Mies valittaa, kun meillä ei ole ystäviä. Miten saan hänet ymmärtämään, että vika on hänen omansa?
Olemme tosi paljon yhdessä miehen (ja lapsen) kanssa. Olemme olleet yhdessä kohta parikymmentä vuotta ja alkuaikojen ystävät hävisivät perheen kasvamisen myötä.
Minulla on laaja ystäväpiiri. Lähes joka vuosi mukaani tarttuu joku uusi kaveri, jonka kanssa toisinaan kasvan ystäväksi. Yleensä tapaan näitä kavereitani yksin.
Jotkut näistä kavereista on perhetuttujamme, mutta kokonaisuus ei synkkaa yhtä hyvin kuin minulla kaksin ystäväni kanssa. Nämä perhetuttutapaamiset ovat harvakseltaan, kerran tai pari vuodessa. Niistä ei kasva mitään syvempää.
Mies on nyt alkanut häiriintyä, ettei meillä, siis pariskuntana, ole kunnon ystäviä. Minä olen sitä mieltä, että syy on hänessä. Mies on oikein kiva (kaikki ulkopuoliset kutsuvat häntä nimenomaan kivaksi) ja ystävällinen.
Mutta: hän on perfektionisti ja pedantti kaikessa mitä tekee ja hän on mielestään aina oikeassa. Hän on joustamaton. Hän itse viihtyy silloin, kun puhutaan niistä asioista, jotka häntä kiinnostavat. Jos juttu menee muille urille, hän itse valitsee, ettei tavata näitä ihmisiä enää. He eivät ole kiinnostavia.
Hän kun on mielestään aina oikeassa, en ole saanut häntä myöntämään olevansa joustamaton. Onko mitään keinoa saada hänet näkemään itsensä?
Kommentit (24)
Se että miehet puhuvat vain autoista tai harrastuksista nyt on klisee. Kyllä ne puhuu muustakin :) Mutta sellainen ihminen, joka ei osaa nauraa itselleen, on aika raskasta seuraa. Varsinkin jos siihen lisätään besserwisseryys. Siinä on aika tanakka kombinaatio, joka estää kyllä tehokkaasti ystävystymästä.
Mun mieheltä puuttuu kyky itseironiaan ja on TODELLA besserwisser ystäviään kohtaan (minua kohtaan ei, koska oon tehnyt vuosien mittaan selväksi etten voi sietää sitä piirrettä). Silti hänellä on tosi paljon hyviä ystäviä. Ne ystävät vaan on luonteeltaan sellaisia, että sietävät nämä piirteet mun miehessä. Joskus oikein ihmettelen, miten ne jaksaa kuunnella sitä!:D
Monet tällaiset suhteet jatkuukin pitkään vaikka toisessa olisikin paljon piirteitä mitä ei voi sietää. Se johtuu nimenomaan siitä, että tuntee toisen paremmin kuin pintasilaukselta vaikka nykyään ei muusta kuin auton moottoreista puhuttaisikaan.
Ystäviksi valikoituu sellaisia joiden kanssa kokee olevansa samalla aaltopituudella. Ei siihen riitä ainostaan se, että on sama harrastus tai on naapuri. Jos ei synkkaa niin ei synkkaa. Välillä ne asiat milloin kemiat kohtaa tai ei kohtaa on sellaisia, joita ei osaa sanoittaa. Välillä taas pystyy suoraan sanomaan, että se on liian tosikko tai besserwisser minun makuuni.
Jostain syystä ap:n mies on sitä sorttia, että ihmiset eivät koe vetoa häneen. Enkä nyt puhu mistään seksuualiseta vedosta. Ja kieltämättä ap:n kuvailemat piirteet ovat sellaisia, että ei ap:n mies kovin houkuttelevalta ystäväehdokkaalta vaikuta.
Mun mieheltä puuttuu kyky itseironiaan ja on TODELLA besserwisser ystäviään kohtaan (minua kohtaan ei, koska oon tehnyt vuosien mittaan selväksi etten voi sietää sitä piirrettä). Silti hänellä on tosi paljon hyviä ystäviä. Ne ystävät vaan on luonteeltaan sellaisia, että sietävät nämä piirteet mun miehessä. Joskus oikein ihmettelen, miten ne jaksaa kuunnella sitä!:D