Muita lääkärikammoisten lasten vanhempia?
Minulla 2v8kk korvakierteessä oleva tyttö. Korvalääkärikäynnit aivan kamalia! Vaikka mitä tekis ja yrittäis, niin aina menee kamalaksi huudoksi ja pakottamiseksi. Käydään yksityisellä lastenlääkäriasemalla ja ollaan yritetty nyt keskittää käynnit samalle lääkärille. Ihme ja kumma, kaks viikkoa sitten kun putkikorva vuoti ja käytiin lääkärissä, selvittiin ilman huutoa! Tyttö juttelee korvalääkäristä jo nimellä ihan kuin hyvästä kaverista :)
No, nyt korva vuotaa taas ja kyserinen lääkäri lomalla. Ihan hirvittää huominen aamu! Tuo meidän oma korvalääkäri kannatta vähän " pehmeämpiä menetelmiä " ja esim. huuhtelee ja imee korvaa vaan äärimmäisen pakon edessä. Tiedän, että on myös toisen kuppikunnan lääkäreitä.
Nyt odottelen korvalääkäriltä soittoa ja saa luvan ehdottaa minulle jotain helpotusta huomiseen. Tarvittaessa vaikka rauhoittava lääkitys. Kiduttamaan en lasta taas rupea!
Minkälaisia kokemuksia ja ideoita on teillä muilla?
Kommentit (5)
meillä typy vasta reilu 1,5v, mut potee tosi kovaa valkotakkikammoa. (Kuuluu kyllä osittain ikäänkin, että vierastaa muita aikuisia ja uudet jutut pelottaa)
On jouduttu paljon käymään nyt kevään aikana verikokeissa ja lääkärin tutkimuksissa, ja joka kerta on aina uusi lääkäri vastassa. Ollaan yritetty mennä paikalle aina tosi ajoissa, että ehtii tottumaan paikkaan (esim. leikkitilassa), mutta heti kun näkee hoitajan/lääkärin alkaa ihan järkyttävä huuto. Korvatulehdustakin oli ihan mahdoton tutkia, kun korvat oli huudosta niin punaiset.
Nyt aattelin mennä ostamaan neidille oman lääkärilaukun, jotta voidaan kotona tutustua ja harjoitella, jos siitä olisi apua. Neuvolasta korostettiin, että vanhemman varmat otteet tärkeitä, siis se, että äiti toteaa, että näin tehdään, eimitään hätää. Yks kerta kiva lääkäri täti otti valkoisen takin pois, niin saatiin jutella ensin hetki rauhassa, ennen kuin sitten tutkimuksen yhteydessä alkoi kyllä huuto heti paikalla.
...mutta jain miettimaan tuota edellista kommenttia etta vanhemman varmat otteet ovat tarkeat. Eli mietin etta jannitatko ap itse laakaria, ja valittyyko se mahdollisesti lapselle? Tarkoitus ei ole syyllistaa, pain vastoin, vaan ihan vain pohtia eri vaihtoehtoja laakaripelon syyksi: on minusta paljon mahdollista etta tama voi olla etta pelkastaan luonnekysymys, eli jotkut lapset ovat herkempia tallaisille asioille kuin toiset. Ja tietysti ne huonot ts. kivuliaat kokemukset ovat omiaan ruokkimaan jo olemassaolevaa pelkoa, kuten myos matala kipukynnys. Meilla molemmat lapset _tykkaavat_ laakarissa kaynnista, ja olen ajatellut syyksi a) korkean kipukynnyksen (molemmat esim. katselevat tyynesti ja kiinnostuneesti verikokeen ottoa omasta kasivarrestaan ilman suurempia itkuja) ja b) sen etta itse en pelkaa laakaria, verikokeita jne. (mies kylla jannittaa munkin puolesta...) vaan pidan niita oikeastaan aika mielenkiintoisina tapahtumina. Laakarileikit voisivat olla myos hyva idea, ainakin meidan molemmat lapset tykkaavat juuri stetoskoopilla kuuntelusta, "ruiskeiden" antamisesta jne.
korvaa huuhtelemaan ja imemään, että tuntui kuin olisi porattu päähän. Teki kuulemma ihan hirveän kipeää ja oli meinannu lyödä lääkäriä nyrkillä päähän.
Kyllä sen ikäinen lapsi muistaa jo edellisen lääkärikäynnin ja sen kivun mitä siellä koki. Ikävä kyllä se taitaa olla niin ettei mitään erikoiskikkoja ole, muuta kuin se että käydä sillä lääkärillä mikä osaa tehdä homman kiusaamatta lasta.
kymmeniä ja kymmeniä lääkärikäyntejä takana. Yleensä meillä ei lapset lääkärikäyntejä pelkää, mutta esikoisella jäi joksikin aikaa kammo lääkäreitä kohtaan, kun putkitetusta korvasta imettiin mätää pois. Kammo taisi kestää seuraavan lääkärikäynnin ajan. Olen käyttänyt varsin monella eri lääkärillä, kun ei ole vakuutusta, niin en yksityisillä korvalääkäreillä usein käy. Yksi hyvä korvalääkäri kerran sanoi, ettei putkitettua korvaa kannata imeä, sillä mätää kehittyy jo muutaman tunnin kuluttua lisää ja sitä pitäisi imeä uudelleen ja uudelleen pois. Tämä oli minulle ihan hyvä tieto, sen jälkeen en ole antanut imeä mätää pois. Usein miten antibiootit ja silmätipat korviin auttavat asiaan.
Lääkärikammoon en osaa mitään vinkkejä antaa. Meillä lapset ihan mielellään käyvät lääkärissä. Viimeksi kun keskimmäisen maha tähystettiin päälle 3 vuotiaana, niin nukutuslääkäri totesi lasta nukuttaessa, ettei ole sairaalaolosuhteissa nähnyt niin rohkeaa lasta. Itse olen suhtautunut lääkärikäynteihin aina rauhallisesti, mieheni ei onneksi joudu lapsia käyttämään lääkärissä, sillä hän ei osaa siellä olla rennosti.
Meillä on kaikilla kolmella lapsella korvakierre takana, vanhimmalla oli putket korvissa jo 14kk:n iässä ja nyt tänä keväänä 5-vuotiaana laitettiin uudet. Keskimmäinen sai viime vuoden puolella putket ja vauvallakin oli alle 8kk:n ikäisellä neljä korvatulehdusta. Onneksi nuorin selvisi ilman putkia - ainakin vielä.
Mietin sellaista, että jos lahjoisit lapsen seuraavan lääkärikäynnin ajaksi? Käytte hakemassa kaupasta jonkin pienen lelun, jonka lapsi valitsee ja sen saa käyttöön sen jälkeen, kun lääkärissä on käyty? Lelu voi olla vaikka mukana kädessä lääkärikäynnin ajan. Itse olen lahjonut pienellä lelulla lapsia esim. prick-testeihin tai kitarisojen poistoon.
Meillä on 3v2kk ikäinen jolla on myös jonkinlainen kammo. Asia ilmenee niin ettei anna katsoa korvia eikä edes kuunnella sydäntä/keuhkoja. Kukaan muu ei näitä saa tehdä kuin allergialääkärimme ! Jopa korviin katsomisessa ei ole hänellä mitääm vaikeutta mutta auta armias jos jonkun muun pitäis se tehdä... Aikoinaan kun ekan kerran mentiin nykyiselle allergialääkärillemme aloitti hän niin ettei edes yrittänyt ekalla kerralla tarkistaa korvia ! Sitten seuraavalla kerralla käydessämme oli räkätautia pojalla päällä, niin korvat piti tarkistaa...Poika meinasi ensin aloittaa saman huudon ja rimpuilemisen kuin aina mutta lopetti sen tosi nopeasti. En muista mitä allergialääkärimme pojalle tuumasi mutta jotain se oli ja sitten poika lopetti kuin seinään. Sen jälkeen ei ole ollut asiassa ongelmia, mutta muiden lääkäreiden kanssa on. 3-vuotislääkärineuvolassa sanoin suoraan ettei korviin sitten ole aihetta katsoa (ja korviin ei katsottu).
Ei mulla ole sen kummemmin uusia neuvoja sulle. Mutta samalla lääkärillä tosiaan kannattaa ihan ehdottomasti käydä kun se on mahdollista. Lapsi luottaa jo häneen ja tietää mitä tapahtuu jne.