Mistä johtuvat hillittömät viha- ja raivokohtaukset omia vanhempia

pitkittyneestä teini-iästä. Lapsellisuudesta ja siitä kuvitelmasta, että vanhempien ei pitäisikään olla erehtyväisiä inhimillisiä ihmisiä vaan heidät voi hyväksyä vain täydellisinä. Narsismista.

Käsittelemättömistä traumoista, mielialalääkityksestä (joka ei kohdallaan), kykenemättömyydestä käsitellä tunteita,...

narsisti käyttäytyy noin. Sitä en sitten tiedä mistä hänen narsisminsa johtuu.

oman lapsen iän myötä, eli jos sulla 5 vuotias lapsi, palaa muistot siltä ajalta mieleen, pahat ja hyvät. Jos sulle silloin tapahtunut "vääryyksiä" tai ikävyyksiä, tunnet vihaa vanhempiasti kohtaan (edellyttäen että se oli heidän vikaansa), tai he eivät tehneet mitään sinua auttaakseen.

kun hän toimii, puhuu, tuhahtelee tms. samalla tavoin kuin ollessani lapsi. Silloin hän nöyryytti ja polki luottamukseni ja omanarvontuntoni maanrakoon, järjesti tahallaan (sadistisesti) pettymyksiä nauraen päälle yms.



En pysty edelleenkään kunnioittamaan vaan siedän häntä vain olosuhteiden pakosta. Kun taas sama käytös jatkuu, näen punaista enkä voi itselleni mitään. Julkisesti, seurassa tms. hillitsen toki yleensä itseni.