Kela ja sossu rikkovat lakia - puolison elatusvelvollisuus?

Erikoista on mm. se että jos nainen jolla on lapsi, josta saa esim. yh-lisää muuttaa samaan osoitteeseen miehen kanssa niin kela automaattisesti olettaa että kyseessä on pariskunta, joka tietysti vaikuttaa siihen että esim. yh lisä loppuu. Onko ihan mahdoton ajatus että nainen ja mies voisivat asua samassa osoitteessa ilman että olisivat pariskunta?

Kun siskoni erosi miehestä ja ei heti saanut omaa asuntoa ja asui jonkin aikaa lapsensa kanssa mun luona, niin kela ja sossu katsoi meidät avopariksi :) eikä saanut esim yh lisää.

ja lasten isä omassa asunnossaan, hän kun on sairaseläkkellä. Nähdään tietty usein.

vaadi kovaan ääneen samoja oikeuksia kuin avioliittolaisilla on? Samoin vouhkataan koko ajan kuinka suhde on vakaa ja hyvä, ollaan sitouduttu aivan eri tavalla kuin avioliitossa. Siis paljon lujemmin. Nyt sitten ei kuitenkaan haluta jakaa taloudellista vastuuta yhdessä eikä kantaa vastuuta siitä puolisosta johon on muka sitouduttu? Mitäs tää tällänen oikein on? Oletteko te avoliitossa vain maksimoidaksenne yhteiskunnan tuet? Vai ettekö te olekaan niin sitoutuneita kun ei huvita ostaa sille työttömäksi joutuneella vaimolle/miehelle ruokaa? Perhe on perhe ja siitä pidetään huolta, oltiin sitten avo- tai avioliitossa. Jos ei huvita omalle puolisolle antaa ruokaa niin ehkä olis parempi erota.

Selittäkää minulle, miksi näin on!

Miksi yhdelle parimuotoiselle asumiselle pitäisi antaa enemmän rahallista tukea kuin toiselle, kun avioliitto vakaampana perhemuotona on kuitenkin yhteiskunnan etu.

koska tukia laskettaessa katsotaan koko TALOUDEN tulot. Sillä ei silloin ole merkitystä onko avo- vai avioliitto.

Koska lain mukaan höhöö, ilmeisesti vain heterot voivat olla parisuhteessa??

Tässä kohtaa on taas laissa iso porsaanreikä. Valtio haluaa tietysti säästää ja on säätänyt näin.. vähävaraisista avopuolisoista tehdään siis toistensa elättäjät, loistava idea ja saadaan säästettyä varmasti aivan valtavasti verotuloja -.-



Mä asuin yhdessä mieheni kanssa, jolla ei ollut minkäänlaisia tuloja kun itse samanaikaisesti opiskelin ja olin ottanut opintolainaa. Mies kävi sossulla ja sieltä ne bongasivat että hän asuu nykyään minun kanssani, joten päättivät laskea mun tulot yhteen ja vähentää mieheltä oikeastaan kaikki tulot koska mä sain niin "paljon" rahaa. Eli pääsin siis opintotuillani elättämään miestäni. Sitten ei ollut rahaa kummallakaan mihinkään. Tilanne tuntui aivan uskomattoman epäreilulta, mä jouduin poikaystäväni elättäjäksi. Lakia lukeneena tiedän tarkasti millaiset oikeudet avopuolisoilla ja aviopuolisoilla on, mutta tällaisessa tukiensaamis tilanteessa avopuolisoiden oikeudet jätetään täysin huomiotta. Tämä ehdottomasti kaipaa muutosta, mutta sitä tuskin tulee..

me mentiin vasta hetki sitten naimisiin. 7v yhteisessä kodissa avoliitossa. ja aina pidin itsestään selvyytenä että talous on yhteinen, yhdessähän siinä elettiin silloinkin. aika nopeasti loppuu valtion rahat jos toimeentulotukea yms tuka aletaan jakamaan jokaisen rikkaanki avopuolisolle

Minä ihmettelen sitä, että kela asumistukea laskiessa ja sossu toimeentuloa miettiessään ottaa huomioon myös alaikäisen lapsen tulot. Siis kun opiskeleva nuori on opintojen ohessa töissä tai kesätöissä, ne tulot vaikuttaa perheen asumistukeen siten, että sen vaikkapa menettää, koska bruttotulothan siinä huomioidaan eli se alaikäinen nuori ei voikaan säästää ajokorttiin, opiskeluihin jne vaan on osana elättämässä vanhempiaan ja sisaruksiaan.



Minulle aikoinaan sanottiin kelassa suoraan, että nuoren ei kannattaisi mennä töihin ollenkaan. Oli aloittamassa lukioita, ja sai siivoustyötä siihen oheen.



Minusta se on väärin. Jottei tässä olisiv äärinkäyttöä, pitäisi hyväksyä ja olla huomioimatta tiettyyn tuloon asti alaikäisen nuoren tai täysi-ikäisen täysiaikaisesti opiskelevan nuoren tulot.



Tämä jos mikä lisää sosiaalista köyhyyttä ja auttaa nuoria kelpottelemaan yhteiskunnan tukien kanssa.

saako toinen tuet, jos tarvitsee?

ja lasten isä omassa asunnossaan, hän kun on sairaseläkkellä. Nähdään tietty usein.

törmäsin tähän asuessani tyttöystäväni kanssa(olen itse tyttö)meidät katsottiin kelassa ja sossussa automaattisesti kämmppiksiksi,kukaan ei kysellyt oltiinko kenties sillai joskus.Muutin sittemmin yksinäni ja otin erään pojan asumaan kanssani mutta kirjoille en häntä voinut ottaa,koska meidät olisi katsottu pariksi ja tukeni olisi tippunut.

Enkä ollut pojankaan kanssa sillai.

Muutin opiskelun jälkeen mieheni kans yhteen, olin 8kk työtön ja miehen tulot vaikutti, tosi typerää, että 2kk tuntemisen jälkeen miehen piti elättää minut..typerää

Muutin opiskelun jälkeen mieheni kans yhteen, olin 8kk työtön ja miehen tulot vaikutti, tosi typerää, että 2kk tuntemisen jälkeen miehen piti elättää minut..typerää

just ihan hanurista lapsien elatuksen ymmärrän mutte en tuota ja noin lyen seurustelun jälkeen.

Ei ihme että ihmiset asuu erillään(myös minä)tukien takia.

ysiluokalla. Haimme molemmat toisen kaupungin lukioon ja pääsimme. Yksiöt oli kiven alla ja näin ollen päädyimme vuokraamaan kaksion. Molemmilla oli alkuunsa opiskelun ohella töitä mutta firma missä minä olin töissä meni konkkaan puolen vuoden päästä.



16- vuotiaan "avopuolisoni" olisi pitänyt elättää minut ilta ja viikonloppu töillään tai jättäytyä työttömäksi että minä (ja hän) olisin saanut toimeentulotukea.



Ja joku älypää nyt vinkuu että ei kannata pariutua jos ei kestä yhteistä taloutta.. huh huh mistä noita putkiaivoja oikein sikiää.

Kyllä sitä ollaan sitoutuneita, ei edes ruokaa sille puolisolle

anneta kun kerran laki ei siihen pakota.

Ja mikä avopari se sellainen on joka ei yhteistä taloutta jaa? Ei se mikään avoliitto ole, pelkkä kämppis ja panosuhde. Älä sekoita niitä avoliittoon

Ja huom! avoliittoon ei ole pakko mennä, voi asua ihan itsekseen jolloin ei tarvi sille seurustelukumppanille antaa ruokaa jos ei halua. Eikä tarvi maksaa hänen asumisestaan vaan vain omastaan. Jos parisuhteeseen menee niin siitä seuraa tietyt velvollisuudet, jos niitä ei halua niin ei kannata pariutua.

Ei tässä ole kysymys vain jostain ruuasta. Ruokaahan ihmiset antavat paljon etäisemmillekin ihmisille. Se elatusvelvollisuus vain tarkoittaa vähän muutakin.

Otetaan esimerkkinä seurustelevat opiskelijat, jotka muuttavat yhteen. He ostavat yhdessä ruokaa kotiin, mutta kummallakin on omat rahat. Toisen tulot syystä tai toisesta romahtavat ja hän hakee toimeentulotukea. Sitä ei myönnetä, vaan pariskunnan toinen osapuoli velvoitetaan elättämään hänet - tarvittaessa jopa omalla opintolainalla. Näin ollen toinen joutuu ottamaan lainaa elättääkseen seurustelukumppaninsa.

Kyse on hyvin pienituloisista, nuorista ihmisistä, joiden suhde joko kestää tai ei kestä. He ovat hyvin rakastuneita ja muuttaneet yhteen ajatuksella, että haluavat olla juuri tuon ihmisen kanssa. Kuitenkin kyse on niin nuorista ihmisistä ja suhdekin voi olla niin nuori, että voi olla, ettei se kestäkään. Oletetaan, että suhde katkeaa. Toiselle jää isot opintovelat TOISEN HENKILÖN ELÄTTÄMISESTÄ. Oletetaan, että hän ei työllistykään heti valmistuttuaan eikä pysty maksaa velkaa takaisin. Velka kasvaa korkoa ja vaikeuttaa nuoren aikuisen elämää ties kuinka pitkään.

Ja kysymykseesi, millainen avoliitto on sellainen, jossa ei ole yhteistä taloutta... Niin, henkilöthän eivät itse välttämättä edes miellä olevansa avoliitossa. Esim. nuori, opiskeleva pari voi kokea vain seurustelevansa ja asuvansa yhdessä. Mutta periaatteessa, kun kerran lain mukaan avoliitossa ei ole elatusvelvollisuutta, niin eihän avoliittoa sitten voi määritellä sen elatusvelvollisuuden mukaan, eikös vaan?

"Pelkkä kämppis ja panosuhde" - no, jos sinä et kykene ymmärtämään mitään muuta kuin panot ja rahat, niin ymmärrän, että ajattelet noin. Moni kuitenkin osaa nähdä ihmissuhteet vähän monimuotoisemmin.

Ja PARISUHTEESSA ei suinkaan ole mitään velvollisuuksia. Parisuhteeksi katsotaan myös erillään asuvat ihmiset. Joten äläpä sinä sotke asioita, ja tutustu mieluummin maailmanmenoon nykyaikana.

vaan että avoliitto on sitä ihan oikeaa elämää josta voi jopa joutua maksamaan jotain. Olis se nyt pikkasen epäreilua, että avoliitossa yhdessä elävä pariskunta katsottaisiin kahdeksi eri ruokakunnaksi ja heille annettasiin enemmän tukia kuin avioliitossa oleville. Ja perusteluna on, että avoliittolaisen parisuhde voi kariutua ja sitten se on niin epistä kun se toinen on joutunut sitä toista elättämään. Eihän tuo ole mikään todellinen peruste kohdella yhdessä elävää pariskuntaa eriarvoisesti. Mikä tahansa perhe voi hajota ja siitä voi toiselle aiheutua kohtuuttomia kuluja, miksi yhtä ryhmää pitäisi jotenkin tukea muita enemmän? Jos haluaa vain seurustella niin sitten vain seurustellaan, ei muuteta yhteen. Ja missä vaiheessa muuten se avoliittolaisen suhde ei enää ole tuore ja on muuttunut sellaiseksi että ihan kokonaan elellään yhdessä myös talouden puolesta? Vai voiko avoliittolainen nostaa ne yhteiskunnan tuet vaikka koko loppuelämänsä? Että jos se suhde sitten kuitenkin kaatuu 30 vuoden yhdessäolon jälkeen niin onhan se epistä kun on toista joutunut elättämään.

Kämppisten kohdalla tilanne on kohtuuton, mutta sehän pitkälti johtuu siitä että avoliittoja on vaikea todentaa, kun niitä ei mitenkään tarvitse rekisteröidä. Ehkäpä avoliitto pitäisi jotenkin virallistaa, vähän kuten avioliitto. Silloin viranomaiset tietäisivät ketkä ovat kämppiksiä ja ketkä avoliitossa. Tosin silloinhan te avoliittolaiset ette sitä suhdettanne rekisteröisi, koska saisitte ne ylimääräiset tuet elelemällä kämppiksinä. Tuntuu olevan niin vaikeaa tuo yhdessäeläminen, kun ei millään haluaisi sitä joka päivä uudestaan valittua rakasta puolisoa elättää. Pelätään eroa vaikka ollaan niin paljon sitoutuneimpia kuin ketkään muut.

ysiluokalla. Haimme molemmat toisen kaupungin lukioon ja pääsimme. Yksiöt oli kiven alla ja näin ollen päädyimme vuokraamaan kaksion. Molemmilla oli alkuunsa opiskelun ohella töitä mutta firma missä minä olin töissä meni konkkaan puolen vuoden päästä.

16- vuotiaan "avopuolisoni" olisi pitänyt elättää minut ilta ja viikonloppu töillään tai jättäytyä työttömäksi että minä (ja hän) olisin saanut toimeentulotukea.

Ja joku älypää nyt vinkuu että ei kannata pariutua jos ei kestä yhteistä taloutta.. huh huh mistä noita putkiaivoja oikein sikiää.

saada isommat tuet kuin muilla?

ysiluokalla. Haimme molemmat toisen kaupungin lukioon ja pääsimme. Yksiöt oli kiven alla ja näin ollen päädyimme vuokraamaan kaksion. Molemmilla oli alkuunsa opiskelun ohella töitä mutta firma missä minä olin töissä meni konkkaan puolen vuoden päästä.

16- vuotiaan "avopuolisoni" olisi pitänyt elättää minut ilta ja viikonloppu töillään tai jättäytyä työttömäksi että minä (ja hän) olisin saanut toimeentulotukea.

Ja joku älypää nyt vinkuu että ei kannata pariutua jos ei kestä yhteistä taloutta.. huh huh mistä noita putkiaivoja oikein sikiää.

saada isommat tuet kuin muilla?

ajatus että yksin elävät kuluttaisivat vähemmän kuin parisuhteessa olevat? Jos kukaan ei koskaan pariutuisi loppuisi rahat tältäkin yhteiskunnalta. JOs en olisi tavannut miestäni,saisin tukia koko ajan ja jatkuvasti.Yhteiskunta säästää jos ihmiset asuu yhdessä.

vaan että avoliitto on sitä ihan oikeaa elämää josta voi jopa joutua maksamaan jotain. Olis se nyt pikkasen epäreilua, että avoliitossa yhdessä elävä pariskunta katsottaisiin kahdeksi eri ruokakunnaksi ja heille annettasiin enemmän tukia kuin avioliitossa oleville. Ja perusteluna on, että avoliittolaisen parisuhde voi kariutua ja sitten se on niin epistä kun se toinen on joutunut sitä toista elättämään. Eihän tuo ole mikään todellinen peruste kohdella yhdessä elävää pariskuntaa eriarvoisesti.

Tällä hetkellä avoparia kohdellaan samanarvoisesti avioparin kanssa vain silloin, kun sillä perusteella voidaan evätä heiltä jotain (esim. tukia). Kuitenkaan esim. leskeneläkettä avoparit eivät saa, vaikka olisivat elättäneet toisiaan vuosikausia. Eli kyse ei ole siitä, että avoparin pitäisi saada eri vapauksia tukiin, VAAN että tulkinnan täytyisi olla looginen - ei siis niin, että valitaan tapauskohtaisesti ne tilanteet, joissa heidät katsotaan perheeksi ja ne, joissa ei.

Tuntuu olevan niin vaikeaa tuo yhdessäeläminen, kun ei millään haluaisi sitä joka päivä uudestaan valittua rakasta puolisoa elättää. Pelätään eroa vaikka ollaan niin paljon sitoutuneimpia kuin ketkään muut.

Tässähän ei olekaan kysymys siitä, haluavatko puolisot elättää toisiaan vai ei. Kyse on yhteiskunnan kierosta tavata tulkita avopari samaksi ruokakunnaksi ja perheeksi vain silloin, kun näiltä ihmisiltä voi ottaa jotain pois. Silloin, kun pariskunta olisi saamassa jotain sillä perusteella, että ovat perhe, silloin kyllä katsotaan erillisiksi. Ja TÄMÄ on se ongelma.

Ja mitä tulee esim. siihen, että alaikäinen joutuu elättämään "puolisoaan", niin sehän voi lopulta johtaa siihen, että tämän alaikäisen vanhemmat joutuvat elättämään täysin vierasta ihmistä - koska alaikäisen vanhemmilla on elatusvelvollisuus. Joten jos nuori joutuu kuppaamaan vanhemmiltaan rahaa elättääkseen "puolisonsa", niin tällöin on kyllä yhteiskunnan vastuu ulkoistettu hiukan liian kauas.

Moni voi muuttaa yhteen muuten ihan senkin takia, että muuten toinen olisi asunnoton. Ihmisillä voi silti olla tulot ja rahat erillään. Ja vaikka ei olisikaan, niin jälleen peräänkuulutan sitä yhtenäistä logiikkaa siihen tulkintaan, ketkä ovat perhe ja ketkä ei.