En jaksa käydä lapseni kanssa ulkona

Hiekkalaatikolla lapseni alkoi ryömiä jo 5kk iässä. Eniten kuitenkin käytiin ihan kävelyillä vaan ja tutkittiin luontoa ja muuta. Eikös tuon ikäisen voisi jo laittaa päiväkotiin, jos ei itse jaksa touhuta lapsen kanssa? Mullakin meni lapsi jo 9kk iässä päiväkotiin, kun halusin töihin.

on vaan kuollettavan tylsää.



Ensimmäiset 8 vuotta perhe-elämää (meillä 3 lasta) asuttiin kerrostalossa ja jos sen kerran päivään sain lauman pihalle, niin olin ihan tyytyväinen. Mutta puistoissa en ole viihtynyt ikinä. En, vaikka olis kuinka monta mammaa siellä samassa läjässä. Aika meni kuitenkin siihen, että kielsit nuorimmaista syömästä hiekkaa ja vahdit, ettei vähän isompi karkaa mihinkään tai auttelit milloin ketäkin keinuun ja keinusta pois ja takaisin...



Eikä itsellä mitään "järkevää" tekemistä. Boooooooriiiiiiing....



Nykyään asutaan omakotitalossa ja päivät ollaan melkeinpä pihalla. Omassa pihassa. Muksut keksii omiaan ja mullakin puuhaa piisaa, kun kitken sit vaikka kukkapenkkiä, jos en muuta. Ihanaa!



Toki tenavat joskus puistoon haluaa, mutta ulkoilun vuoksi sinne ei ole enää pakko mennä. (Omassa pihassa kökkiminen oli vielä kypsempää kerrostaloaikaan... Meidän talossa ei ees asunut muita lapsiperheitä...)



Mut toisaalta mä olen aina ollut huono pysähtymään paikalleen. Leffojakin katon lähinnä neuletöitä tms. tehden, kun muuten en malta istua aloillani niin pitkään ;D Jotain tarvii käsille tekemistä.

Ajatusmaailmasi kuulostaa lihavan ihmisen ajatusmaailmalta, tai ainakin lihaksettoman plösön, vaikkei ylipainoa olisikaan.



Ihmettelen, miksi kaipaat seuraa ulosmenoon. Mitä jos ottaisit kannettavan radion/kännykän kuulokkeineen ja kuuntelisit jotain kivaa samalla kun mennä kärryttelet ja lapsesi esim. nukkuu päiväunet samalla kun kävelet sen 2-5 km jonnekin. ?



Perhekahvila voisi olla sun juttu, onko seudulla MLL-yhdistystä, joka niitä järjestää?



Siis mikä siinä sateessa niinku estää ulosmenemisen? Käy kaupungissa edes sen kerran, että ostat itsellesi hienot sadevarusteet sekä vaunuun sadesuojan että saatte ihanaa raikasta ilmaa aina kun vain haluat ulos lähteä säästä viis!



Hyvällä tsempillä sua potkien,



ylipainoinen, mut ei enää plösö ystäväsi

Ajatusmaailmasi kuulostaa lihavan ihmisen ajatusmaailmalta, tai ainakin lihaksettoman plösön, vaikkei ylipainoa olisikaan.

En ole ylipainoinen mutta luultavasti tämä lihakseton plösö. Rehellisesti sanoen en ole käynyt lenkillä puoleentoista vuoteen, viimeksi raskauden puolessa välissä ennen tälle paikkakunnalle muuttoa. Loppuraskaudesta en pystynyt käymään edes kävelyllä, koska kusihätä yllätti jo puolen kilometrin jälkeen. Taisin jossain viestissä mainitakin olleeni liikunnallinen aikaisemmin. Kävin lenkillä, salilla, jumpissa... Voi kun muistelen niitä aikoja, silloin oli energiaa.

Suunnitteluasteelle on jäänyt minun liikuntatuokioni, aina on pitänyt lähteä lenkille, mutta unohtunut. Kuten sanoitte, pienikin lenkki piristää kummasti, sen uskon. Ja tiedän, mutta edes sillä palkinnolla en aina saa itseäni ulos.

Onneksi syksy tulee ja alkaa erilaisia pumppeja ja jumppia, voisi yrittää saada raahattua itseni sellaisiin, saisin sitä energiaa. Nykyään sitä ei oikein ole. Pitää vain yrittää tsempata itseni menemään niihin, todella ujo olen, joten voi tehdä vaikeaa mennä yksin.

Kiitoksia tuestanne!

Ei tietenkään sateessa kenenkään ole pakko ulkoilla, menkää silloin vaikka kirjastoon tms. Itse ottaisin nättinä päivinä lapsen mukaan konttailemaan takapihalle ja voihan sinne viedä jotain sisäleluja, vilttejä ym. Itse hoidat pihaa (ihan ekaksi vaikka lapsi-ystävälliseksi kitkemällä nokkoset), luet kirjaa/lehtiä, juot kahvia, lakkaat kynnet...

Itsekin käsittänyt, ettei ulkomailla juurikaan ulkoilla lasten kanssa....no eihän se tarkoita että ulkoilu olisi silti turhaa, se vain onnjoissakin suurkaupungeissa hieman hankalaa, eikä sitä koeta niin tärkeäksi.

En minäkään 10 kk ikäistä jaksanut ulkoiluttaa joka päivä niin että hän olisi saanut konttailla, mutta ihan itseni takia kävimme vaunulenkeillä joka päivä, halusin edes hieman liikuntaa kun ei tullut yksin lähdettyä urheilemaan...

Kun lapsi oli 1,5 v. hän pelkäsi lunta. Hän oli juuri oppinut kävelemään, joten ehkä hänestä lumi vaikeutti liikkumista liikaa, ja ne kaikki vaatekerrokset.... Pikkuhiljaa hän oppi olemaan lumessakin, ja keinuminen olikin suosikkijuttu pitkään, talvella vaan lampaantalja alle ettei pylly palellu.

Välillä ulkoilu oli minustakin tylsää, mutta nyt kun lapsi on 2v. niin se on tosi mukavaa minullekin, on kiva seurata ulkoilun lomassa lapsen ajatuksenjuoksua, mielenkiinnonkohteita, uusia sanoja jne.. hän tykkää kun mennään metsäpolkuja pitkin, syödään mustikoita, hän heittelee käpyjä ja kiviä, tukii ötököitä

Niin, no ainakin meillä nyt 2-vuotiaan kanssa on tosiaan ulkoiltava mielellään se 2xpäivässä, että hän saa purkaa energiaa kunnolla, eikä mene hermot sisällä kun hän alkaa heitellä legoja ym.

Itsenikin pitäisi alkaa harrastamaan enemmän liikuntaa, aiemmin olen lenkkeillyt, joten sen vois aloittaa taas...!

Tsemppiä, rohkeasti vain kerhoihin tai muualle jos haluat jutteluseuraa aikuisistakin!

katselee vain ympärilleen! Voi äly, puuttuuko sitä sulta?

Toki sitten sitten sitten....:( Jaksatkohan sä millonkaan?



Kun et ymmärrä niin sanottakoon et puistot on virikkeellisiä!

Onko sinusta siis lapsen terveellistä kököttää koko kevät ja kesä sisällä?

Miksi???

Mitä tarkoitat? Mielestäni ei ole hyvä olla sisällä koko kevät ja kesä, mutta vähintään kerran päivässä? Jos ei sitä tapahdu joka päivä, se ei turmioon vie.

En itsekään näe edes järkevänä lapsen käyttämistä jatkuvasti missään. Esikoiseni kohdalla koin myös siitä syyllisyyttä! Nyt ei vaan jaksa kiinnostaa :D Kyllä sinä huomaat sitten, kun lapsi alkaa tarvita niitä sosiaalisia suhteita ja ulkoilua. Jonkin verran tietysti muita lapsia olisi hyvä nähdä, esim. vaikka käy kerran kahdessa viikossa, jos ei sitten ole tuttavaperheitä?



Se, miksi käyn nykyään aika paljon ulkona 10kk lapseni kanssa, johtuu ihan vaan siitä, että hän on moniallerginen ja todella vaativa tapaus, on niin paljon helpompaa istua asukaspuistossa tai hiekkiksellä, jossa hänellä on jatkuvasti tekemistä kuin neljän seinän sisällä. En käy sen vuoksi, että kokisin lapsen niinkään tarvitsevan yhtään mitään ulkoilua vielä :) Toki toinen, paljon vanhempi lapsi, tarvitsee/vaatii/pakottaa viemään jos mihikin, mutta 10kk selviää oikein hyvin ilman ulkoiluja, jos ei siltä tunnu.



Ai niin, vielä lisään, että jos isompi lapsi ei ole kotona - esim. mummolassa - en lähde läheskään niin helposti, on vaan niin hölmö fiilis, kun eihän se vauva siellä mitään tee - yleensä jopa nukkuu vaunuissa koko ajan. Tulee sellainen, että 'tuo on tullut selvästi tänne hakemaan itselleen seuraa' :D

harva äiti oikeasti on niin hysteerinen ulkoilija, kuin AVlaiset taas väittävät (varmaan näitäkin sitten ulkona puhelimella kirjoittelevat??).



Ei TODELLAKAAN tarvi stressata 10kk:n ulkonakäynneistä. Sillehän riittää ihan hyvin se kotikin, jopa ehkä stressaavaa nähdä liikaa vieraita paikkoja ja ihmisiä. Ei sen ikäisiä ole luotu käymään kaikenmaailman virikkeissä. Kyllä se tulee sieltä sitten, kun lapsi on esim. 2v, huomaat, että tarvitsee jo jotain ulkoilua ihan eri tavalla :)



Eikä meidän puistossa käy juuri ketään esikoisen vauvan kanssa, jostainhan se kertoo - eivät muutkaan siis juuri vauvan kanssa ulkoile.

Se, miksi käyn nykyään aika paljon ulkona 10kk lapseni kanssa, johtuu ihan vaan siitä, että hän on moniallerginen ja todella vaativa tapaus, on niin paljon helpompaa istua asukaspuistossa tai hiekkiksellä, jossa hänellä on jatkuvasti tekemistä kuin neljän seinän sisällä.

Ihan mun näppikseltä! :) Joku tuolla aiemmin kommentoi, että tarkka päivärutiini sopii niille, jotka viihtyvät kotiäiteinä. Ei, minä en viihdy kotiäitinä, mutta tarkka päivärutiini auttaa selviämään järjissään päivästä toiseen. Kun aamulla herää ja tietää että aamupalan jälkeen lähdetään ulos, on päivässä jotain sisältöä. Plus sen helposti kitisevän, oireilevan ja kotona tympääntyvän allergialapsen kanssa ei tosiaankaan kestä istua koko päivää sisällä, huh!

Espanjassa kun ilmasto on niin erilainen kuin meillä. Siellä sisään ja ulos taukoamatta ilman näitä pukeutumisriittejäkin ja sitäpaitsi se vähän riippuu asutko kerrostalossa vai omakotitalossa.

Lisäksi meillä Suomessa on LÄMPIMÄT asunnot talvella, joten lasten on syytä ulkoilla erityisesti talvisaikaan. Espanjassa niin kylmä talvisaikaan sisällä kun ovien alla sellaiset raot ja vetää kamalasti -ei tartte lasten ulkoilla. Munkin piti käydä ostamassa sisäKENGÄT kun lattiat niin prkl:n kylmät uudessa hienossa talossa.



Tuli siellä vierailtua isoissa kaupungeissa ja oikein silmiin pisti MISSÄ lapset ovat?? Lapsia näin vanhempien kanssa ulkoravintoloissa ja vähän soppailemassa. Sentään oltiin liikenteessä aamusta iltaan!



Vakavasti ehdotan sinne Espanjaan ottaan mallia Suomesta, että lapset leikkipaikkoja!

näin muita ihmisiä ja käyn jossain. Allergialasta joutuu myös kantamaan jatkuvasti pahimpina aikoina, joten kärryt ovat selkäystävällisempi vaihtoehto :)

t, edellisen viestin kirjoittaja

Se, miksi käyn nykyään aika paljon ulkona 10kk lapseni kanssa, johtuu ihan vaan siitä, että hän on moniallerginen ja todella vaativa tapaus, on niin paljon helpompaa istua asukaspuistossa tai hiekkiksellä, jossa hänellä on jatkuvasti tekemistä kuin neljän seinän sisällä.

Ihan mun näppikseltä! :) Joku tuolla aiemmin kommentoi, että tarkka päivärutiini sopii niille, jotka viihtyvät kotiäiteinä. Ei, minä en viihdy kotiäitinä, mutta tarkka päivärutiini auttaa selviämään järjissään päivästä toiseen. Kun aamulla herää ja tietää että aamupalan jälkeen lähdetään ulos, on päivässä jotain sisältöä. Plus sen helposti kitisevän, oireilevan ja kotona tympääntyvän allergialapsen kanssa ei tosiaankaan kestä istua koko päivää sisällä, huh!

Tosin meillä on omakotitalo, niin siinä sivussa tulee aina tehtyä jotain pientä hommaa. Poika on syntynyt marraskuussa, eli syksy ja talvi oli vähän sellaista aikaa, että ehkä puoli tuntia ulkoiltiin päivittäin (toki vauvana nukkui vaunuissa). Mutta ulkoiltiin kuitenkin. Samalla kun poika touhusi nurmikolla, voi itse vähän haravoida, tehdä lumitöitä tms.



Nyt kuopus on 11kk, ja on viettänyt ulkona melkein koko kesän :) On ollut niin kuuma, että mieluummin ollaan hiekkalaatikon laidalla, pihanurmella, omalla patiolla, missä vaan muuaalla, paitsi sisällä.



Eikö lapsesi viihdy yhtää rattaissa, että kävisitte edes puoli tuntia kävelyllä? Vakuutan, että kun otat tavaksi käydä edes puolen tunnin lenkillä aamupäivästä, niin olet paljon energisempi loppupäivän kaikin puolin. Ja lapselle maistuu ruoka ja päiväunetkin paremmin.

että lapselle ja rytmittää kivasti päivää. Samoin on niitä vauva-äiti -jumppia. KOkemukseni mukaan niissä käyvät nimenomaan äidit, joilla ei ole mikään hirmuinen sosiaalinen verkosto. Oikein ystävällisiä ovat yleensä kaikki ja mielellään juttelevat, juuri kun haluavat itsekin seuraa.

Olen itse positiivisesti yllättynyt, millaista asukaspuistossa tuossa lähellä esimerkiksi on. Ei yhtään tällaisia 'tiedän kaiken ja olen paras äiti' äitejä, kuin esim. AV on täynnä. EHkä sinne sitten menevät ne mukavimmat ja sosiaalisimmat äidit. Meidänkin allergialapsitarinat ovat saaneet niin sydämmellisen vastaan oton esim. seurakunnan perhekerhossa... olen oikeasti yllättynyt, että on niinkin mukavia äitejä olemassa. Täällä pyörii jotenkin niin kärttyisiä ikäviä ihmisiä, että voisi luulla keskivertoäidin olevan sellainen...

Ajatusmaailmasi kuulostaa lihavan ihmisen ajatusmaailmalta, tai ainakin lihaksettoman plösön, vaikkei ylipainoa olisikaan.

En ole ylipainoinen mutta luultavasti tämä lihakseton plösö. Rehellisesti sanoen en ole käynyt lenkillä puoleentoista vuoteen, viimeksi raskauden puolessa välissä ennen tälle paikkakunnalle muuttoa. Loppuraskaudesta en pystynyt käymään edes kävelyllä, koska kusihätä yllätti jo puolen kilometrin jälkeen. Taisin jossain viestissä mainitakin olleeni liikunnallinen aikaisemmin. Kävin lenkillä, salilla, jumpissa... Voi kun muistelen niitä aikoja, silloin oli energiaa.

Suunnitteluasteelle on jäänyt minun liikuntatuokioni, aina on pitänyt lähteä lenkille, mutta unohtunut. Kuten sanoitte, pienikin lenkki piristää kummasti, sen uskon. Ja tiedän, mutta edes sillä palkinnolla en aina saa itseäni ulos.

Onneksi syksy tulee ja alkaa erilaisia pumppeja ja jumppia, voisi yrittää saada raahattua itseni sellaisiin, saisin sitä energiaa. Nykyään sitä ei oikein ole. Pitää vain yrittää tsempata itseni menemään niihin, todella ujo olen, joten voi tehdä vaikeaa mennä yksin.

Kiitoksia tuestanne!

tuo heti aamupalan jälkeen lähteminen oolisi hvyä juttu, vaikka väsyttäisikin itseä niin kyllähän siinä virkistyisi. Ja kuten tämän ehdottaja mainitsikin, silloin asia olisi pois päiväjärjestyksestä.



** Ehdottomasti hyvä juttu, jo tunninkin ulkoilu aamutuimaan tekee ihmeitä loppupäivälle!!!









Tämä matka tekee myös osansa siitä, ettei huvita lähteä. Vaikka eihän kaksi kilometriä nyt mikään pitkä matka ole, mutta ilman "järkevää" juttuseuraa kyllä.



***Minusta on ihanaa kävellä vaunulenkkejä lapsen kanssa. Saa ajatella rauhassa omia ajatuksiaan, tai höpöttää lapselle.













Kerhot on kauungissa ja miehellä auto käytössä töiden takia, joten kerhohetket on unohdettu. Vaikka mukava olisikin käydä, mutta täältä ei kulje julkiset kuin kerran päivään, sekin aamutuimaan.



*** Voisitko ostaa polkupyörän? Se on hauskaa ajanvietettä ja lisäksi pääsee hyvin liikkumaan.









Joku kertoi, että voisi kahvia hörppiä samalla kun lapsi puuhailee omiaan ja äidit höpöttää, kuulostaa hirveän mukavalle, mutta täällä ei ole kahviloita kuin siis kaupungissa. Pitäisi itse raahata.



*** Minä asun Helsingissä ja kahviloita on joka nurkalla, mutta silti keitän useimpina aamuina kahvin kotona ja otan sen mukaan termosmukiin. Välillä syön oman aamiaiseni hiekkalaatikon reunalla, kun lapsi leikkii.









Lehdenkin lukeminen olisi kiva, mutta siis kaupungista voisi ostaa...



*** Lehden voi ostaa ruokakauppareissulla ja säästää ulkoilua varten. Tai lainata kirjastosta!









No, ehkä se hyvä kirja olisi kiva :) Tästä kannan kuitenkin myös huonoa omaatuntoa, kun itse istun kirjan kanssa ja lapsi touhuaa yksin. Tuntuu, et pitäisi lapsen kanssa jutella koko ajan.



*** Meillä lapsi vaatii sisällä viihdytystä koko ajan mutta ulkona on niin paljon tekemistä ja nähtävää, että ei niin kaipaa minua. Vain ulkona ehdin lukeakin, isällä en :) .











Tänään minun oli ihan oikeasti tarkoitus lähteä kävelylle, suunnittelin sitä eilen illalla ja innolla oikeastaan odotinkin sitä reissua. Mutta vettä satanut koko prkleen päivän. Se siitä sitten. Jospa huomenna.



*** Jospa ostaisit mukavan, sopivan kalvopuvun ja goretex-lenkkarit tai saappaat itsellesi ja lapselle kuravarusteet? Minun lapseni rakastaa lätäköissä leikkimistä :). Ja itse rakastan raikasta sadeilmaa!

Meillä 1,5-vuotias lapsi emmekä ulkoile joka päivä. Käymme lähes joka päivä jossain, mutta puistossa emme juurikaan. Oma piha on, mutta eipä siinä samalla kyllä pysty mihinkään muuhun keskittymään kuin lapsen vahtimiseen.



Minulla ei ole äitituttuja ja tunnen oloni vaivaantuneeksi puistossa. Lapsi kyllä tykkää juoksennella, mutta lähtee seuraamaan isompia lapsia ja häiritsee näiden leikkejä. Yritän ohjata häntä muihin juttuihin, mutta häntä ei kiinnosta. Onneksi lapsi menee 2-vuotiaana päiväkotiin, joten ulkoilu hoituu siellä. Kivittäkää vain, en ole kovinkaan hyvä äiti muutenkaan...

Meillä 1,5-vuotias lapsi emmekä ulkoile joka päivä. Käymme lähes joka päivä jossain, mutta puistossa emme juurikaan. Oma piha on, mutta eipä siinä samalla kyllä pysty mihinkään muuhun keskittymään kuin lapsen vahtimiseen.

Minulla ei ole äitituttuja ja tunnen oloni vaivaantuneeksi puistossa. Lapsi kyllä tykkää juoksennella, mutta lähtee seuraamaan isompia lapsia ja häiritsee näiden leikkejä. Yritän ohjata häntä muihin juttuihin, mutta häntä ei kiinnosta. Onneksi lapsi menee 2-vuotiaana päiväkotiin, joten ulkoilu hoituu siellä. Kivittäkää vain, en ole kovinkaan hyvä äiti muutenkaan...

Tuon ikäinen osallistuu jo innolla kaikkeen. Oletko ostanut pienet kottikärryt, haravan, lapion, pikku kastelukannun, lumikolan yms? Meillä ainakin lapset haluaa tehdä samoja juttuja kuin vanhemmat, ja kaksivuotias osaa jo ihan omatoimisestikin kastella kukkia ja tehdä pieniä hommia, kun ollaan jo pitkään yhdessä harjoiteltu. Eikä tarvitse "vahtia" niin paljon, kun lapsi voi kanavoida energiansa johonkin järkevään.

Eikö lähellä ole YHTÄÄN kotiäitiä? Rohkeasti vain juttusille! Minulla olisi suunnilleen saman ikäinen kuopus, ja tapailisin mielelläni, jos vain olet täällä karjalan suunnalla :) Ja raahaisin mukaan vaikka perhekerhoon...