6-vuotiaalle sopiva rangaistus?

että pointti saamissasi vastauksissa ei ole se, etteikö saisi rankaista vaan se, että rangaistustapasi on hyödytön ja täysin vääränlainen noin pienelle lapselle.

nyt en ihan ymmärrä tätä kommenttia



"APUA! Ihan kamalaa ajatella, että surullinen lapsi ei saa karkkia, iloinen saa, koska päivä on mennyt hyvin."



en sanonut noin, vaan että jos päivä on mennyt hyvin eli jos pojat on olleet kiltisti ja reippaasti niin voivat saada jotain extraa. joskus vaan toinen saa, joskus molemmat, joskus ei kumpikaan. missään en sanonut mitään tunteista - kyllä niin surullinen kuin iloinenkin lapsi osaa halutessaan käyttäytyä hyvin tai huonosti.

Muistaisi ainakin, että töniä ei saa. Tai sitten muuttuisi katkeraksi, huonoitsetuntoiseksi lapseksi, joka kokee, että hänestä ei kukaan välitä joten on oikeastaan ihan sama, miten hän käyttäytyy, kun huutoa ja kieltoja tulvii siitä huolimatta.

Niinhän se on, että näistä kasvatusasioista on ihan turhaa lähteä kiistelemään silloin, kun näkemykset ovat todella kaukana toisistaan.



Tiedän, että olen päässyt kurinpidossa "helpolla" ja kesustelevalla tavalla jopa ohin teini-iän siksi, että olen nähnyt sen eteen vaivaa. Pitänyt pinnaani kurissa ja jaksanut käyttää aikaa lasten kanssa puhumiseen paljon, paljon. Ja sehän ei tarkoita lässyttmistä ja pään silittelyä vain. Se on moraalilin ja eettisen ajattelun opettelua, esimerkin antamista.



Ap ei hyödy minun neuvoistani, en minäkään alkaisi takavarikoimis-, rangaistus- sekä uhkailukulttuuriin vain jonkun käskystä.



Kiitos, ilostutit minua :)



15

Ruokaa/herkkuja ei pitäisi koskaan käyttää palkitsemisen välineenä ja todella julmalta tuntuu se, että toinen saa jotain, toinen ei, olettaen että toinen lapsesi on vieläkin pienempi kuin tämä 6-vuotias. Yritätkö jonkinlaista hajoita ja hallitse -kasvatustyyliä jossa lapset kääntyvät lopulta toisiaan vastaan kilpaillen äidin suosiosta? Joku kasvatusopas tai alan ammattilaisten kanssa keskustelu vinkkien saamiseksi voisi olla nyt paikallaan, sinulla on ap nyt homma kyllä aika pahasti hukassa, kyseessä on pienet lapset, ei armeijakokelaat..

Ja te keskustelujen kannattajat, minä olen kanssanne täysin samalla linjalla. Meilläkin puhutaan paljon, opetellaan toisen asemaan asettautumista, empatiakykyä, mietitään asioita eri näkökulmista. Ja tämä lähestymistapahan ei tarkoita mitään "vapaata kasvatusta" eli on tiettyjä asioita, joista ns. ei keskustella eli toisen satuttaminen on aina väärin eikä sitä voi sallia missään olosuhteessa, mutta sen sijaan siitä, miksi se on väärin, voi keskustella. Minä en myöskään ole takavarikoinut koskaan mitään enkä asettanut pitkiä jäähyjä, tv-kieltoja tms. Väittäisin että meidän lapset ovat sieltä villeimmästä päästä ja nujakoivatkin tuon tuosta, mutta metodieni sitkeällä toistolla tuloksia alkaa jo näkyä:)

että pointti saamissasi vastauksissa ei ole se, etteikö saisi rankaista vaan se, että rangaistustapasi on hyödytön ja täysin vääränlainen noin pienelle lapselle.

niinpä, paitsi luulen että nyt on ennemminkin kyse että tää ei just nyt toimi näin ISOlle lapselle. ja siksihän täältä vinkejä kyselenkin...

vielä siitä miksi sanoin että joutuu odottamaan rangaistustaan kunnes isän kanssa jutellaan asiasta - olin niin raivona että halusin itse hetken hengähtää ja rauhoittaa pienemmän ettei tule sanotuksi kiukuspäissäni mitään mitä en oikeasti halua toteuttaa. asiasta kyllä keskusteltiin automatkalla ja isoveli sai pyytää pienemmältä kunnolla anteeksi

mielelläni kuulisin kauhisteluiden sijaan lisää kommentteja siitä miten itse olisitte siinä hetkessä toimineet.

pikkuveljen paapominen olisi ollut hyvä idea - laitoin isomman auttamaan pienemmän naarmujen puhdistamisessa toki.

sillä erotuksella, että automatkan jälkeen asia olisi ollut loppuun käsitelty, kun kerran asiasta ehditte puhua ja isoveli pyysi kunnolla anteeksi.

että jaksaisi muistaa, mistä pahanteosta mikäkin tv- tai wii-kielto milloinkin tuli. Jospa siis lähtisit nyt liikkeelle siitä, että esikoisesikin on vielä aika pieni eikä kaikessa tarvitse lähteä siitä, että lasta pitäisi kauheasti rankaista eikä varsinkaan tavalla, joka ei ole ajallisesti tai muutenkaan mitenkään sidoksissa tapahtuneeseen. Se kasvattaa vain kaunaa sinua kohtaan. Käy lukemassa vaikka MLL:n sivuja, siellä on hyviä vinkkejä ja ajatuksia tuon ikäisen kanssa toimimiseen.

Ruokaa/herkkuja ei pitäisi koskaan käyttää palkitsemisen välineenä ja todella julmalta tuntuu se, että toinen saa jotain, toinen ei, olettaen että toinen lapsesi on vieläkin pienempi kuin tämä 6-vuotias. Yritätkö jonkinlaista hajoita ja hallitse -kasvatustyyliä jossa lapset kääntyvät lopulta toisiaan vastaan kilpaillen äidin suosiosta? Joku kasvatusopas tai alan ammattilaisten kanssa keskustelu vinkkien saamiseksi voisi olla nyt paikallaan, sinulla on ap nyt homma kyllä aika pahasti hukassa, kyseessä on pienet lapset, ei armeijakokelaat..

eikös se vasta armeijameininkiä olisi?

tai molemmat palkita jos vaan toinen on ollut hienosti?

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemmuus_ja_kasvatus/kas…



T: ohis,

Ja te keskustelujen kannattajat, minä olen kanssanne täysin samalla linjalla. Meilläkin puhutaan paljon, opetellaan toisen asemaan asettautumista, empatiakykyä, mietitään asioita eri näkökulmista. Ja tämä lähestymistapahan ei tarkoita mitään "vapaata kasvatusta" eli on tiettyjä asioita, joista ns. ei keskustella eli toisen satuttaminen on aina väärin eikä sitä voi sallia missään olosuhteessa, mutta sen sijaan siitä, miksi se on väärin, voi keskustella. Minä en myöskään ole takavarikoinut koskaan mitään enkä asettanut pitkiä jäähyjä, tv-kieltoja tms. Väittäisin että meidän lapset ovat sieltä villeimmästä päästä ja nujakoivatkin tuon tuosta, mutta metodieni sitkeällä toistolla tuloksia alkaa jo näkyä:)

Olen samalla kannalla siitä, että parempi keskustella ja puuttua asiaan välittömästi kuin lähteä laskemaan rangaistuspisteitä joitaa täytäntöönpannaan . Tosin joihinkin lapsiin tuo keskustelu tehoaa joihinkin ei. Mutta 6-vuotias joka tönii/lyö pikkusisaruksiaan saatta tehdä nin koska ei vielä pysty kontrolloimaan impulssejaan jne Kuitenkin asiaan pitää puuttua jo sen pienemmän takia, eihän ketään saa omassa kodissa pahoinpidellä. Olen vain huomannut, että se rangaistuksenpelko ei siinä pikaistuksissa auta ja varsinkaan jos lapsi luulee, ettei vanhempi näe. Ei mullakaan mitään poppakonstia tähän ole. Uskon kuitenkin, että lapsi tietää tekevänsä väärin ja oppii ajan myötä myös käyttäytymään siten. Mutta kieltämättä joskus (usein) tällainen käytös raivostuttaa.