Olisitko valmis muuttamaan työpaikan perässä?

Meillä mies on se hyväpalkkainen yrittäjä ja myn työssäkäynti on lähinnä "harrastamista" taskurahalla. Jos mieheltä työt meni ja uutta ei löytyisi, pitäisi kai harkita sitäkin vaihtoehtoa että muuttaisi. vaikka meilläkin on se oma koti unelmapaikalla

mutta toisaalta se on ollut meidän unelma :)

Lueskelin samaa ketjua ja kummastelin miten hölmöjä ihmiset voi olla.

Ihanko tosi ne kaikki, jotka tota ehdotti, olisi valmiita muuttamaan jonnekin toisella paikkakunnalle, missä ei olisi sukulaisia, ystäviä, ei mitään tukiverkkoa? He olisivat valmiit repimään lapsensa toiseen kaupunkiin, uuteen kouluun, vaikka lapset ihan varmasti olisivat sitä vastaan.

Olen muutaman kerran jo muuttanut, enää en siihen ryhtyisi. En muuttaisi enää miehenkään työn perässä, sekin on jo tullut tehtyä. Kyllä työn on tultava sinne missä minä asun.

niin karenssi täysin oikein ja turha yhteiskunnalta silloin muutakaan tukea itkeä. Olen muuttanut työn vuoksi toiselle puolen maata ja hyvä ratkaisu.

Muualle en lähtisi.

Pari vuotta ollaan tässä talossa asuttu. Halvalla saatiin, mutten oikein usko, että saataisiin tätä edes kovin helposti myytyä, kun paikka on niin syrjässä. Jos se ihme tapahtuis, että talo menis kaupaksi, niin tämän hinnalla ei saatais mitään isommasta kaupungista, vaan pitäis ottaa isompi laina.

Olen itse joutunut lapsena vaihtamaan koulua useasti, kun vanhemmat muuttivat syystä tai toisesta toiselle paikkakunnalle tai toiseen kaupunginosaan.

Vaikka aikuisista näyttää, että lapset sopeutuvat helposti ja löytävät uusia kavereita nopeasti, on se jatkuva muuttaminen silti lapselle raskasta.

Minunkin kohdallani johti siihen, etten edes yritä kotiutua tai sitoutua mihinkään, kun kuitenkin kohta pitää taas rakentaa kaikki uusiksi.



En myöskään halua rikkoa perhettä. Ei sekään vaihtoehto ole hyvä, että osa perheestä asuisi eri paikkakunnalla. Varsinkin kun perheessä on pieniä lapsia.



Onneksi minulla on työpaikka, niin ei kukaan voi muuttamista työn perässä edes vaatia.



Rivitalossa asutaan, ja koti sekin on ihan samalla tavalla kuin ok-talo ap:lle.

Olen muuttanut useita kertoja paikkakunnalta toiselle työn takia ja minusta se on aivan luonnollista. Kodin voi tehdä itselleen minne tahansa, mutta mitä niillä seinillä, ellei ole kiinnostavaa, palkitsevaa ja riittävän elannon tuovaa työtä. Sen pystyy tulevaisuudessakin turvaamaan itselleen parhaiten, kun nuorena "rakentaa uraa" muuttamalla tarpeen mukaan.

mutta se pitää itse rahoittaa.



Minä en tykkää siitä, että sitä unelmaa toteutetaan muiden taskusta.

Työn voi tehdä itselleen minne tahansa mutta kotia ei voi. Koti on nimittäin enemmän kuin seinät. Koti on asuinmiljöö ja ympäristö, naapurit ja tuttavat lähellä, lasten koulut ja päiväkodit, ruokakaupat, terveyskeskus ja muut sellaiset. Niitä ilman ei voi elää ja niitä kaikkia ei saa mukaansa. Jo pelkästään uuden hyvän kampaajan löytäminen voi olla monen vuoden projekti uudella paikkakunnalla.

ja 12v sitten pk-seudulle. Minusta aivan luontevaa, olisin työtön omalla kotipaikkakunnallani.

ulkomaille töiden vuoksi. ihan tavallisia duunareita olemme, suomessa olimme olleet pitkään työttömänä. Mies olisi ehkä voinut suomessa työllistyä, minulle ei ollu töitä näköpiirissä, ei ollut ollut yki 2 vuoteen. Joten muutimme. Paluumuutimme suomeen kun minun työtilanteeni helpotti. Koko tämän ajan meillä oli okt odottamassa.

mutta en minkään työkkärin 10€/päivä-työllistämistyön takia.



Mun mielestä tuossa työnhakualueessa pitäisi kilometrien lisäksi laskea työmatkoihin kuluvia rahamääriä. Kun niitä lasketaan esim. verotuksessakin, niin miksei tuohonkin voisi lisätä jotain vastaavaa. Jos töihin pääsee julkisilla, niin sitten työmatka-alue voisi olla isompikin, jos taas vaaditaan omaa autoa, niin pitäisi huomioda, että onko palkka isompi kuin auton kustannukset.



Käytännössähän autottoman ei kannata asua muualla kuin Helsingissä, koska se on ainoa paikka, jossa 80km:n säteelle pääsee varmasti julkisilla.

Kun meillä miehellä hyvä vakityö täällä, työmatkaa 10 minuuttia. Ei paljon huvita muutella, vaikka välillä (rahallisesti) vähän kovilla ollaan.

Tuli mieleen tuosta karenssi-ketjusta. Aika monessa vastauksessa ohjeena on, että pitäisi muuttaa työllistymisen kannalta parempaan paikkaan. En osaa sanoa mitä mieltä esim. kerros- tai rivitalossa asuvat ovat, mutta itselläni on mieheni rakentama okt aivan huippupaikalla (keskellä metsää yli ha:n tontilla, 12 km päässä suuren kaupungin torilta) ja täytyy kyllä myöntää, että kyllä se työpaikka pitäisi olla aika unelma, että tästä lähtisin.

Joten muuttaminen ei perustu koskaan työpaikkaan vaan omaan haluun.

mutta sitten lapsi kuoli niin hänen hautapaikka määrittelee oman asuinkuntani. Korkeintaan naapurikuntaan voisin kuvitella muuttavani mutta tuskin sitä päivää eteen tulee.

miehen työn perässä. Minä kuljin sitten vanhaan työpaikkaan 160 km suuntaansa kolmesti viikossa (onneksi työnantaja jousti ja sain tehdä kaksi etäpäivää) kahden vuoden ajan - sitten vasta löysin töitä uudelta paikkakunnalta. Halusin kuitenkin olla koko ajan työsuhteessa, jotta työllistyminen uudella paikkakunnalla olisi helpompaa (itsekin rekrytoineena tiedän, että ehjää työuraa arvostetaan).



Lapset olivat muuton aikaan päiväkoti-ikäisiä. Nyt lapset ovat kouluikäisiä, ja täytyy myöntää, että jos eteen tulee tilanne, että pitäisi taas muuttaa miehen työn perässä (paljon mahdollista), sitä joutuu harkitsemaan paljon tarkemmin ja miettimään mahdollisia muita järjestelyjä.

Kaikki sukulaiseni ja ystäväni ovat täällä, lisäksi minun on todella vaikea tutustua uusiin ihmisiin..

Mieluummin otan karenssin ja elelen pienennetyllä tttuella.

onneksi tässä kaupungissa on kuitenkin hyvä työllisyystilanne,eikä ole pelkoa työn perässä muuttamisesta.

Olemme kuitenkin aiemmin valinneet talomme paikan juuri töiden mukaan.

Ihanko tosi ne kaikki, jotka tota ehdotti, olisi valmiita muuttamaan jonnekin toisella paikkakunnalle, missä ei olisi sukulaisia, ystäviä, ei mitään tukiverkkoa?

No me ainakin muutimme aika kauas sukulaisista ja ystävistämme juuri työn perässä. Ei siellä pikkukaupungissa ole kovin kummoisia hommia tarjolla.

Itseni on helpompi löytää töitä, mutta jos mies saisi alaltaan ihan luksustyöpaikan (esim. professuurin), niin sitten ehkä voisimme muuttaa.