tukistin ja nappasin 3-vuotiasta

Ap kirjoitti: "Kaikesta tapellaan ja kaikesta sanoo vastaan. Ei syödä, ei juoda, ei puistoon leikkimään, sammuttaa piirretyt kun pikkuveli haluaa katsoa, puhuu jatkuvasti rumasti ja epäkunnoittavaan sävyyn".



Väkivallallako ap. opettaa lapselleen sitä kaunista ja kunnioittavaa käytöstä?



Onko teitä siellä kaksi 3-vuotiasta? Toinen kolmivuotias tapeleeja kaikesta sanoo vastaan. Ei syö, ei juo, ei halua puistoon leikkimään, sammuttaa piirretyt kun pikkuveli haluaa katsoa, puhuu jatkuvasti rumasti ja epäkunnoittavaan sävyyn. Ja toinen samalla tasolla oleva sitten tukistaa ja nappaa. Onko siellä ketään aikuista?



Ap., hae apua, soita vaikka neuvolaan tai MLL:n vanhempainpuhelimeen! Ilmeisesti kuitenkin rakastat lastasi ja haluat hänelle hyvää.

joita vanhemmat pienestä asti on mäiskineet pitkin ja poikin ja nyt isompana ei mene mikään asia perille, kun ovat isompia ja voivat sanoa aikuisille vastaan.

Mikä siinä on niin vaikea ymmrtää?. Ai, niin tämähän on avpalsta ja täällähän ei järkipuhe auta.

...kun aina ensin opetetaan ja varoitetaan, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ei tapahdu äkkiiarvaamatta mitään. Eikä kielletä liian montaa asiaa turhan päiten. Tärkeimpänä pitäisin sitä, että pienempiä ei satuteta. sitten sitä, että omankokoisia ja isomiakaan ei satuteta. Missään tapauksessa. Kauheaa on seurata, kun naapurin lapsi potkii ja kiroilee vanhemmilleen ja nämä ovat aivan voimattomia vastustamaan. Vaikka paljon isompia ovat. En ymmärrä. Pelottaa, mihin tää kasvatus on menossa. Nuo lapset eivät ehkä ikinä opi hallitsemaan impulssejaan. Ja näitä tapauksia on paljon!

Todellisuus ei vastaa tuota väitettä. Ihan arkihavainnot osoittavat tuon väittämän vääräksi.

luuleeko vielä joku nykyäänkin, että kurittamalla lapsia kasvatetaan?

Ei pelkällä kurilla, mutta nyt oli kysymys siitä. Tietenkin lapsi tarvitsee paljon rakkautta, syliä, paijausta, juttelua... näille juuri tulee tilaa kun lapsi ei enää temppuile. Kun ei pahojaan tekevää lasta voi palkita.

Mutta joo, kyllä aika moni edelleen tietää, miten hommat toimii. Ainakin Suomen ulkopuolella. Esim. italialaiset ovat aika hyviä lasten kanssa. Sieltä löytyy rakkautta ja rajoja. Turha kuvitella, että nää suomalaiset suositukset ovat jotain absoluuttisia, pyhiä ja ainoita.

Tässä pari ehdotusta:



- kehu poikaasi AINA kun hän tekee jotain pientäkin hyvää, jotta hän saa äidin huomiota hyvällä



- kun hän tekee jotain ei toivottua, pysäytä se, katso lasta silmiin ja selitä lyhyesti ja ymmärrettävästi tyyliin "tavaroita ei saa koskaan heittää, ne menevät rikki ja sitten kaikille tulee paha mieli". Puhu tiukasti mutta ei huutaen.



- kun teillä on rauhallinen hetki, puhu pojan kanssa mieluiten kahden kesken. Kerro ensin mitä kaikkiea hän jo osaa ja sitten mitä voitte nyt harjoitella. Lopuksi muistuta, mitä hän on jo oppinut.



- toista kaikki edellä mainittu noin tuhat kertaa, älä luovuta vaikkei heti toimisikaan! Vanhempien suurin virhe on luovuttaa liian aikaisin.



- jos vielä kaipaat lisäosviittaa, googlaa tai lainaa kirjastosta Ben Furmanin muksuoppi. Toimii!



t. lastentarhanopettaja

siis tämä ei meillä todellakaan ole yleinen käytäntö ollut! Ensimmäinen kerta kun pinna paloi pienen miehen kanssa. Tosiaan on erittäin haastava vaihe menossa. Jatkuvasti heittelee tavaroita, KAIKKEEN sanoo vastaan, kiusaa pikkusisarusta... Jos sanon että menee jäähylle, hymilee ja sanoo että menee mielellään. Jos otan lempilelut ylähyllylle katsoo silmiin hymyillen ja sanoo "vie vaan". Kun kuitenkin vien lelut pois ei ala edes kaipaamaan vietyä lelua. Viisaat palstalaiset antakaan keinottamalle keinot...

kasvuun kuuluu uhmata vanhenpia ja sisaruksia. Jos uhmaa ei tulisi, niin se olisi epänormaalia. Te olette se turvallinen taho, jota vastaan voi harjoitella omaa tahtoa ja sen rajoja.

Itse uskon siihen, että juttelemalla lapsen kanssa pääsee parhaimpaan tulokseen. Ajattelen, että hänkin sitten jaksaa jutella omien lapsiensa kanssa kun on itse kasvattajana.

Lapset oppivat tuon ikäisenä ihan älyttömästi mallista. Tärkeintä on se, millaisen mallin tunteiden hallinnasta ja empatiasta lapselle antaa...

jaksamisia

joita vanhemmat pienestä asti on mäiskineet pitkin ja poikin ja nyt isompana ei mene mikään asia perille, kun ovat isompia ja voivat sanoa aikuisille vastaan.

Mikä siinä on niin vaikea ymmrtää?. Ai, niin tämähän on avpalsta ja täällähän ei järkipuhe auta.

...kun aina ensin opetetaan ja varoitetaan, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ei tapahdu äkkiiarvaamatta mitään. Eikä kielletä liian montaa asiaa turhan päiten. Tärkeimpänä pitäisin sitä, että pienempiä ei satuteta. sitten sitä, että omankokoisia ja isomiakaan ei satuteta. Missään tapauksessa. Kauheaa on seurata, kun naapurin lapsi potkii ja kiroilee vanhemmilleen ja nämä ovat aivan voimattomia vastustamaan. Vaikka paljon isompia ovat. En ymmärrä. Pelottaa, mihin tää kasvatus on menossa. Nuo lapset eivät ehkä ikinä opi hallitsemaan impulssejaan. Ja näitä tapauksia on paljon!

Todellisuus ei vastaa tuota väitettä. Ihan arkihavainnot osoittavat tuon väittämän vääräksi.

luuleeko vielä joku nykyäänkin, että kurittamalla lapsia kasvatetaan?

Ei pelkällä kurilla, mutta nyt oli kysymys siitä. Tietenkin lapsi tarvitsee paljon rakkautta, syliä, paijausta, juttelua... näille juuri tulee tilaa kun lapsi ei enää temppuile. Kun ei pahojaan tekevää lasta voi palkita.

Mutta joo, kyllä aika moni edelleen tietää, miten hommat toimii. Ainakin Suomen ulkopuolella. Esim. italialaiset ovat aika hyviä lasten kanssa. Sieltä löytyy rakkautta ja rajoja. Turha kuvitella, että nää suomalaiset suositukset ovat jotain absoluuttisia, pyhiä ja ainoita.

Lapsen lyöminen on kyllä laitonta ihan joka maassa, ei se mikään suomalainen keksintö ole. Katsoppa vaikka lasten oikeuksien julistus yk:ssa vuodelta 1959.

Kiinalaisetkin on tosi hyviä lasten kanssa, varsinkin erityislasten kanssa. Kun ne sitoo tuoliin, niin ne ei lyö ollenkaan ja on ihan nätisti. Ai niin onhan sitä sidottu lapsia tuoliin suomessakin. Oisko se sinusta hyvä suomalainen käytäntö. V###un tampio

Ikävää, että asiat menivät nyt näin. Kuulostaa siltä, että lapsi on mustasukkainen, mikä on erittäin normaalia. Voit jatkossa olla esimerkki kunnioittavasta puhetavasta. Lasta on turha pakottaa syömään tai juomaan, syö ja juo kyllä sitten vaikka myöhemmin. Myönteisen kautta pääsee myönteisyyden kehään, mutta vaikeaa se on. Vanhemmuus on välillä vaikeinta, mitä ihminen tekee.

olen pyrkinyt mahdollisimman usein kehumaan poikaa aina kun tekee jotain hyvää, ja hän osaakin olla maailman kiltein ja huomaavaisin. Myös sisarustaan 1,5v kohtaan. Eikä koskaan ole tätä kohtaa ollut väkivaltainen mitä nyt muutamaan töinäisyä lukuuottamatta. Keskustelemme aina miksi jotakin ei saa tehdä ja miten sen aijaan tulisi toimia ensi kerralla. Koen että meillä on erittäinen läheiset välit ja hänellä on turvallinen olla. Senpä takia uhmaakin nyt jatkuvasti juuri meille vanhemmille. Pyritää myös usein järjestämään molemmille "omaa aikaa" jolloin saavat kumpikin täyden huomion, nämä hetket menevätkin yleensä todella mallikkaasti ja mukavissa merkeissä... Täytynee vielä sanoa että tämän päiväisen tapahtuman jälkeen otin hänet syliin katsoin silmiin ja pyysin anteeksi ja kerroin miksi tein niin. En tiedä.. teoria on yhtä.. eikä arki ja todellisuus ja mene oppikirjan mukaan.

tässä on nimenomaan pääasiassa mustasukkaisuudesta kyse jonka poika onneksi kanavoi mielummin meihin eikä pikkusisarukseen..

tosta syömisestäkin hyvä kun otit puheeksi. Sen kanssa on yhtä taistelua ja täytyy myöntää että olen liian tiukasti yrittänyt pakottaa lasta syömään itse. Mielellään söisi kunhan joku vaan syöttää.. Se on niin vaikeeta vaan sanoa "no älä sitten syö, ruoka on tarjolla vasta seuraavalla aterialla" kun tietää että syömättömyydellä on hintansa myös. Tätäkin on kyllä kokeiltu.. Tulee todella kova känkkäränkkä josta taas koko perhe kärsii :(

tosta syömisestäkin hyvä kun otit puheeksi. Sen kanssa on yhtä taistelua ja täytyy myöntää että olen liian tiukasti yrittänyt pakottaa lasta syömään itse. Mielellään söisi kunhan joku vaan syöttää.. Se on niin vaikeeta vaan sanoa "no älä sitten syö, ruoka on tarjolla vasta seuraavalla aterialla" kun tietää että syömättömyydellä on hintansa myös. Tätäkin on kyllä kokeiltu.. Tulee todella kova känkkäränkkä josta taas koko perhe kärsii :(

Voisitko ajatella palkitsemista ratkaisuna siihen ettei itse suostu syömään? Laita vaikka lautasen reunalle osa ruuasta, joka pitää syödä itse niin saa palkinnoksi vaikka purkan tmv. Loput voit syöttää jos lapsella vielä nälkä. Pari viikkoa näin niin ihan hyvin voi jäädä syöttäminen pois. Korosta vielä, että oletpa iso ja reipas poika kun syöt ihan itse.

Ja mitä tulee pikkusisaruksen kiusaamiseen, niin musta se on ihan normaalia. Näin on meilläkin, vaikka systemaattisesti puutun siihen. Tarvittaessa vien jäähylle tai pyydän katsomaan pikkusiskon ilmeitä, että onko kyseessä siskolle enää leikki. Poika itse tykkää kaikista riehumisleikeistä eikä välttämättä edes käsitä ettei toinen tykkää kun itse tykkäisi vastaavasta leikistä.

kyllä paljon miten hienosti osaa jo itse syödä ja voi näyttää jopa mallia pikkuisellekin. Palkitsemista yritetty. Eivät toimineet pottaharjoittelussakaan.. Tarratauluun yms katsoo vaan ilme naamalla "luuletko et toi minuun tehoaa.."? :D Eikä nyt joka kerta voi lelukauppaankaan lähteä.. "Valitettavasti" vaikuttaa ikäisekseen aika fiksulta tapaukselta, tuottaa todella haastetta olla aina askeleen edellä.. on hyvin laskelmoiva tapaus.

kyllä paljon miten hienosti osaa jo itse syödä ja voi näyttää jopa mallia pikkuisellekin. Palkitsemista yritetty. Eivät toimineet pottaharjoittelussakaan.. Tarratauluun yms katsoo vaan ilme naamalla "luuletko et toi minuun tehoaa.."? :D Eikä nyt joka kerta voi lelukauppaankaan lähteä.. "Valitettavasti" vaikuttaa ikäisekseen aika fiksulta tapaukselta, tuottaa todella haastetta olla aina askeleen edellä.. on hyvin laskelmoiva tapaus.

Mutta tuo purkka tai xylitolkarkki tai sit ihan oikea karkki toimii monessa. Pottailussa ei toiminut mikään palkitsemismenetelmä, oppi sitten kun oli siihen valmis. Meillä poika juuri 3v.

Olette haukanneet ison palan. On vaikeaa vastata kaikkiin lasten tarpeisiin, ja mitä ilmeisemmin esikoinen tarvitsee paljon huomiota ja hellyyttä. Hän on vielä hyvin pieni. Kaikki kasvatte, ja tärkeää on, että et menetä hyvää yhteyttä lapseen näissä vaikeuksissa. väkivalta ei kannata.

ison palan todellakin :) päväkään en vaihtaisi. mutta ei sitä etukäteen voi tietää mitä on odotettavissa... kun toista alettiin suunnittelemaan esikoinen oli vähän alle vuoden. mikäs siine alle vuosikkaan kanssa ollessa, kyllä ne suuremmat haasteet tulevat vasta myöhemmin... yöheräilyt ja vauvan itkut koettu on.. niitä ei pelätty ;) toivotaan että pieni ikäero palkitaan myöhemmin..

mun mielestä väkisin sylissä pitäminenkin on pahoinpitelyä.

Ja meillä syli on ihana paikka eikä mikään rangaistus.

Eli jos ei hyvällä niin mielummin pieni tukistus tmv. kuin lässytys ja väkisin kiinni pitäminen.



Ja mitä jos lapsi lyö, nipistää, repii hiuksista tai puree esim. äitiä tai sisarrustaan? onko maailmanloppu opettaa että jokaisella on oikeus puolustautua eikä vaan lässyttää?



Älkääkä sekoittako pikku nippaisuja lapsen hakkaamiseen please. Älkääkä myöskään ihmetelkö missä menee raja -kyllä sen normaaliälyinen tietää.



Ja nuo "lapset pois ja huostaan" viestit ovat naurettavia! Siis oikeestiko pitää ottaa lapset pois omilta rakastavilta vanhemmilta jonkun tukistamisen takia??? Äidit ja isätkin ovat ihmisiä eikä kukaan ole täydellinen ja aina jaksava (mikä ei edes mielestäni ole hyväksi lapselle että vanhemmat ei ikinä hermostu vaikka tekisi mitä).



Ja sit ihmetellään kun lapsien kanssa ei enä pärjätä kun "tarpeettoman kovakouraisesta" sänkyyn viemisestäkin saa sakot. Joutuu maksamaan siis omille lapsilleen lain mukaan jos koskee niihin muutakin kuin silittämällä. Rahallahan se on korvattu kun "Lissulle" tuli paha mieli kun sillai kovakouraisesti kohdeltiin -viis siitä että Lissu ei tottele ja kunnioita vanhempiaan pätkääkään.



Ja sit tulee nää lässyn lässyn tyypit jhotka sanoo että "Lissun" kanssa olisi pitänyt keskustella ja antaa sille positiivista huomiota (olkoonkin että kello oli yli puolenyön ja se kakara ei antanut kenenkään nukkua...).

Väkivalta ei ratkaise mitään ja taas lässyn lässyn. mut kummasti se lissu meni nukkumaan sen jälkeen. Mitä nyt valitti asiasta isovanhemmalleen tai kumminkaimaalle ja sai korvauksen.

joita vanhemmat pienestä asti on mäiskineet pitkin ja poikin ja nyt isompana ei mene mikään asia perille, kun ovat isompia ja voivat sanoa aikuisille vastaan.

Mikä siinä on niin vaikea ymmrtää?. Ai, niin tämähän on avpalsta ja täällähän ei järkipuhe auta.

...kun aina ensin opetetaan ja varoitetaan, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ei tapahdu äkkiiarvaamatta mitään. Eikä kielletä liian montaa asiaa turhan päiten. Tärkeimpänä pitäisin sitä, että pienempiä ei satuteta. sitten sitä, että omankokoisia ja isomiakaan ei satuteta. Missään tapauksessa. Kauheaa on seurata, kun naapurin lapsi potkii ja kiroilee vanhemmilleen ja nämä ovat aivan voimattomia vastustamaan. Vaikka paljon isompia ovat. En ymmärrä. Pelottaa, mihin tää kasvatus on menossa. Nuo lapset eivät ehkä ikinä opi hallitsemaan impulssejaan. Ja näitä tapauksia on paljon!

Todellisuus ei vastaa tuota väitettä. Ihan arkihavainnot osoittavat tuon väittämän vääräksi.

luuleeko vielä joku nykyäänkin, että kurittamalla lapsia kasvatetaan?

Ei pelkällä kurilla, mutta nyt oli kysymys siitä. Tietenkin lapsi tarvitsee paljon rakkautta, syliä, paijausta, juttelua... näille juuri tulee tilaa kun lapsi ei enää temppuile. Kun ei pahojaan tekevää lasta voi palkita.

Mutta joo, kyllä aika moni edelleen tietää, miten hommat toimii. Ainakin Suomen ulkopuolella. Esim. italialaiset ovat aika hyviä lasten kanssa. Sieltä löytyy rakkautta ja rajoja. Turha kuvitella, että nää suomalaiset suositukset ovat jotain absoluuttisia, pyhiä ja ainoita.

Lapsen lyöminen on kyllä laitonta ihan joka maassa, ei se mikään suomalainen keksintö ole. Katsoppa vaikka lasten oikeuksien julistus yk:ssa vuodelta 1959.

Kiinalaisetkin on tosi hyviä lasten kanssa, varsinkin erityislasten kanssa. Kun ne sitoo tuoliin, niin ne ei lyö ollenkaan ja on ihan nätisti. Ai niin onhan sitä sidottu lapsia tuoliin suomessakin. Oisko se sinusta hyvä suomalainen käytäntö. V###un tampio

Ei ole noin... ainakaan Ranskassa ja Englannissa ei ole fyysistä kuria kriminalisoitu, joten tuskin monessa muussakaan maassa esim. länsimaiden ulkopuolella.