Karenssia pätkähti, kieltäydyin 150km työmatkasta!

No ei tuo ap. kuvailema tilanne oo mikään höpöhomma..:) Et ekalla kerralla työkkäris todettiin, et joo..tiesithän et sulle voidaan tarjota työtä 80km päästäkin..



Ja ihan tiedoks ap. se oman auton hankkiminen ei tarkota, et sulla häätyy ostaa uudenkarhea 40000e rassi..:)

Ja tuo työmatka ei ole kohtuuton, jos sen kulkee autolla.



Reilu tunti suuntaansa on arkea tuhansissa ja tuhansissa perheissä.

Olen itse kulkenut vain 25km:n matkaa, mutta työssäkäyntialueeni on liki 80km etelään ja pohjoiseen. Ja kun meillä ei ole kahta autoa, jouduin myös minä polkemaan 4km bussille, jolla kyllä ehti aamuvuroon ja seiltä pääsi pois.



Mutta iltavuorosta piti lähteä hiukan etuajassa ja yövuoroon ei päässyt lainkaan. Omat lähtö- ja tuloajat eivät sovi sairaalamaailmaan, vuorot vaihtuvat täsmällisesti.



Kaikki nuo vähäiset bussivuorot eivät sitten kulkeneet kesäaikana.



Kävin töissä jokusia vuoroja niin, että mies vei minua lasten kanssa ja haki iltamyöhällä, pahimmillaan kuljin jopa taksilla. Sellaisesta työpäivästä ei jäänyt rahaa käteen.



Nostin kädet pystyyn. Jäin kotiäidiksi, kun tulevaisuudennäkymät vuoropäiväkotimatkoineen näyttivät ihan järjettömiltä.



- Olen myös kulkenut vuoden verran bussilla Porvoon ja Helsingin väliä (50km), mutta se ei ollut paha. Vuorot menivät tiheästi ja matkan saattoi nukkua. Lasten hoitoon vieminen aamulla piti vain sorvata, että ehdin seitsemäksi töihin.

Kuten tässä on jo todettu, niin ap kertoi niin vähän faktoja, että on vaikea sanoa onko tuo kohtuullista vai ei. Jos tosiaan asuu jossain korvessa niin ei voi olettaa että saa kovin läheltä töitä tai että pärjää ilman autoa. Eikä vajaa 80km ikävä kyllä nykypäivänä ole mikään kummallinen työmatka missään päin Suomea. Monet käyvät esimerkiksi Lahdesta tai Kotkasta Helsingissä töissä.



Ei tietenkään työkkäri voi vaatia muuttamaan tai ajamaan ajokorttia mutta kyllä voidaan olettaa että työnhakija on todellisuudessa työmarkkinoiden käytettävissä.



Helsingissä on aivan tavallista yli tunnin työmatkat vaikka kilometreissä matkaa ei olisikaan kuin 20. Jos joku uskaltaa tuosta täällä inahtaa niin heti sanotaan, että elämä on valintoja, muuta pois Helsingistä. Aivan samoin tässäkin tapauksessa voisi sanoa. Ei ole pakko asua sellaisessa paikassa, josta on mahdotonta päästä töihin ilman autoa, jos ei omista edes ajokorttia.

Ap:lle haluan sanoa, että onpa kurja tilanne. Juu, täällä Helsingissä 1,5h tunnin työmatka voi olla jopa suht. tavallinen joillain mutta eihän se sitä seikkaa poista, että ei se helppo tilanne ole lapsiperheelliselle. Itsellänikin oli 1,5h tunnin työmatka (suuntaansa) parisen vuotta sitten mutta tuossa työpaikassa viivyinkin vain juuri sen aikaa että löysin muuta. Kyllä se kyrsi aivan mielettömästi lähteä töihin klo 7, olla paikalla klo 8:30, lähteä töistä kotiin klo 16:30 ja olla kottona klo 18.



Josta nouseekin yksi kysymykseni, jonka ihan ystävällisesti esitän. Sanot että lähtisit töihin klo 5:15 ja tulisit takaisin n. klo 18 (sanotaan nyt helppouden vuoksi 18:15). Sinulla siis olisi nähtävästi aika lailla yli 3h työmatkat, koska tuohon väliin jää n. 13 tuntia. Jos vaikka työaikasi olisi 8h + 30min ruokatauko niin sinulla jäisi työmatka-ajoiksi 4,5 tuntia päivittäin! Onko nyt tosiaan näin vai onko jossain ajatusvirhe?



Joka tapauksessa tsemppiä. Et kerro tässä alkuperäisessä viestissä muusta perhetilanteestasi kuin lapsistasi. Pystyykö miehesi auttamaan mitenkään (ts. onko hänellä joustava työaika tai edes työpaikkaan lähellä, jolloin työmatkoihin ei mene niin pitkää aikaa)? Vai oletko yh?

työssäkäyntialue muka 80km kun en voi edes saada ajokorttia terveydellisistä syistä?

että olet työkyvyttömyyseläkkeellä, niin kyllä silloin pätee ihan samat säännöt.

Työkkäri ei voi vaatia auton ostamista!!!

Joku roti noihin juttuihin kiitos!

ja auton vakuutuksia ei hyväksytä toimeentulotukea hakiessa.

ja luulisi että työkkärit löytäis sopivamman hakijan lähempää ko työpaikkaa.

miksi edes työnantaja valitsee sen kauimmaisen hakijan, luulisi työnantajankin miettivän noita työmatkoja valitessaan tekijää.

kyllä tää on nyt kohtuutonta kiusaa AP:ta kohtaan!

Kirjoitin pitkän vastauksen joka ei näy...





Onko AP:lla ajatusvirhe kellon ajoissa vai ajatus siitä, että työhön + kaikkeen siihen kuuluvaan ei olisi kiva kulua puolta vuorokaudesta? Ilmeisesti AP laskee heräämisen, suihkun aamupalan ja ruokailun työn jälkeen työhön kuluvaan aikaan?

Niille, joiden mielestä työn perässä voi noin vain muuttaa, niin eikö teillä ole perhettä? Puolisolla töitä, lapsilla koulua, hoitopaikkaa, kavereita? Eikö ole omistusasuntoa? Ei väliaikaisen työn perässä niin vain muutella muuta kuin av-mamman "todellisuudessa".



Ja sitä osittaista hoitovapaatakin ap saa vain maks tämän vuoden, koska nuorempikin lapsista on jo toisella luokalla.



Kyllä siellä työkkärissäkin kokonaisuutta kuuluu katsoa, jos ei ole ajokorttia ja autoa, niin kuulostaahan tuo kohtuuttomalta.



Ei muuta kuin tsemppiä ap, toivottavasti löydät ihan omin nokin töitä pikaisesti, itse en oikein usko tuon työvoimatoimiston merkitykseen kovinkaan paljon.

perusti firman ja saattaa olla välillä pois kaksi viikkoa putkeen toisella mantereella.



Ja meillä on jo lasten koulumatka sen kaksi tuntia päivässä. Minä kuskaan ja teen siinä sitten oman työpäiväni plus pyöritän koko huushollin yksin.



En tajua missä todellisuudessa te elätte, kun kuvittelette, että sitä voi vain istua jossakin persiillään ja odottaa palveluja. Kenen ne pitää teille kustantaa?

Jos jossain ihan landella, lienee ihan kohtuullista olettaa, että työnhakijalla on auto käytössään.

ootpa idiootti kaikilla landella asuvilla on siis varaa pitää autoa,varsinkin työttömien,jos vaikka saa jostain ei-landelta työpaikan.Tanan urpo!!

"Jos et ole niin sairas, että olet työkyvyttömyyseläkkeellä, niin kyllä silloin pätee ihan samat säännöt."



Entäs kun olen niin sairas, että lääkäri kirjoitti pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen, jota KELA ei kuitenkaan myöntänyt. Ei olen lääketieteellisesti työkyvytön, mutta vakuutusoikeudellisesti työkykyinen. Ajokortti on, mutta en saa ajaa (lääkäri kieltänyt). Voin saada todennäköisesti ainoastaan työllistämistöitä, joten "palkka" on niin pieni, että miten siitä voisi kohtuudella vaatia julkisilla kulkemista pitkää matkaa.

kun olin hetken aikaa työttömänä, sanoin suoraan työkkärissä että yli 10km työmatkat ei oo mun juttu, koska olen kolmen lapsen yh ja nuorin oli silloin 3v... en todellakaan lähde tuntikausia istumaan bussissa ja lapset päiväkodissa aamukuudesta iltakuuteen.



Onneks sain duunin 8 min pyöräilymatkan päästä kotoa.

sitä mieltä, että ajotaito/ajokortti kuuluu yleissivistykseen.

En missään nimessä voi enkä halua enkä jaksa suosutua siihen että työmatkani olisi 76km/suuntaansa eli 152km/pvässä!!

Lapset menee 2-ja 4-luokalle ja elämä olisi sitä että aamulla öähden klo05.15 töihin ja illalla kotiudun klo18 aikaan jos hyvin käy.

Työmatkoihin siis menisi jopa yli 3h/pvässä.

Eli karenssia pätkähti ja kyllä on epätodellinen olo, en osaa juuri nyt edes itkeä, olen vain niin totaalisen kyrpiintynyt tähän yhtkuntaan että harkitsen siitä irtisanoutumista jollakin tavoin/erinäisin keinoin.

Minä olen ihminen, minullakin on voimavarani ja rahkeeni ja nuo lapset, mutta ei sehän ei paina paskankaan vertaa kun pitäisi vaan saada 1hlö pois rumentamasta kortistoja.

4kk olen työttömänä nyt ollut.

senkin lusmu!

kuumeessa töitä, koska Kela sanoi, ettei tästä sairaudesta voi olla näin sairas kuin minä olen.



Elämä on.

ap:n asenteesta aika moni sellainen, joka on itse joutunut tekemään töitä samanlaisessa tilanteessa ja joutunut uhraamaan paljon päästäkseen nykyiseen, parempaan tilanteeseen, esim. jo yläasteelta ja lukiosta lähtien koulutukseen panostamalla, sen jälkeen pitkät opiskelut opintovelalla jne.



Jos pääsee työttömyyden jälkeen muutamaksikin kuukaudeksi johonkin töihin, on aina paremmat mahdollisuudet päästä seuraavaan työpaikkaan, ehkä nyt lähempää kotipaikkaa tai parempien yhteyksien päästä. Ja sitten taas seuraavaksi parempaan. Ei kai kukaan voi odottaa yhteiskunnan maksavan siitä, että odottelen tässä nyt just mulle soppelia paikkaa kivalla palkalla ja sopivalla työajalla tuosta parin kilsan päästä ja niin kauan, kuin sitä en saa, en ota töitä vastaan.



Omalla alallani kuuluu ihan työkehitykseen, että ensin aloitetaan huonolla palkalla pikkupaikoissa, muutaman kuukauden - max vuoden välein vaihdetaan isompaan ja vaativampaan yksikköön, erikoistumiskoulutus isossa yksikössä ja sen jälkeen siirrytään sitten siihen "lopulliseen", pitkäaikaisempaan työpaikkaan, jos hyvin käy. Muuttoja ja/tai pitkiä työmatkoja tulee ihan varmasti useaan otteeseen. Itsekin olen kulkenut kaksi vuotta autolla päivittäin Oulu-Raahe-väliä (yli 80km/suunta), viimeiset viisi vuotta työmatka on ollut 30-40km suuntaansa. Ja ihan itse on pitänyt ajokortti hommata ja autot kuluineen maksella, joskus verovähennys oman auton mukaan, useimmiten julkisten mukaan. So what, elämä on. Nyt olen mukavassa työpaikassa, työmatkaa 3km jne. Mutta en olisi tähän paikkaan voinut olettaa heti pääseväni.



Kaikki mulle heti nyt -asenne ei ole aikuisen ihmisen elämää ja yksi aikuisuuden kriteereistä on kyky asettaa pitkän tähtäimen tavoitteita ja suunnitella elämää eteenpäin, osata tehdä lyhyen aikavälin panostuksia ja uhrauksia myöhemmin odottavan tuloksen eteen.

Jos olet onnistunut saamaan työhönosoituksen ja karenssin jo 4 KUUKAUDEN työttömyyden jälkeen, niin ei sinulla ole mitään hätää. Sinä saat varmasti lähiaikoina töitä muualtakin. Moni meistä on nimittäin hakenut tosissaan töitä jo 4 VUOTTA.



Ammattisi on ilmeisesti sellainen,että siihen on vaikea saada työntekijää. Siksi sinunkin on vaikea pysytellä työttömänä. Minulle se ei tuottanut mitään vaikeuksia, kun oman alani töihin oli hyvinkin yli 100 hakijaa.



Oma aktiivisuus vaikuttaa myös: jos itse vakuuttaa hakevansa töitä, ei työkkäri kiusaa. Viimeisen ilmoituksen avoimesta työpaikasta olen saanut työkkärin kautta muistaakseni vuonna 1994 , ja silloinkin itse hyvin aktiivisesti tungin itseäni siihen paikkaan.



Tee valitus ja perusteluna tämä:

- pitkän matkan vuoksi ei käytännössä ole työssäkäyntialuetta

- työmatkakulut ovat niin suuret, että niiden jälkeen käteen jäävä osuus on pienempi kuin päiväraha.



Entä lasten isä? Miksi hän ei voisi jäädä osa-aikavapaalle?



Terveisin itsekin useamman sadan kilometrin työmatkoja ajanut. On perhe ja omistusasunto, mutta on myös mies joka on voinut olla hoitovapaalla, ja minulla auto kun se on näillä kairoilla käytännössä välttämätön.

jotkut täällä vaativat ap:tä muuttamaan toiselle paikkakunnalle kuin perhe? Ja maksamaan kahden asunnon kulut? Tosi "mahtavia" ehdotuksia.