Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vilkkaan pojan kouluun meno...
02.08.2011 |
Nyt kokemuksia kehään, kaikkien villien viikareitten ekaluokkalaisten vanhemmat? Miten sujui koulun alku? Mitä kannattaisi ottaa huomioon? Meillä poika 7-v menossa nyt ekalleluokalle pienennettyyn ryhmään, keskittymisvaikeuksien takia, on kiltti, herkkä poika, mutta ajoittan ylivilkas, eikä juuri jaksa keskittyä pitkäksiaikaa mihinkään... Ihan pelottaa näin vanhempana miten tuo koulu alkaakaan sitten sujumaan, varmaan hävittää puolet tavaroista heti alkuunsa jne. Ei millään pahalla, mutta äitinä pelkään kaikkien mahdollisten kauhuskenarioitten täyttyvän. Pojalla on hankittu yhteistaksikuljetus koululle ja koulilta iltapäiväkerholle, josta sitten haemme poijan. Isä on ensimmäisen kouluviikon lomalla, jotta tukee pojan koulunalkua, ja vahtii että kaikki alkaa sujumaan ja rutiinia tulee aamuihin. Poika käy toimintaterapiassa keskittymiskyvyttömyyden takia, ja on saanut terapeutilta kehuja, että on kiltti ja ihana, suloinen poikka, jolla harvinaisen hyvä empatiakyky ikäisekseen, ja tietty sitten tukea niihin pojan heikkouksiin, ajoittaiseen vilkkauteen ja keskittymiskyvyttömyyteen eri harjoituksilla.
Muiden kokemuksia koulusta vilkkaan lapsen kanssa?
Kommentit (36)
sillä oli asperger
"Temperamentti ja koulumenestys" jossa erittäin hyvällä tavalla kuvaillaan temperamenttipiirteitä ja niiden näkymistä koulutyössä ja -menestyksessä sekä oppilaan tavoissa oppia. Siitä käy hyvin ilmi, ettei aktiivisuus ja häirittävyys suinkaan ole ainoita piirteitä, jotka aiheuttavat haastetta koulumenetykselle ja/tai opettajalle. Meitä on moneen junaan ja kaikista voi tulla menestyjiä, edellyttäen että koulussa on valmiudet käsitellä heidän temperamenttipiirteitään. Aktiivisuus esimerkiksi on piirre, jota toivotaan ja halutaan monessa työpaikassa, mutta miksi se sitten on meidän koulujärjestelmässä ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten ne toimintaterapiassa tekee? Oman lapsen takia kiinnostaa.
keskiarvolla. Myöhemmin minulla on diagnosoitu add. Koska add on synnynnäinen, minulla täytyi olla se kouluaikanakin. Diangoosin jälkeen olen valmistunut ensin maisteriksi ja sitten tohtoriksi.
Kyllä se siis ihan mahdollista on, jos koulu ei sabotoi sitä.
Sen sijaan pahoin pelkään että ne yritysmaailmassa surkeilla kansakoulutodistuksilla menestyneet sukupolvet ovat kadonneet kansakoulujen myötä. Ei toimi nyky-yhteiskunnassa, missä koulupapereita kysytään jokaisessa mutkassa.
erilaista viestiketjua, mutta kyse olikin ihan muusta kuin tavallisesta poikain vilkkaudesta.
av-mamma, add, väitellyttohtori, joo ja joulupukki on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä yhtäkään huippuoppilasta, jolla olisi kiitettävä keskiarvo normaaliluokalla yläasteella tai lukiossa, jolla olisi keskittymishäiriö, tai ADHD, ainoastaan Asperger-lapsia tiedän. Joten voisiko tästä vetää jonkun johtopäätöksen erityislapsen realistisesta koulumenestyksestä?Toistaalta moni menestynyt yrittäjä on ollut koulussa itse surkea tapaus, mutta menestynyt omilla vahvuuksillaan työelämässä. Joten älkää surko erityislasten vanhemmat!
Tunnen kuitenkin useita erinomaisia väitöskirjoja tehneitä ADHD ihmisiä ja jo aiemminkin yliopistossa hyvin pärjänneitä. Keskittymishäiriöt haittaavat monia aikuisena vähän vähemmän. Toki vaikeasta ADHD:sta kärsivät harvemmin pärjäävät loistavasti aikuisenakaan, mutta lievemmät ja ylivilkkauteen painottuneet saattavat sitten aikuisempina pärjätä loistavastikin opinnoissaan ja työelämässä.
Yliopistossa tiedän minäkin monta opiskelijaa, joiden koulunkäynti on ollut ihan takkuista, mutta silti päässeet sisään ja menestyvät hyvin yliopistossa. Siellä sitä itsenäistä otetta ja aktiivisuutta, ja uteiliaisuutta ! Vasta yliopistossa on omat vahvuudet päässet esiin, ja lisäksihän aikuiset pystyvät hallitsemaan ja kompensoimaan omia heikkouksiaan ihan eri tavalla kuin ekaluokkalainen. Etenkin omien impulssien hallitsemisen oppiminen kypsymisen myötä helpottaa opintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
av-mamma, add, väitellyttohtori, joo ja joulupukki on totta.
mutta itse tunnen useamman yliopistossa hyvin pärjänneen ADHD-tapauksen. Yksikin nykyisin erään suuren suomalaisyrityksen keskijohdossa työskentelevä hyvin paperein valmistunut DI kävi peruskoulunsa tarkkiksella, sitten ammattikoulun huonoilla papereilla, ammattikorkean paremmilla ja yliopiston todella hyvillä. Muutenkin TKK:lla pyörii aika paljon näitä ADHD-tapauksia. Samoin upseerikunnassa eivät ylivilkkaat pojat ole mikään harvinaisuus ja kummasti niitä ylenee ihan ripeästikin.
Nykyisin tavallisillekin pojille ongelmia aiheuttaa se, että lukioihin vaaditaan aika kova keskiarvo ja toisaalta koko yläkoulun numerot vaikuttavat, jolloin ysillä tsemppaaminen ei niin auta. ADHD ihmisten mahdollisuuksia taas kaventaa se, että pääsykokeiden merkitystä pyritään kaventamaan. Enää ei ole nuorena aikuisena niin helppo ottaa muita kiinni pelkän älyn avulla kuten ennen. Nyt pitäisi olla ollut esimerkillinen jo päiväkodista asti, että ovet aukeaisivat. Ja se on sääli.
Useimmat valmistuvat maisteriksi 26-30-vuotiaana, koska yliopistoissa opiskelutahti on Suomessa niin hidas.
Ja Suomi on täynnään ihmisiä, jotka ovat vähän vaille maistereita, eivät siis ole tehneet opuntoja loppuun tai gradua valmiiksi. Joiltakuilta jää ikuisiksi ajoiksi tekemättä, jotkut saavat jossain vaiheessa töiden ohessa suoritettua. Ja näistä ikuisesti kesken jättäjistä varmaan moni on juuri ns. "normaaliksi" kategorisoitavissa!
Mielestäni on loistavaa, että tämän erään kirjoittajan mies on nuorena "sekoillut" ja aikuisena alkanut täysillä hyödyntää kykyjään senkin edestä! Todistaa senkin puolesta, että mikäli ihmisen on pakko jossain vaiheessa elämäänsä sählätä, niin se "kannattaa" tehdä nuorena, koska sitten on vielä vuosia aikaa eli vaikka koko loppu elämä aikaa muuttaa suuntaa elämässään! Onnittelut kaikille niille ihmisille, jotka ovat edenneet vaikeuksien kautta voittoon elämässään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lieväasteiset voivat pärjätä todella hyvin koulussa, mutta lääkitys on oltava.
Toiset on tosi älykkäitä ja monilla on oppimisvaikeuksia.
Aika sekalaista seurakuntaa ovat.
Mun mies on käynyt tarkkiksen.
Aikuisena 30v. on opiskellut ylioppilaaksi, tradenomiksi ja kohta valmistuu 42v. maisteriksi.
Aikoo suorittaa vielä joskus opettajan opinnot ja väitellä tohtoriksi.
On ammatiltaan ohjelmistosuunnittelija ja kohta esimies.
Tiedän tällaisia tapauksin muitakin. Eräs on opettaja, vaikka lapsena ei paljon kouluja käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on käynyt tarkkiksen.
Aikuisena 30v. on opiskellut ylioppilaaksi, tradenomiksi ja kohta valmistuu 42v. maisteriksi.
Aikoo suorittaa vielä joskus opettajan opinnot ja väitellä tohtoriksi.
On ammatiltaan ohjelmistosuunnittelija ja kohta esimies.
Tiedän tällaisia tapauksin muitakin. Eräs on opettaja, vaikka lapsena ei paljon kouluja käynyt.
aikaisemmin kuin sun ukkos. Että se on se ero.
Monesti on kyseessä väärä asenne opiskelua kohtaan ja asenne muuttuu aikuisena.
Mammojen vaan vaikea myöntää, että suurin osa pystyy opiskelemaan, jos haluaa.
Motivaatio ja asenne on tärkeä asia, joka on erityiskoulujen oppilailla ihan hakoteillä.
Olin siis keväällä töissä erityiskoulussa, jossa paljon adhd lapsia.
Asenne monella ihan perseestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päästiin lääkekokeiluun > Ritalin ja sehän toimi, lapsi käyttikin lääkeitystä 7v > 12v sitten ei enää tarvinnut.
Sillä ei ole mitään väliä, kun järkiinsä tuli kuitenkin aikuisena.
Tradenomiksi opiskeli 1v.ja 6kk ja maisteriksi 2 vuoden aikana.
On tehnyt kokoajan töitä, paitsi nyt kun opiskeli maisteriksi. Gradu on vielä tekemättä.
Näitä ihmisiä on paljon, jotka opiskelevat vasta aikuisena.
Sillä ei ole mitään merkitystä onko 40v. maisteri vai 30v.
Moni 30v. maisteri ei pääse koskaan esimieheksi.
Nyt on aloittanut gradun ja tekee töitä myös.
Alue: Aihe vapaa
tukea ja auttaa lasta pärjäämään häiriöistä huolimatta. Valitettavasti lapsi ei ole lähtökohtaisesti samalla tasolla kuin ns. normaalilapsi, jos on jokin häiriö. Mutta toisaalta se Ei tarkoita, etteikö lapsi pärjäisi vaikka olisikin jotain häiriötä esim. keskittymisessä.
En tiedä yhtäkään huippuoppilasta, jolla olisi kiitettävä keskiarvo normaaliluokalla yläasteella tai lukiossa, jolla olisi keskittymishäiriö, tai ADHD, ainoastaan Asperger-lapsia tiedän. Joten voisiko tästä vetää jonkun johtopäätöksen erityislapsen realistisesta koulumenestyksestä?Toistaalta moni menestynyt yrittäjä on ollut koulussa itse surkea tapaus, mutta menestynyt omilla vahvuuksillaan työelämässä. Joten älkää surko erityislasten vanhemmat!