En jaksa käydä lapseni kanssa ulkona

vaikka ei aina huvita. mutta sisällä on vielä tylsempää! poika nyt 1 v, mutta ollaan ulkoiltu puolivuotiaasta lähtien. Aluksi vaunulenkkejä ja pulkalla pihalla, sitten lumien sulettua keinumista pihalla ja leikkikentällä, yleistä käppäilyä ja ihmettelyä, hiekkalaatikolla tonkimista. Isä saattaa vielä päivällisen jälkeen tehdä toisen ulkoilun. Helteillä kääytiin uimassa jne. Päiväunet nukkuu aina ulkona, helteilläkin.



Teilläkään ei taida olla äiti-lapsi-kavereita. Ei meilläkään, mutta yritetään hankkia just näin ulkoilemalla ja kytistä,mällä kavereita!

Oli kotitöitä tai ei, ulos oli ja on kiva mennä. No, oma 1 v 10 kk onkin nyt motorisesti melkoisen kehittynyt. Hhmm. Oliskohan sillä jo yli vuoden jatkuneella ahkeralla ulkoilulla ja puistoilulla jotain tekemistä asian kanssa...?

Voin kuule kertoa että turhaan siinä sädekehääs kiillotat, kyllä se motoriikka tulee ihan muutenkin kuin puistoilemalla. Samanlainen lapses olis muutenkin.

t. eräs, joka ei käynyt juuri ikinä lapsen kanssa ulkona/puistossa ja silti lapsen motorinen kehitys aina ollut hyvää.

ja päivärytmimme on joka päivä tällainen:

herääminen ja loikoilua

pesut, pottailu ja pukemiset

aamupala, itse luen usein lehden, kun lapsi syö puuron jälkeen jotain omin sormin

vähän aikaa leikkiä sisällä, samalla siivoilen keittiön ja joka toinen päivä imuroin, usein tässä vaiheessa pyykit kuivumaan (koneen laitan usein päälle heti aamusta).

ulkoilua kotipihalla tai vaunulenkki tai pyöräilyä (kokeile!) tai touhuja lähileikkipuistossa (hiekkalaatikolla lähinnä) puoli tuntia- 1½ tuntia. Mutta säällä kuin säällä.

lounas (nopeasti lämmitettävä, sillä teen sen aina valmiiksi etukäteen). Siivoilen keittiötä, kun lapsi syö jälkkäriksi jotain omin käsin.

Pesut ja vaatteiden vaihdot ja lapsi nukkuu päiväunet, jolloin minäkin usein otan torkut. Tai keitän kahvit itselleni ja luen kirjaa. Välillä silitän ja katson leffaa, tai puuhailen muuta hiljaista ja mukavaa.

välipala ja pesut ja pukemiset. Siivoan taas keittiön saman tien.

Leikkimistä sisällä, samalla teen kotona jotain, jos täytyy. Esim. imurointia, pölyjen pyyhintää, ikkunan pesua, pyykinpesua, leipomista tms.

Vaihtoehtoisesti lähdemme kauppaan, kirjastoon, kahvilaan tms.

Ulkoilua usein ennen päivällistä, jos sää on mukava.

Päivällisen laittoa ja päivällinen, kun mies tulee kotiin. Samalla laitan usein seuraavan lounaan.

Illalla ulkoilua 1-3 tuntia, tai joskus vähemmän, jos käydään kaupassa tai kylässä tms.

Iltatoimet, lapsi nukkumaan.

Pikaisesti koti kuntoon: lelut paikalleen, pikasiivous vessassa ja keittiössä, pikainen moppaus. Siivoukset max 30 min, sitten on aikuisten omaa aikaa :) .

Muutimme mieheni työn perässä eri paikkakunnalle. Hän kuitenkin meidän perheen pidemmän päälle elättää, koska sai vakipaikan ja hyvä palkka.

Olen miettinyt sitä masennusta, mutta en oikein jaksa uskoa, että se on koska kuitenkin nauran paljon ja näen tulevaisuuteni ihan hyvänä. Ja suunnitelmat tulevaisuuden varaksi on.

Voi olla, että keksinkin itselle kotitöitä niiden pakollisten lisäksi.. Aamulla kun heräämme lapsen kanssa, syömme aamupalan ja loikoilemme. Itsellä kestää se herääminen päivään vähän turhan kauan. Sitten kun olen jo herännyt ja virkeä, pitää jo lounasta laittaa ja tyttö nukkumaan. Sen ajan makoilen tai olen koneella, koska tyttö on herkkäuninen enkä voi imuroida tai tiskata.

kun hän herää, touhuamme jotain, syömme välipalaa ja jatkamme touhuamista, siinä sivussa sitten teen jotain kotitöitä. Sitten onkin päivällinen ja tyttö käy vielä nukkumassa hetken.

Kohta sitten alkaakin iltatouhut, ehkä kaupassakäynnit ennen sitä.

Kyllä sitä johonkin väliin saisi tungettua ulkoilut, jos oikeesti yrittää ja luistaa vain kotitöistä.

Pitää yrittää jotenkin päivärytmiin saada ne ulkoilut ja jospa niistä sitten tulisi jokapäiväisiä.

Vähintään kerran päivässä.

Omani ovat tuossa vaiheessa vielä kiskonut päikkärit ulkona...Monesti itseä laiskotti/väsytti iltapäivän puolella etenkin, joten ei tarvinnut piinata itseään sillä, ettei lapsi ole saanut riittävästi raitista ilmaa. En ole puistotellut minäkään kovin paljoa, mutta nyt kun nuorimmanen on parivuotias ja naapurissa asuuu ystävä, jolla melkein samanikäinen lapsi niin käydään yhdessä. Ja lenkillä ja muuta, yksin en taatusti tulisi lähteneeksi. Kaksi toisen aikuisen kanssa se hiekkalaatikko ja puistot ovat kivempia paikkoja.

Onko sinusta siis lapsen terveellistä kököttää koko kevät ja kesä sisällä?



Miksi???

Kyllä se ulkoilu tulee itsestään mukaan ohjelmaan kun lapsi alkaa siitä hyötyä. En mäkään noin pienen kanssa paljoa ulkoillut ja välillä oli huono omatuntokin. Paria kuukautta myöhemmin sitten alkoi seinät kaatua päälle ehtiväisen taaperon kanssa ja äkkiä alkoi leikkipuisto kutsua aamuisin, vaikka itsekään en tosiaan oo mikään aamuihminen, se vaan sopii aikatauluihin niin hyvin. Jos ei pääse aamulla ulos, seuraava mahdollisuus on vasta päikkäreitten ja välipalan jälkeen ja sit kello onkin jo jotain kolme ja tuntuu et päivä on jo tosi pitkällä. Niin että älä huoli, ehdit kyllä vielä.

ehdit kyllä juosta lapsesi kanssa ulkona mielin määrin monta vuotta. Ota rauhassa, nauti tästä tilanteesta nyt. Itse en todellakaan vienyt vuoden vanhaa ei-kävelevää lasta pakkasiin ja lumikinoksiin. Leikimme sisällä. Rupesimme kunnolla ulkoilemaan vasta, kun lapsi oli noin 1v4kk, käveli kunnolla (käveli myöhään) ja oli kevät.



Vauva ei kaipaa tai tarvitse vauvakeinuja puistossa tai hiekkalaatikkoa (jossa syö hiekkaa).

Relax - vaikka muut av-mammat sanoisivat MITÄ TAHANSA.



Niin ja minä kävin kyllä kauppareissut

en tosiaan jaksanut ulkoilla sen kanssa. ajatuskin turhautti ja suorastaan vitutti seisoskella siellä puistossa lapsen kanssa, joka seisoo, muttei kävele, ja raivoaa, koska ei osaa samaa, mitä muut.

ja rattaissa ei jaksanut istua yhtään.



nyt on kiva ulkoilla lapsen kanssa - ( 2 -vuotias ) joskus. onneksi ei tarvitse sitä hommaa tehdä joka päivä, koska ulkoilevat päiväkodissa.

Virikehoito on keksitty.

kun olet suunnitellut rytmin noin tarkasti ? huoh... tuollaiset ihmiset juuri viihtyvät kotiäiteinä.

tai äiti-lapsijumppaa?

Olisi hyvä olla joku "pakollinen" meno, sieltä voisi löytää jonkun lähellä asuvan, jonka kanssa voisi vaikka kulkea matkat rattaita työnnellen ja mahdollisesti ystävystyä.

Itse olin myös aika samassa tilanteessa esikoisen kohdalla mutta sitten tutustuin lähellä asuvaan äitiin ja aloitimme heidän kanssaan puistoilut. Itselleni ei ollut tullut edes vielä mieleenkään viedä alle vuoden vanhaa puistoon. Lapset viihtyivät kun seurasivat toinen toisensa touhuilua.

10kk kanssa saa ulkona ajan kulumaan. lähde vaan siihen kotisi lähistölle rattailla. anna kontata nurmella yms. ei sen tarvi olla sen kummempaa ja puolikin tuntia päivässä riittää...

itse en pysty oleen sisällä koko päivää.

Kun oma tenava oli saman ikäinen, mulla oli hankala infektiokierre. Kuukaudessa olin terveenä ehkä pari päivää. Ei ollut toivoakaan ulos menosta, hyvä että päivät selvisin kaksin vauvan kanssa. Vauvakin oli usein kipeänä, hankki vastustuskykyään sairastumalla aina kun käytiin jossakin ihmisten ilmoilla, ja kun vauva sai edes pienen nuhan, se tuli mullekin ja paheni hengitystieinfektioksi (mulla astma, eli tosiaan ihan nuhasta voi tulla hankalastikin sairaaksi). Köllöteltiin sisällä, ei käyty edes siellä ruokakaupassa.



Kun infektioherkkyyteni helpotti saatuani uuden lääkkeen astman hoitoon, alettiin harrastaa vauvaharrastuksia ja samalla treffattiin muita äitejä ja lapsia. Alettiin myös ulkoilla, kun keli vaan oli sopiva. Katupöly- ja siitepölykaudella jouduin taas olemaan itse paljon sisällä, mutta silloin lapsen isä ulkoilutti työpäivänsä jälkeen tai mummu kyläillessään käytti lasta ulkona.



Nyt kesällä ollaan oltu paljon ulkona. Lapsesta on ihanaa tutkia ötököitä, seurata kukkien kasvua, poimia herkkuja kasvimaalta, koettaa saada perhosta kiinni, mönkiä hiekkalaatikolla, ihmetellä tuulta ja aurinkoa ja pilviä ja varjoja. Aika menee ulkona paljon kivemmin kuin sisällä. Usein, jos lapsi vain ramppaa kotona kielletystä paikasta toiseen ilkikurinen katse silmissään, lähdetään ulos ja siellä on heti mukavampaa olla. Vaikka sitten puoli tuntia ennen iltapalaa. Lapsi rakastaa ulkoilua, monesti hän kantaa itse kenkäänsä tai lakkiaan minulle ja osoittelee ovea kohti. Lisäksi ulkona nurmikolla tulee väkisinkin tasapainotreeniä, ja nurmikolle on kivempi muksahtaa kuin kovalle lattialle. Ulkona on myös hyvä ottaa ilmakylpyjä, ei tule ollenkaan niin paljoa siivoamista vahingon tullen. Meilläkin saippuakuplat ovat tosi suosittuja, ja ulkona kylpeminen! Hellepäivinä ollaan ulkoiltu heti aamupalan jälkeen ja seuraavan kerran vasta päivällisen jälkeen, tällöin ei aurinko paista vielä/enää polttavasti.



Jos ulkona ei mielestäsi ole tekemistä, ap, niin laita lapsi vaikka istumaan lämpöisenä päivänä hattu päässä vedellä täytettyyn pesuvatiin! Mukaan keittiöstä pari muovikippoa, joilla voi läträtä. Varmasti on kivaa. Lapsen kanssa voit räiskytellä vettä ja hassutella. Ja lapselle kannattaa jutella paljon. Mistä se lapsi oppii puhumaan, jos ei kuule puhetta? Aluksi tuntuu hölmöltä "jutella itsekseen", mutta pian huomaa että lapsi tosissaan seuraa jutustelua, kunhan keskityt jutellessasi 100 % lapseen. Lapsi osoittaa katseellaan ja huitomisellaan kiinnostuksen kohteitaan, joista voit sitten kertoa enemmän. Ja vaikka lapsi ei kaikkea ymmärtäisikään, niin sen tajuaa ainakin, että hänelle jutellaan nyt, äiti on kiinnostunut hänen ajatuksistaan ja mielipiteistään.

...sillä tämä on päiviemme perusrunko. Tottakai teemme muutakin jos sellaista tulee mieleen, mutta normaalipäivien rytmi on tuo.

Käymme kylässä, kahviloissa, perhekerhoissa, muskarissa, shoppailemassa, näyttelyissä ym :) . Ja kaikki se aika on tosiaankin pois kotitöiltä. Silti ehdimme ulkoilla joka ikinen päivä joko aamulla tai illalla.

T. 39

kun olet suunnitellut rytmin noin tarkasti ? huoh... tuollaiset ihmiset juuri viihtyvät kotiäiteinä.

jo 10 kuukauden ikäisenä. Siinä sitä ohjelmaa sitten oli ulkona kun käveltiin ympäriinsä kaksi kertaa päivässä - ja oli vielä pakkastalvi. Välillä oli naapurin äideistä juttuseuraa, välillä mentiin kahdestaan lapsen kanssa pitkin puistoja ja katuja. Hulluksihan sitä ois tullu jos sisällä ois koko päivän nököttänyt! Lapsi nauttii edelleen ulkoilusta ja pääsee kaksi-kolme kertaa päivässä ulos juoksemaan ja leikkimään. Kotityöt kyllä saadaan tehtyä mutta ei meillä liikaa nipoteta siisteydestä.

...sillä tämä on päiviemme perusrunko. Tottakai teemme muutakin jos sellaista tulee mieleen, mutta normaalipäivien rytmi on tuo.

Käymme kylässä, kahviloissa, perhekerhoissa, muskarissa, shoppailemassa, näyttelyissä ym :) . Ja kaikki se aika on tosiaankin pois kotitöiltä. Silti ehdimme ulkoilla joka ikinen päivä joko aamulla tai illalla.

T. 39

kun olet suunnitellut rytmin noin tarkasti ? huoh... tuollaiset ihmiset juuri viihtyvät kotiäiteinä.

mekin ehtisimme ulkoilla vaikka usemmankin kerran päivässä, mutta en aina tahdo. Tykkään välillä (vaikka sitten harmaina sadepäivinä) ihan vain istuskella sohvalla/lukea naistenlehteä ja katsella kun vauva leikkii lattialla :) Nautintoa (myös itselle!), mutta eihän äiti saisi niin ajatella.

onko ap:n lähellä asukaspuistoa, mutta minusta siellä oli tosi kiva käydä just kun lapsi oli 9 kk -> . Omani tosin käveli jo 10-kuisena, mutta useimmat kävelemättömät vaikuttivat nauttivan paljon hiekkiksellä istumisesta ja "uusien" (puiston) lelujen kokeilemisesta ja muiden lasten katselemisesta, taaperokärryn työntämisestä ja keinumisesta. Asukaspuistoissa on myös sisätilat, joissa sisäleluja, usein myös saa ostaa kahvia. Oli kiva välillä lukea jotain naistenlehteä ja juoda kupillinen, kun lapsi innoissaan tutki vieraita leluja.

Ps. Mieheni on kotoisin Espanjasta, jossa suomalaista ulkoilukulttuuria pidetään ihan outona. Siellä käydään tosi harvoin erikseen missään leikkipuistossa ja jos käydään, niin hetki keinumassa.

Eikä monissa muissakaan maissa käydä päivittäin ulkona pikkulasten kanssa, tai jos, niin ei ainkaan missään leikkipuistoissa. Sellaista perinnettä ei muualla ole. Suomalaiset pikkulapset korvatulehduksineen ja allergioineen eivät kuitenkaan ole mitään terveyden perikuvia, joten mihin se ulkoilu sitten oikein "auttaa"?

Kyselee ulkosuomalainen äiti, jonka mielestä suomalainen putkiajattelu on rasittavuuden ja huvittavuuden välimaastoissa...

ootko ikinä laittanu sitä kiikkuun? mä ainakin laitoin mun tytön vauvakiikkuun jo, ku se oli 6 kk :D ja tykkäs kovasti! mutta en mäkää hirveesti jaksanu käydä ulkona sillon, kun tyttö oli vauva. Joo, oon ihan paska äiti kun en käyny joka päivä sen kanssa ulkona, mutta luulen että se johtu siitä kun olin masentunut..