***LOKAVAUVAT 2011*** elokuussa

Pauge80: minulla oli viikolla 26+1 Sf-mitta 22cm. Eli aikas samoilla lukemilla mennään :) tuo Sf-mitta voi vaihdella eri mittaajienkin takia jopa muutamilla senteillä, mikä taasen on tietenkin kurjaa. Just viimoks puhuttiin terkkarin kanssa tuosta Sf-mitasta, kun meillä oli kesällä vakkarin lomaillessa kaksi eri hoitajaa ja silloin niissä mittauksissa saattaa tosiaan näkyä selkeitäkin eroja. Toisaalta, kun vauvat ja myö odottajatkin ollaan niin yksillölisiä ettei kauheesti kannata ehket muita vertailla,,,näin minä ainakin olen asian päättänyt tehä! Meillä huomattiin silloin 26+1 viikolla myös kohdunsuun pehmeneminen ja kanavaa oli jäljellä 3cm. Muistan kyllä itekki panikoineeni asiaa aika tavalla, mutta lääkärin ja terkkarin mukaan asia oli kuitenkin ok. Meillä nuorimmaisen kohalla huomattiin viikoilla 31+jotakin, että kohdunsuu oli jo sormelle auki ja kanavaa oli 1cm jälellä ja sillon pistettiin ne keuhkoja kypsyttävät kortisoonit ja vuodelepoa tuli saman tien...kuinkas ollakkaan neiti synty vasta 6pvä lasketun ajan jälkeen vaikka lääkäri muuta puheli :) onneksi myö ollaan kaikki jo turvallisilla vesillä viikkojen suhteen!!! Kannattaahan sinun varata lääkäriin aika jos asia painaa kovasti mieltä, näin minä aina oon kans toiminut että suap mielen rauhan! Tsemppiä sinulle odotukseen ja tietekin myös muille aurinkoisia päiviä!!



Juuliska ja Otus 32+2

Pitää oikein hehkuttaa, kun neuvolantäti tänään katsoi pikaisesti ultralla tarkistaakseen vauvan tarjonnan :). Pää alaspäin oli nyt, viimeksi siis perätilassa. Ja näyttäisi olevan poika tulossa :) Aika selkeesti ne vehkeet siinä näkyi :D. Tätä itse aavistelinkin, jotenkin poikaolo ollut koko ajan ja rakenneuä:ssa olin näkevinäni jotain jalkojen välissä.



Jäin saikulle maanantaina äippälomaan asti, supistelee ja väsyttää niin vietävästi. Työterveyslääkäri ei kohdunkaulan tilannetta tarkistanut, joten ensi viikolla onkin lääkärineuvola. Mulla myös kaula pehmennyt ja lyhentynyt ennen aikojaan ja toisesta olin loppuvaiheessa parille sormelle aukikin. Saas nähdä mikä nyt on tilanne. Mua supistelee nykyään tosi paljon ja vihloo kohdunkaulan suuntaan, joten varmasti siellä on jotain jo tapahtunut.



Hemoglobiini oli onneksi noussut, viimeksi tuli pohjalukemat rautalääkkeestä huolimatta ja silloin lisättiin annostusta. Sf oli nyt 31 (viimeksi rv 29+5 sf 26). Sitä edellinen oli 25+5 sf 22cm. Kun joku näitä kyseli :).



Saara rv 32+6 (mulle voi lisätä tiedon, että poika olisi tulossa)

Moikka!

Joo eli laskettu aika on 11.10.11 ja ensimmäinen tulossa!

Pikkasen on huoli laskenut, tai voisi sanoa että paniikki laskenut. Ehkä sitä on helpompi olla yksin kuin suhteessa mistä ei varmasti muutenkaan olisi mitään tullut. Olen ruvennut laittamaan paikkoja valmiiksi tulokkaalle! Sen tulo jännittää kyllä ja en malttaisi enään odottaa!

Vauva muistuttaa olemassa oloaan aina iltaisin ja öisin. Päivät aika raskaita kun on tosi väsyny ja luulen että supituksia on tullut. ainakin kipuja mahassa, välillä tosi voimakkaita ja välillä vaan kirpasee.. ja kävely muuttuu kokoajan enemmän ankkamaiseksi. :D Alkuviikosta neuvola ehkä ne siellä osaa kertoa, pitääkö jäädä lomalle jo.

Synnytystä olen miettiny, kuka tulee mukaan. Ei ainakaan vauvan isä. Ehkä sisko.. Joku kuka sen kestää. :D

Ps. kerranki joudun sanoa että tulispa syksy, ei enään helteitä!



Pömppis

Niin ja siis ikäähän mulla oli huimat 23vuotta, unohtu laittaa edelliseen viestiin.

8 viikkoa laskettuun aikaan, JÄNNÄÄ !!



sänkyä odotellaan vielä saapuvaksi, tulee ens kuun alussa, mies jo sanoi että odottaa pääsevänsä kasailemaan. sepä osaa aina yllättää, en sano että on mikään mörökölli mutta harvoin sanoo mitään kivaa ja kaunista ja itseeni verrattaessa ei ole myöskään hirveästi itse aloittanut puhumaan vauvasta tai osoittanut että on jätti-innoissaan. tarkennuksena siis, tiedän, että on innoissaan, mutta ei tuo sitä ehkä niin aina julki kun minunlaiseni hömppä toivoisi ;)

kuitenkin, eilen pohdin sitten ääneen että ostaisko pinniksen jalkoihin ne kappaleet(en minä niiden oikeaa nimeä tiedä), jotka mahdollistaa sängyn keinuttamisen .. mies sanoi heti, että ei, isin syli on paras kehto. ihana mies.



jollain muullakin yli-innokas äiti ;) mun äiti tais ostaa ekat vaatteet vauvalle ennen mua ja on avustellut hankinnoissa muutenkin, tänään osti itkuhälyttimen. mua ei haittaa yhtään, päinvastoin, musta on kiva että niitä kiinnostaa, olisi kamalaa jos olisi toisin päin. miehen vanhemmat ei oo ostaneet mitään, mutta ei sekään haittaa, anopin kanssa on ehkä enempi sitten keskusteltu raskaudesta ja vauvan tulosta.

oma äitini on vielä nuori ja potenut vauvakuumetta niin kauan kun muistan, mutta iskä on sanonu ett kaks riittää ja sillä selvä, niin nythän se sitten pääsee taas fiilistelemään.

mun porukat on ostannu niille kotiin jo vaunut, sängyn, syöttötuolin, sitterin .. hah, oon kyllä muistutellu äitiä että korkeintaan päikkärit vauva tulee nukkumaan siellä, en varmana anna hoitoon yöksi vaan sen takia et mamma haluaa ! :D



onko muilla kavereita jotka tietää lasten kasvatuksesta kaiken .. ? mulla on pari, reilusti arvostelevat mulle muiden vastasyntyneiden äitejä kun "näkee et ne pelkää pidellä sitä pientä kun ne luulevat et menee rikki" tai "ai sulla on syöttötuolikin jo valmiina, eihän se tarvi sitä pitkään aikaan vielä" ..

Kävin tänään pelkopolilla jakamassa ajatuksiani. :) Oli hyvä käynti. Huomasin, että suurin pelko oli, etten saa sanotuksi, mitä mielessä on synnytyksestä. Esikoinen tulossa ja kaikki on uutta. Kätilöä oli mukava ja positiivinen, mikä helpotti asioista puhumista. Nyt ne ovat siellä kirjattuna ja ei tarvitse enää miettiä, missä välissä ehdin kaikki sanoa, kun synnytys on käynnissä.

Tässä vaiheessa tuntuu olevan aika paljon vauvajuttuja. Neuvolan perhevalmennuksia, ultraa ja terkkakäyntejä. Jäin sairauslomalle, kun jalassa oleva vamma ei kestä tullutta painoa ja töistä ei tullut mitään. Olen tosi iloinen, että voi vaan keskittyä tähän odotukseen, kun se pyörii mielessä kuitenkin. :)

Meillä on kaikki valmiina kanssa odottamassa. Se kävi vähän salaa, kun tarjolle tuli kaikkea tarpeellista (esim. kavereilta ostettiin turvakaukalo autoon) ja siitä se sitten lähti - ja karkasi vähän käsistä. Toiseen mummulaan alkaa ilmestyä kaikenalaista.

Kukaan ei ole onneksi sen enempää kommentoinut mitään. Ehkä sellaista kevyttä virnuilua innokkuudesta... :)

Meillä minä intoilen enemmän, mutta mies on mukana kaikissa jutuissa. Todennäköisesti hoitaminen menee sujuvasti puoliksi. Mies on luonteeltaan puhelias ja lempeä, joten hoitaminen sujuu varmasti mallikkaasti. Enää tosiaan muutama viikko jäljellä! Päästään tositoimiin. :)

Huomenna tosiaan meilläkin jäljellä 8 viikkoa h-hetkeen, tuntuu ihan käsittämättömältä! Pelottaa, mutta silti alkaa tulla sellainen malttamaton olo jo. Etenkin kun on päässyt pitelemään hyvän ystävän muutaman kuukauden ikäistä vauvaa sylissä. :)



Malttamattomuuteen vaikuttaa sekin, että on koko ajan jotenkin tuskainen olo. Ensinnäkin meidän silmäterä kellii jatkuvasti oikealla puolella, kyljellä, ja koko kylki on välillä niin kipeä, että meinaa järki lähteä! Nyt olen koittanut hellävaraisesti laittaa kädellä vauvalle vastaan, ettei änkisi sinne kylkiluiden alle. Neuvolassa kun asiasta mainitsin ja täti tutki vauvan asentoa, niin totesi vain ettei ihmekään jos sattuu ja tuntuu painetta, siellä hän nimittäin on. Pää alaspäin on ollut jo muutamat viimeiset kerrat, kun ollaan neuvolassa tutkittu.



Toinen kumma vaiva on todella kipeät nivelet sormissa. Sormien koukistaminen ja tavaroihin tarttuminen tekee kipeetä. Ilmeisesti raskaus löystyttää sitten muitakin kuin lantion niveliä ja muita kehonosia? Onko jollain muulla ollut samanlaista vaivaa? Olisi kiva kuulla voiko tätä vaivaa jotenkin helpottaa? Pitää varmaan ottaa neuvolaan yhteyttä, jos tämä tästä pahenee.



Voikaahan hyvin! :)



DamDam 31+6 & hikkaava vatsa

Ai niin, unohtui sanoa, että noin viikko sitten mitattiin neuvolassa tuo sf-mitta ja näytti 31 cm. Kun niistä oli puhetta. Yläkäyrillä olen mennyt koko ajan, mutta kuitenkin kasvu on ollut tasaista.



Ensi kerralla saadaan lähete ultraan, kun tehdään painoarvio. Äidilläni on sokeritauti, joten siksi siis tutkitaan. Sokerirasitustestejäkin takana on jo kolme, jokaisesta tullut normaali tulos, mutta silti vain olen joutunut uusimaan. Kamalaa hommaa, aamulla olen niin nälkäinen ja sitten se jäätävä litku, jota ei meinaa millään saada juotua... Neula- ja verikammosta nyt puhumattakaan... :P



Nyt loppui ulinat! :D

Mulla on ollut jo useamman viikon molempien käsien etusormet kipeät. Yöllä kun herään vessaan niin silloin kivut pahimmillaan ja etusormet jotenkin myös tunnottoman oloiset ja turvoksissa. Olen pistänyt sen piikkiin että nivelet löystyy ja rasittuu eri tavalla kun teen töitä koneella 8 tuntia päivässä. Ajattelin ottaa seuraavalla neuvolakerralla puheeksi.

Tänään oli neuvola ja kaikki oli vauvalla hyvin. Sykkeet ja liikkeet oli hyvät ja raivotarjonnassa ollaan edelleen ja tuskinpa sieltä enää toisinpäin lähdetäänkään kääntymään. Ainakaan toivottavasti. Painoa on tullut mulle melkein kohta 10kg mitä en kylläkään kauhistele vielä kun lähtöpainokin oli vain 46,8 imetyksen jäljiltä. Nyt oli painoa siis 56,1. Esikon kanssa tuli painoa joku 8kg mutta lähtöpaino oli silloin 48,6 eli alkupainokin oli suurempi. Eli ei siitä ainakaan murhetta, aika loppusuoralla kuitenkin mennään. :) Sf-mitta oli 29 ja maha onkin jo todella alhaalla. Malttamattomana jo odottelen vauvaa ja synnytys pyörii mielessä todella paljon. En pelkää tulevaa synnytystä vaan pikemminkin jännitän miten kaikki tällä kertaa menee. Seuraava neuvola onkin sitten neuvolalääkäriaika, ns. synnytystapa-arviokäynti missä katsotaan kohdunsuun tilanne jne. Häntäluun haluan että lääkäri kokeilisi, sillä esikoista synnyttäessä se ilmeisesti murtui koska kipeytyi niin etten pystynyt kunnolla istumaan edes. Pelkään että se olisi jotenkin mennyt tielle, mikä on kylläkin todella harvinaista, mutta ainakaan sitten ei tarvitse sitäkään enää pelätä kun se on tarkastettu. :)



Öisin en saa oikeen nukuttua kun mikään asento ei tunnu hyvältä ja vessassa saa juosta koko ajan. Eli väsynyt ja aika kyllästynyt olen jo tähän raskaana olemiseen.



Voimia kaikille viimeisille viikoille! Nämä niitä raskaimpia kuitenkin yleensä ovat sekä fyysisesti että henkisesti. Tai en tiedä teistä muista mutta itsellä ainakin vähän sellainen olo on.



Vaniliini 33+1 (enää alle 7 viikkoa laskettuun päivään!)

Täällä on lähtenyt käyntiin 31:n odotusviikko ja hiljalleen tavaratkin ovat löytäneet tiensä syvemmältä komeroista vauvan kaappiin viikattuina.



Meille on siis tulossa toinen lapsi ja malli (lue sukupuoli) pitäisi olla sama kuin ensimmäisellä kerralla =). Vaatteet siis löytyy jo entuudestaan, koska esikoisen jälkeen ei ole mitään laitettu kiertoon.



Mieli kyllä tekisi hankkia silti kaikkea mitä esikoiselle ei tarvinnut. Kesävauvan jälkeen syysvauva toki tarvinneekin jotakin, mitä emme entuudestaan jo omista... Lämpöpussi kaukaloon, välikausipuku, uusi sadesuoja vaunuihin...ja mitä kaikkea vielä?



Onneksi olen antanut luvan ostaa isyyspakettiin kaikkea uutta ja mukavaa myös tulokkaalle, päädyimme isän kanssa ottamaan äitiysavustuksen rahana, koska vaatteita on jo kiitettävästi olemassa. Mutta joku paketti oli saatava =), siksi isä saa pian itselleen oman (yllätys)pakettinsa. Sinne on jo löytänyt tiensä uusi söpö kestovaippa ja joku vaatekin pitäisi hankkia.



Huomenna neuvolaan kuulemaan mittoja ja sydänääniä, painoni on onneksi pysynyt lähes samana kk:N (+1kg). Se saisikin pysyä samana vielä sen 2 kk, sillä paino on jo nyt esikoisen aikaisissa.



Luulen muksun jo kääntyneen rt:n, sillä kylkiluut ovat olleet kovilla jo hetken :).



Kesähelteistä nauttien, Unelma11 ja muksu 30+0

Täällä käyty tänään neuvolassa. Painoa oli tullu itelle 150g per viikko kuukauden ajalta. Matala verenpaine, kuten aina 80/52. SF mitta 27. Ja viikkoja tänään 30+3. Kaikki muutenkin mukavasti. Viimeyönä ekakerran tuntui, että vähän ahdistaa, kun pikkunen venytteli kylkiluut kipeiksi. Mutta muuten on vielä yöt menny lepposasti. Vaikkakin vessahätä on aamuyöstä jo sellanen, että pitää mennä vessaan. Vaikka ois niin makeeta nukkua vaan. Kohtahan se alkaa pikkusen hoito ja yösyötöt jne. Mutta vauvakuume kasvaa vaan. Ei meinais millään malttaa oottaa, että saa vauvan. Synnytystä en oo jännitelly. TÄä on kuitenkin jo kuudes ja tuttua hommaa. Vaikka ainahan synnytykset on erilaiset. Vauvan vaatteet on pesty ja laitettu kaappiin. Ja hirveesti tullu ostettua uusia. On ne niin sulosia nuo vauvan vaatteetkin. Mites teidän muiden vointi??

Täällä myös pyörähdettiin tänään neuvolassa. Sf 28, Hb 130, paineet 121/80, lapsivettä normaalisti, syke pikkukakkosella 140+, liikkeet ++ ja kuten aavistelinkin siellä makoillaan rt:ssa.



Hankku kyseli olosta,olo on muuten mahtava, lukuun ottamatta pientä närästystä. Suunnittelen jopa mammavesitreenin aloittamista, kun ovat taas alkamassa kesän jälkeen :).



Niin ja isäkin sai äsken viimein isyyspakettinsa ja taisi tykätä =)!



Unelma11 ja muksu 30 + 1

Moi!



Vointi muuten ok, mutta voi tätä kylkikipua! Mulla on istumatyö ja sen kyllä huomaa. Iltapäivästä alkaa kyljet/ylävatsa olla niin kipeenä, ettei meinaa pystyä istumaan ollenkaan. Aattelin satulatuolia pyytää fyssarilta lainaksi, josko siinä olis helpompi ja ryhdikkäämpi istua. Toki jos nämä kivut tästä pahenee, niin täytyy sitten käydä lääkärillä sairausloman tarpeen arviossa. 3,5vkoa olis vielä töitä jäljellä...



Maanantaina kävin nlassa, paino onneksi tasaantunut, +1kg/kk. Hb 117 raudasta huolimatta. Sf-mitta nyt 27, keskikäyrän tuntumassa kasvaa. Sykkeet 135 luokkaa. Myös meillä köllötellään pää alaspäin, hyvä niin :) Seuraava käynti olis sitten 7.9 äitipolille synnytystapa-arvioon, kun eka syntyi sektiolla. Vähä kyllä jänskättää jo, toivon, että tekevät painoarviota samalla.



Mitä mieltä te muut ootte siitä, että jos vie isompaa lasta hoitoon, vaikka on ite vauvan kans kotona? Meillä touhukas 2vee esikoispoika, jolle oon alustavasti varannu 2hoitopvää/vkossa samalla perhepäivähoitajalla, jossa on nyt vuoden ollut. Pojan kans alku oli niin hässäkkää (refluksi, unenpuute, maitoallergia, omasta sektiosta toipuminen), että ajattelin nyt pyytää ajoissa apua. Toki jos pikku kakkonen on ns "helppo vauva", nukkuu hyvin eikä allergioita tms. niin tod.näk. ei sitten hoitopaikkaa tarvita. Sen kyllä oon huomannut, että työkaverit/tutut on kärkkäästi moralisoimassa ja arvostelemassa kun kerroin, että oon isomman hoitoon viemistä harkinnu. Ite vaan ooon sitä mieltä, että jos omat voimavarat on vähissä, niin parempi sitten pyytää apua, kuin masentua/väsähtää yksin kotona kahden pienen kanssa.



Vointeja kaikille ja kärsivällisyyttä odotukseen! :)



Mariapuuro+masuasukki 31+1

Mariapuuro: mulle auttoi tuohon kylkikipuun se, että säädin tuolini selkänojan hyvin "rentoon" taaksepäin nojaavaan asentoon. Toki näytän aika laiskalta kun tälleen nojailen ja välillä vaikea ylettää näppikseen. Ajattelin kuitenkin et parempi näin ku jäädä saikulle.

ei ole juuri tullut kirjoiteltua, niinku joku sanoikin, että luettua tulee, mutta ite ei muka jouda kirjoitteleen.



tuosta sf-mitasta oli ollut taas puhetta ja tosiaan paljon riippuu mittaajasta. Muistan esikoiselta, että vaikutti heti kun joku muu mittasi. Nyt kun oma th mittasi eka kerran niin oli yläkäyrillä ja neuvolan täti sitä vähän päivittelikin, että ompa iso maha, mutta lääkärineuvolassa lääkäri taas mittasi just ja just keskikäyrälle, että tiiä sitte mikä totuus :). Mulla on ollu aika vähän neuvola käyntejä, kai niitä ei tarvi niin usein kuin esikoista odottaessa. No eipä tuo oo haitannukaan kun kaikki menny ihan hyvin.



Miten ootte päässeet tohon synnytystapa arviointiin siis jos ootte menossa? Mua vähän pelottaa koko synnytys kun esikoinen syntyi niin nopeasti (2tuntia 20 min) ja meiltä on matkaa sairaalaankin melkein 50km. Neuvolassa olen puhunut niin terveydenhoitajalle kuin lääkärillekin pelostani, että en ehdi sairaalaan ajoissa, mutta molemmat tuntuvat vain vähättelevän pelkoani sanomalla, että kyllä sinne on kaikki aina kerenneet. Ajattelin ensi viikolla neuvolassa ottaa asian vielä puheeksi ja pyytää lähetettä pelkopolille. Jotenkin vaan tuntuu inhottavalta aina samasta asiasta jauhaa kun tuntuu kuin kuuroille korville puhuisi. Toinen asia mikä synnytyksessä pelottaa on vauvan mahdollinen iso koko. Esikoinen oli melkein 4kiloinen ja meidän suvussa etenkin pojat ovat syntyessään olleet isoja. Esikoista odottaessakin puhuin että haluaisin koko arvioon mut terkka vaan kopeloi mahan päältä ja sanoi että sellanen 3,5-4 kilonen ois hänen mielestään. Tiedän että monet vanhemmat kätilöt osaa todella tarkasti arvioida käsikopelolla vauvojen kokoja, mutta tää meidän terkka iteki sanonut että hoitanut enemmän lapsia kuin odottavia äitejä.



Voi että kun tässä vastaustilassa ei näe kuin edellisen viestin, oli tarkoitus kommentoida muidenkin kirjoituksia mutta kun on niin huono muistinen, että ei enää muista mitä ja kenelle piti vastata tai kommentoida :)



Vanilliiniko se tuota meidän listaa päivittelee? Laitettaisko sinne vielä synnärit, ois kiva tietää missä päin kukanenkin vaikuttaa ja onko samalla suunnalla ketään.



No nyt tuli taas tekstiä, jos lähtis nukkumaan välillä.

Öitä



Eve rv 32+1

Marjapuurollehan mun piti kommentoida ainakin tuohon lapsen hoitoon viemiseen...

Mielestäni on todellakin ok jos isomman lapsen vie hoitoon pari kertaa viikossa. Ensinnäkin lapsikin saa ikäistään seuraa ja se on todellakin sitä ennaltaehkäisyä äidin mahdolliseen väsymiseen. Ja ainahan lapsen saa sieltä pois jos tuntuu että ei ole tarpeen, mutta en kyllä näe siinä mitään pahaa vaikka äiti muuten jaksaiskin. Onhan se lapsellekin mukavaa kun pääsee leikkimään ja välillä muihinkin ympyröihin. Ja kaksi päivää ei edes ole paljon. Itselläni on eläkkeellä oleva anoppi joka on koko kesän hoitanut tyttöämme ja iloitti että hän on käytettävissä vauvan syntymänkin jälkeen jos tarvis. Ja varmasti jos vauva kovin valvottaa niin pyydän häntä välillä touhuamaan isomman kanssa. Mummu ja pappa on tytöllemme todella tärkeitä ja olleet tosi paljon tekemisissä tyttäremme kanssa koko hänen ikänsä ja tyttö tykkää tosi paljon mummun papan kanssa olla.

Me asutaan niin maalla että täällä ei oikein ole leikkikavereita, joten itsellä tarkoitus päästä ainakin kerran viikossa johonkin kerhoon, jossa tyttö näkisi ikäisiään lapsia.

10 viikkoa laskuttuun aikaan! Tosi nopeasti on aika mennyt... Toivottavasti loppuaikakin menisi nopeasti, alkaa olla aika malttamaton olo... :)



Mulla vaivana on lonkkakipu vasemmassa lonkassa. Aika vammauttavaa, käveleminen on tuskaa, samoin pukeutuminen. Hankin tukivyön, joka on kyllä hieman vaivaa helpottanut, mutta kyllä se taitaa niin olla että synnytykseen asti tämä vaiva tulee olemaan...



Tällä viikolla huomasin, että vatsaa kutisee aikalailla, eikä rasvauksista tunnu olevan apua... Maanantaina menen maksa- ja sappikokeisiin. Toivottavasti kyse olisi vain vatsan venymisestä johtuvaa kutinaa eikä mitään muuta...



Ensi torstaina olisi neuvola, jossa mietitään mun työhönpaluuta loman jälkeen... Itsellä on kyllä sellainen olo noiden lonkkakipujen kanssa että töihin en enää kykene, toivottavasti terkkari/ lääkärikin ymmärtäisi tämän...



Vauvan asennosta on ollut puhetta. Viime neuvolassa meidän pikkuinen oli poikittain, ja luulen vahvasti että näin on edelleenkin. Potkuja ei tunnu juurikaan vyötärölinjaa ylempänä, eika niin mahdottomasti paina alavatsaankaan, esim. yöt nukun katkotta, ei tarvii heräillä vessakäynneille. Mukavaa tietysti mulle tässä vaiheessa että vauva on tuollaisessa asennossa mutta saisihan tuo jo alkaa kääntymään... Tuntuu vaan olevan vauvalla "liian" mukavat oltavat poikittain, näinköhän kääntyy ollenkaan... Onko kellään kokemuksia kääntöyrityksistä? Ei taida ihan miellyttävä/ riskitön juttu olla?



Eilen totesin miehelle, että meillä alkaa kaikki tarvittava olla kasassa, hyvissä ajoin! :) Illan pesinkin sitten pienen pieniä vauvanvaatteita ja lajittelin niitä, ihanaa hommaa!



Mariapuuro: Munkin mielestä on todellakin ok, jos vie vanhemman lapsen hoitoon parina päivänä viikossa, näin varmasti itsekin toimisin. On todellakin parempi huolehtia omasta jaksamisestaan ajoissa (ennaltaehkäisy!) kuin että sitten joituisi hakemaan apuja uupumuksen kanssa!



Eve83: Mullakin on mielestäni ollut vähän neuvolakäyntejä, vaikka odotan esikoista (tähän mennessä 5), taitaa riippua terveyskeskuksesta... Samat pelot mulla kuin sullakin, siis että ehditäänkö ajoissa sairaalaan ja vauvan koko. Meillä on matkaa sairaalaan 80 km... Ajatuksissa pyörii synnytys, ja varsinkin se että missä vaiheessa sinne sairaalaan sitten lähteä, ettei tarvitsisi tien päällä synnyttää (niitäkin on, kaikki ei todellakaan ehdi sairaalaan!), toisaalta sekin hirvittää jos ne käskisi sieltä vielä kotiin odottelemaan...ajaa edestakaisin 160 km...huh!



Vauvan koko minua pelottaa siksi, että itse olen painanut 4550g syntyessä, mies 4300g, eli ei mitään pienokaisia olla oltu kumpikaan, johon perustuu pelko että meidänkin pikkuinen ei ehkä olekaan niin pikkuinen... Terkkarin kopelointeihin vatsan päältä en luota yhtään, ei sitä käsin tunnustelemalla voi tietää minkä kokoinen vauva on (paitsi todella kokenut kätilö), minunkin äidille oli sanottu ennen synnytystä että pieni vauva sieltä on tulossa, rouvalla on vain vatsanpeitteitä niin runsaasti... Mä olen ymmärtänyt, että ainakaan meillä ei rutiinisti pääse synnytystapa-arviointiin, jos neuvolassa kaiken katsotaan olevan kunnossa... :/



Kääk, tulipas innostuttua tässä oikein romaani väsäämään... :D



Hyviä vointeja kaikille loppuviikkoihin! :)



Pauge80 + Reiska 30+1

Pitkästä aikaa.



Mä olen lepäillyt muutaman viikon, nyt olen alkanut jo liikkumaan kunto on palautunut mukavasti. Mulla on kohdunkaula lyhentynyt n. 2 cm:n ja kohdunsuu on ollut auki 1cm monta viikkoa, sitten mulle tehtiin testi jossa katottiin onko ennenaikasuuden uhkaa ja testi oli positiivinen, sitten jouduin sairaalaan pakkolepoon, vessassa ja suihkussa sain käydä. Viikon olin sairaalassa ja sitten pääsin kotiin kun ei muutosta ollut tapahtunut, sen jälkeen olen yhden kerran käynyt tarkistuksessa ja muutosta ei ollut tapahtunut. Nyt tässä jännätäänettä milloin alkaa tapahtumaan, olen kyllä ollut hissukseen, en ole mitään rasittavaa tehnyt.

Mulla on synnytystapa-arvointi 5.9 siitä syystä kun nuorimmainen syntyi 7 vuotta sitten ambulanssisa alle tunnissa.



Viimeviikolla olin neuvolassa ja kaikki oli muuten hyvin, mutta painoa oli tullut 1270g viikossa, vaikka painoa on nyt tullut kokonaisuudessaan 9.8kg ja kohtu oli parissa viikossa kasvanut 5cm, nyt se oli 34cm, saman kokoinen mulla on pojista ollut viimesillään. Kaikenlisäksi ultralla tehdyt mittäukset on kertonut vauvan olevan pinikokoinen jota tuskin enään ainakaan on. Olisin ihan valmis silloin 2 viikon päästä synnyttämään, viimeistään 3 viikon päästä, aika hurjaa ajatella jo synnytystä. Meillä alkaakin olla kaikki jo kunnossa, eilen käytiin vikat tarvikkeet ostamassa kun miehellä oli vapaapäivä ja lapset koulussa. Sairaalakassi on valmiina.



Mutta nyt lopetan tarinat.





Mammuska ja poitsu 33+6