja varten, tai jätän just esim. Hesarin NYT-liitteen maanantaiaamuksi mukaan otettavaksi. Dyykkaan myös iltapäivälehtiä lehtiroskiksista. :)



Niin ja lapsesi on sen ikäinen, että pystytte ajamaan POLKUPYÖRÄLLÄ! Eli mars pyörän ja istuimen ja kypärien ostoon, jos ei jo ole. Kyllä tulee elämään liikettä, kun ei tarvitse kävellä tallustaa joka paikkaan.