Oikeuttaako sairaslomaan?

Ei täältä saanut mitään apua taaskaan, solvaamista puolin ja toisin. Taidan itsekin poistua palstalta.



Menen lääkäriin ja juttelen hänen kanssaan asiasta. Anteeksi kun kirjoitin tänne suruissani.

koska kun myöhemmin haluaa henkivakuutuksen vaikka samaan aikaan ison asuntolainan kanssa, ilmoittaa vakuutusyhtiö, että ei käy, koska taustalla mielenterveysongelmia. Hankala siinä selittää, että valehtelin lääkärille.

Ei tuommoista voi kirjoittaa kuin joku joka on itse mielenterveysongelmainen ja täysin elämästä vieraantunut.

Lääkäri ei voi kirjoittaa sairaslomaa ilman diagnoosia, ja ainut diagnoosi tässä tapauksessa voi olla mielenterveyspuolelta. Fyysinenhän syy ei ole. Tietysti yksi rehellinen tapa on ottaa henkilökohtaisista syistä palkatonta vapaata, jolloin ei mielenterveysdiagnoosia tule, ja saa surra rauhassa.

isovanhemman kuoleman takia saiRAUSlomaa?

Saa, mikäli lääkäri TOTEAA hänellä olevan akuutti mielenterveydellinen häiriö. Ei saa, mikäli ei totea.

Lääkäri kirjoittaa sairauslomaa mikäli toteaa sairauden, joka vaatii lomaa. Suru ei valitettavasti taas ole sairaus.

koska kun myöhemmin haluaa henkivakuutuksen vaikka samaan aikaan ison asuntolainan kanssa, ilmoittaa vakuutusyhtiö, että ei käy, koska taustalla mielenterveysongelmia. Hankala siinä selittää, että valehtelin lääkärille.

Ei tuommoista voi kirjoittaa kuin joku joka on itse mielenterveysongelmainen ja täysin elämästä vieraantunut.

Lääkäri ei voi kirjoittaa sairaslomaa ilman diagnoosia, ja ainut diagnoosi tässä tapauksessa voi olla mielenterveyspuolelta. Fyysinenhän syy ei ole. Tietysti yksi rehellinen tapa on ottaa henkilökohtaisista syistä palkatonta vapaata, jolloin ei mielenterveysdiagnoosia tule, ja saa surra rauhassa.

Äläkä sure yhtä mielenterveysdiagnoosi ja jotain henkivakuutusta. Saat molemmat kyllä halutessasi, vaikka samaan aikaan. Kuka edes mainitsi haluavansa henkivakuutuksen?

Herranjumala, miten ihmiset edes kysyvät tuollaista. Tottakai voit hakea sairaslomaa ja lääkäri kirjoittaa. Mitä vitun robotteja te olette. Sinulla on oikeus suruun, muista että se pitää kohdata nyt, ei leikkiä marttyyria ja työnsankaria. Mihin tämä maailma on menossa...

..suosittelen, että menet töihin. Minkään alan tes ei anna isovanhemman kuoleman takia oikeutta poissaoloon. Työssä käyminen voi olla ihan hyvä asia. Suru kestää kauan. Isäni kuoli vuonna 1983 ja edeleen kun häntä muistelen, tulee kaipaus.

isovanhemman kuoleman takia saiRAUSlomaa?

Saa, mikäli lääkäri TOTEAA hänellä olevan akuutti mielenterveydellinen häiriö. Ei saa, mikäli ei totea.

Lääkäri kirjoittaa sairauslomaa mikäli toteaa sairauden, joka vaatii lomaa. Suru ei valitettavasti taas ole sairaus.

Jos et saa ensimmäiseltä, sanot ettet pysty nukkumaan. Tämä on ehkä valkoinen valhe, luultavasti kuitenkaan surua potevalle ei sitä ole.

Ei se nyt ihan niin mene, että lääkäriin voi tuosta noin vain marssia vaatimaan sairauslomaa. Ymmärrän hyvin että isovanhempienkin kuoleman jälkeen voi olla todella murtunut ja varmasti siihen pari päivää kirjoitettaisiin saikkua. Mutta kannattaa varautua siihen, että työnantaja ei hyväksy sitä eli menee palkattomaksi poissaoloksi.

ettei saada tuollaista asiaa järjestettyä? Minun ei tarvinnut kuin mennä pomon luokse, ja pyytää, että voisinko olla neljä päivää pois. Pomo katsoi työaikapankista ylityösaldon ja lisäsi siihen kaksi pekkaspäivää ja se oli siinä. Ukki tuli haudattua ja kaikki kunnossa.

Kun mummo kuoli vuosia sitten, hautajaispäivä oli palkallinen vapaa tes:n mukaan ja kaksi päivää olin pois palkallisella sairauslomalla eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Työterveyslääkäri kirjoitti lomaa ja sillä siisti. Diagnoosia en muista, mutta ei siitä koskaan mitään ongelmaa ole ollut saati sitten että mua pidettäis mielenterveyshäiriöisenä.

En tajua, miten palstalaisten työpaikoilla kaikki on aina niin tolkuttoman vaikeaa. Todellisuudessa taitaa kuitenkin asiat sujua ihan ok, mutta palstalaiset itse mesovat niin että asioista tulee vaikeita.

sairauslomaan. Lääkäri päättää tarvitaanko sitä.

Ei täällä kirjoittele empaattiset ihmiset, vaan omia kokemuksiaan tyrkyttävät tai elämänsä työlleen huoraavat virtuaalilahopäät.



Sinähän aikuisena tiedät, oletko kykenevä menemään töihin vai et. Jos et ole, et ole. Sanot lääkärille vaikka, että olet kuumeinen. Se siitä, saat pari päivää aikaa kohdata asiat rauhassa.

ettei saada tuollaista asiaa järjestettyä? Minun ei tarvinnut kuin mennä pomon luokse, ja pyytää, että voisinko olla neljä päivää pois. Pomo katsoi työaikapankista ylityösaldon ja lisäsi siihen kaksi pekkaspäivää ja se oli siinä. Ukki tuli haudattua ja kaikki kunnossa.

Kun mummo kuoli vuosia sitten, hautajaispäivä oli palkallinen vapaa tes:n mukaan ja kaksi päivää olin pois palkallisella sairauslomalla eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Työterveyslääkäri kirjoitti lomaa ja sillä siisti. Diagnoosia en muista, mutta ei siitä koskaan mitään ongelmaa ole ollut saati sitten että mua pidettäis mielenterveyshäiriöisenä.

En tajua, miten palstalaisten työpaikoilla kaikki on aina niin tolkuttoman vaikeaa. Todellisuudessa taitaa kuitenkin asiat sujua ihan ok, mutta palstalaiset itse mesovat niin että asioista tulee vaikeita.

Pappni oli läheinen minulle, olin 4pv poissa koska en kyennyt menemään töihin. Hautajaisten yhteydessä pidin yhden päivän palkatonta vapaata ja toinen korvattiin.

Miten niin et saanut apua? Sait eriäviä mielipiteitä. Moni kehotti sinua menemään lääkäriin.

ettei saada tuollaista asiaa järjestettyä? Minun ei tarvinnut kuin mennä pomon luokse, ja pyytää, että voisinko olla neljä päivää pois. Pomo katsoi työaikapankista ylityösaldon ja lisäsi siihen kaksi pekkaspäivää ja se oli siinä. Ukki tuli haudattua ja kaikki kunnossa.

Kun mummo kuoli vuosia sitten, hautajaispäivä oli palkallinen vapaa tes:n mukaan ja kaksi päivää olin pois palkallisella sairauslomalla eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Työterveyslääkäri kirjoitti lomaa ja sillä siisti. Diagnoosia en muista, mutta ei siitä koskaan mitään ongelmaa ole ollut saati sitten että mua pidettäis mielenterveyshäiriöisenä.

En tajua, miten palstalaisten työpaikoilla kaikki on aina niin tolkuttoman vaikeaa. Todellisuudessa taitaa kuitenkin asiat sujua ihan ok, mutta palstalaiset itse mesovat niin että asioista tulee vaikeita.

ettei saada tuollaista asiaa järjestettyä? Minun ei tarvinnut kuin mennä pomon luokse, ja pyytää, että voisinko olla neljä päivää pois. Pomo katsoi työaikapankista ylityösaldon ja lisäsi siihen kaksi pekkaspäivää ja se oli siinä. Ukki tuli haudattua ja kaikki kunnossa.

Kun mummo kuoli vuosia sitten, hautajaispäivä oli palkallinen vapaa tes:n mukaan ja kaksi päivää olin pois palkallisella sairauslomalla eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Työterveyslääkäri kirjoitti lomaa ja sillä siisti. Diagnoosia en muista, mutta ei siitä koskaan mitään ongelmaa ole ollut saati sitten että mua pidettäis mielenterveyshäiriöisenä.

En tajua, miten palstalaisten työpaikoilla kaikki on aina niin tolkuttoman vaikeaa. Todellisuudessa taitaa kuitenkin asiat sujua ihan ok, mutta palstalaiset itse mesovat niin että asioista tulee vaikeita.

todellisuudessa.

aivan, kuten joku kirjoitti täällä unettomuus on yksi dg joka ei kylläkään ole mt-dg ja se voi tulla kyseeseen mikäli suru unet vie. Siihen tosin sitten määrätään unilääkettä ja pidempänä sairaslomadg sekään ei käy. Eli on ihmisiä, jotka kärsivät unettomuudesta, popsivat unilääkkeitä,mutta eivät enää ole sairaslomalle sen vuoksi.



toki myötätuntoni on kaikkien surevien puolella, mutta nämä dg faktat on vaan se todellisuus mikä pitää ottaa huomioon.



kyllä minä myös itse hieman ihmettelen tätä meidän kulttuuria, että töissä ei saisi olla surullinen. Ikäänkuin meidän pitäisi olla tunteettomia koneita työelämässä.. Kuka oikeasti edes kuvittelee, että vaikkapa puolisonsa menettänyt olisi esim kuukauden sairausloman jälkeen saanut suremisensa tehtyä. Kyllähän läheisen menetyksen on todettu vaikuttavan esim keskittymiskykyyn ja yleiseen toimintakykyyn jopa vuosia menetyksen jälkeen.



tutkimusten mukaan esim lapsensa menettäneen toimintakyvyn ennallaan palautuminen kestää keskimäärin kolme vuotta. Eli kyllä siihen aikaan mahtuu itkuja myös työssoloaikaan. Helppoa ei tietenkään ole määritellä lääkärin tai kenenkään ulkopuolisen sitä, milloin suru on siinä vaiheessa, että sen kanssa pärjää töissä.

josta kiskotaan vapaapäiviä. Eikä muuten pekkasiakaan ole kaikilla.

aivan, kuten joku kirjoitti täällä unettomuus on yksi dg joka ei kylläkään ole mt-dg ja se voi tulla kyseeseen mikäli suru unet vie. Siihen tosin sitten määrätään unilääkettä ja pidempänä sairaslomadg sekään ei käy. Eli on ihmisiä, jotka kärsivät unettomuudesta, popsivat unilääkkeitä,mutta eivät enää ole sairaslomalle sen vuoksi.

toki myötätuntoni on kaikkien surevien puolella, mutta nämä dg faktat on vaan se todellisuus mikä pitää ottaa huomioon.

kyllä minä myös itse hieman ihmettelen tätä meidän kulttuuria, että töissä ei saisi olla surullinen. Ikäänkuin meidän pitäisi olla tunteettomia koneita työelämässä.. Kuka oikeasti edes kuvittelee, että vaikkapa puolisonsa menettänyt olisi esim kuukauden sairausloman jälkeen saanut suremisensa tehtyä. Kyllähän läheisen menetyksen on todettu vaikuttavan esim keskittymiskykyyn ja yleiseen toimintakykyyn jopa vuosia menetyksen jälkeen.

tutkimusten mukaan esim lapsensa menettäneen toimintakyvyn ennallaan palautuminen kestää keskimäärin kolme vuotta. Eli kyllä siihen aikaan mahtuu itkuja myös työssoloaikaan. Helppoa ei tietenkään ole määritellä lääkärin tai kenenkään ulkopuolisen sitä, milloin suru on siinä vaiheessa, että sen kanssa pärjää töissä.

Työanntaja maksaa tehdystä työstä eikä nyyhkyttämisestä. Jos haluaa olla surullinen, sitä voi olla, mutta ei siitä tarvitse palkkaa maksaa. Ottaa palkatonta lomaa ja tulee takaisin sitten, kun lakkaa suremasta.

aivan, kuten joku kirjoitti täällä unettomuus on yksi dg joka ei kylläkään ole mt-dg ja se voi tulla kyseeseen mikäli suru unet vie. Siihen tosin sitten määrätään unilääkettä ja pidempänä sairaslomadg sekään ei käy. Eli on ihmisiä, jotka kärsivät unettomuudesta, popsivat unilääkkeitä,mutta eivät enää ole sairaslomalle sen vuoksi.

toki myötätuntoni on kaikkien surevien puolella, mutta nämä dg faktat on vaan se todellisuus mikä pitää ottaa huomioon.

kyllä minä myös itse hieman ihmettelen tätä meidän kulttuuria, että töissä ei saisi olla surullinen. Ikäänkuin meidän pitäisi olla tunteettomia koneita työelämässä.. Kuka oikeasti edes kuvittelee, että vaikkapa puolisonsa menettänyt olisi esim kuukauden sairausloman jälkeen saanut suremisensa tehtyä. Kyllähän läheisen menetyksen on todettu vaikuttavan esim keskittymiskykyyn ja yleiseen toimintakykyyn jopa vuosia menetyksen jälkeen.

tutkimusten mukaan esim lapsensa menettäneen toimintakyvyn ennallaan palautuminen kestää keskimäärin kolme vuotta. Eli kyllä siihen aikaan mahtuu itkuja myös työssoloaikaan. Helppoa ei tietenkään ole määritellä lääkärin tai kenenkään ulkopuolisen sitä, milloin suru on siinä vaiheessa, että sen kanssa pärjää töissä.

Elämän pitää jatkua, se on totta. Ensin kyllä kannattaa ihan olla pari päivää läheistensä kanssa, sitten kotona tai muualla. Ottaa sen sairaslomana, tai sitten palkattomana. Kyllä siihen on oikeus kaikilla. Siitä voidaan alkaa purkamaan surua ja tilannetta.

Toisaalta jos kokee, ettei voi yksin surunsa kanssa tai kotona, että töissä olisi parempi, kannattaa mennä töihin. Yksilö -ja tilannekysymyksiä. Pääasia, että kuuntelee itseään ja läheisiään.

aivan, kuten joku kirjoitti täällä unettomuus on yksi dg joka ei kylläkään ole mt-dg ja se voi tulla kyseeseen mikäli suru unet vie. Siihen tosin sitten määrätään unilääkettä ja pidempänä sairaslomadg sekään ei käy. Eli on ihmisiä, jotka kärsivät unettomuudesta, popsivat unilääkkeitä,mutta eivät enää ole sairaslomalle sen vuoksi.

toki myötätuntoni on kaikkien surevien puolella, mutta nämä dg faktat on vaan se todellisuus mikä pitää ottaa huomioon.

kyllä minä myös itse hieman ihmettelen tätä meidän kulttuuria, että töissä ei saisi olla surullinen. Ikäänkuin meidän pitäisi olla tunteettomia koneita työelämässä.. Kuka oikeasti edes kuvittelee, että vaikkapa puolisonsa menettänyt olisi esim kuukauden sairausloman jälkeen saanut suremisensa tehtyä. Kyllähän läheisen menetyksen on todettu vaikuttavan esim keskittymiskykyyn ja yleiseen toimintakykyyn jopa vuosia menetyksen jälkeen.

tutkimusten mukaan esim lapsensa menettäneen toimintakyvyn ennallaan palautuminen kestää keskimäärin kolme vuotta. Eli kyllä siihen aikaan mahtuu itkuja myös työssoloaikaan. Helppoa ei tietenkään ole määritellä lääkärin tai kenenkään ulkopuolisen sitä, milloin suru on siinä vaiheessa, että sen kanssa pärjää töissä.

Työanntaja maksaa tehdystä työstä eikä nyyhkyttämisestä. Jos haluaa olla surullinen, sitä voi olla, mutta ei siitä tarvitse palkkaa maksaa. Ottaa palkatonta lomaa ja tulee takaisin sitten, kun lakkaa suremasta.

Tällä trollille. Menehän takaisin myymään niitä mattojasi, jooko.

[

[/quote]

Työanntaja maksaa tehdystä työstä eikä nyyhkyttämisestä. Jos haluaa olla surullinen, sitä voi olla, mutta ei siitä tarvitse palkkaa maksaa. Ottaa palkatonta lomaa ja tulee takaisin sitten, kun lakkaa suremasta.

[/quote]

no voi voi kun sitä suremista ei vaan voi pistää narikkaan työpäivänkään ajaksi ihan totaalisesti. Silloinhan samaa pitää vaatia vaikkapa lasten vanhemmilta. Ajatus ei saa työpäivän aikana käydä kertaakaan lapsissa. Etkä saisi työaikana vastata esim lapsesi puheluun (suthan on palkattu töitä tekemään eikä lapsistasi huolehtimaan). Tai miksi joku sitten saa työaikana vaikkapa keskustella työkavereiden kanssa tulevista viikonloppumenoistaan..



suru on prosessi ja siinä on akuutti vaihe (joka selkeämmin voidaan usein nähdä ajaksi jolloin esim työnteko ei suju lainkaan) ja sitten se pidempi vaihe, jolloin ihminen voi kyllä pystyä töihin, mutta tekee edelleen surutyötä siinä samalla.