Kokemuksia siitä, miten joku tuntemasi lapsi on pärjännyt erikoisen nimensä kanssa?

Umpiruotsalainen etunimi, joka löytyy ruotsalaisesta kalenterista eli ei ole mikään itse keksitty =) Mutta Suomessa sitä ei juurikaan käytetä, joitakin samannimisiä löytyy täysin ruotsinkielisiltä alueilta Suomesta.



Ei ole koskaan kiusattu, päinvastoin aina kehuttu kuinka kaunis nimi.



Lapsena en tosin tykännyt, kun aina se kuultiin väärin. Mutta nyt aikuisena ei ole sitäkään ongelmaa ollut.

sain kanssa aikoinaan nimen joka hieman erikoinen. Ei tullut toista samanlaista vastaan vasta kuin aikuisiällä ja en muista että olisi nimestä kiusattu, mutta ala-asteikäisenä olisin halunnut olla johanna, marika tai joku muu vastaava jotka olivat tuolloin muodissa ja luokasta löytyi niitä useampikin. Aikuisiällä olen ollut nimestäni enemmän kuin tyytyväinen. nimi näyttää nyt olevan aika suosittu lapsilla, mutta ikäisissäni aika harvinainen. Ihanaa olla oma itsensä eikä se työpaikan viides sari. Lapsilleni olen antanut myös erikoiset nimet, mutta ne on ennen kaikkea valittu kauneuden ei harvinaisuuden vuoksi. minusta kiva ajatus, että lapseni on omia yksilöitä eikä sotkeennu niihin kymmeneen ellaan ja aleksiin, jotka hiekkalaatikon reunalla notkuu. kyllä maailmassa nimiä riittää niin miksei niitä käytetä monipuolisemmin

koska mä nyt kuitenkin tunsin aika rajatun määrän ihmisiä enkä niiden perusteella vielä pystynyt arvioimaan että onko jotenkin normaalimpaa olla toisen niminen kuin toisen. Sen kyllä muistan että joidenkin nimien tullessa puheeksi vanhempani katsoivat toisiaan merkityksellisesti ja ehkä jopa kysyivät että ovatko sen-ja-sen vanhemmat mahdollisesti sellaisia-ja-sellaisia. Mutta meidän lasten kesken toisten nimistä ei koskaan vedetty mitään johtopäätöksiä.



Toinen asia sitten on että melkein kaikkien nimistä väännettiin vaikka mitä muunnoksia. Ei taida olla niin tylsää ja tavallista nimeä ettei siitä saisi esimurrosikäinen väännettyä jotain rivoa...



Oma nimeni oli aika harvinainen 70-luvulla mutta nykyään paljon yleisempi. En ole koskaan erityisemmin pitänyt nimestäni, en tosin mitenkään sitä häpeäkään.