Vähänkö ihana tuo meidän alle 2-vuotias: "Aamen!"

yritetään kasvattaa lapsemme uskoviksi. Minkä takia pitäisi altistaa heidät helvettiin johtavalle polulle??

"Vähänkö ihana tuo meidän alle 2-vuotias: "Allahu akbar!"

Useimmiten nukkumaanmennessä olemme iltasadun jälkeen lukeneet (tai siis minä olen lukenut, poika vieressä kuunnellut) vielä lyhyen iltarukouksen, ja poikakin osaa jo laittaa kädet ristiin.

Mutta kuten joskus, tänään meinasin sen unohtaa, mutta poikapa muistutti äitiään kovaan ääneen, että "Allahu akbar!". No, sitten me luimme sen rukouksen ja poika kävi tyytyväisenä unille."



:-)

kun lapsi sanoo "Aamen" tai " "Allahu akbar!"?

Mikä siinä on ihanaa? Että vanhempien usko on siirtynyt lapsellekin ja tämän elämä turvattu?

kun lapsi sanoo "Aamen" tai " "Allahu akbar!"?

Mikä siinä on ihanaa? Että vanhempien usko on siirtynyt lapsellekin ja tämän elämä turvattu?

AV:lla tunnetusti ollaan aikas mustavalkoisia fundamentalisteja puoleen ja toiseen. Kunnon keskustelu ei vaan millään onnistu.

Kommentit; sairasta jne. kertoo kaiken.

Ja meillä ei lueta iltaruokousta, mutta sallin sen mielelläni muille. Aivopesut on ihan erikseen.

miten uskonnot on sotia myöten pilanneet hyvän tarkoituksen. Usko on hyväksi ihmiselle, sehän on selvä varmaan tyhmemmällekin. Uskonto onkin sitten eri asia koska ihmiset usein käyttävät väärin asemaansa ja valtaa myös uskontojen edustajat ovat näin tehneet alkuajoista lähtien.



On myös hyvin ymmärrettävää kun meitä ihmisiä on moneen lähtöön niin kaikenlainen erilaisuus pelottaa tai vihastuttaa. Väitän kuitenkin että lähes jokaisessa ihmisessä hengellisyys herää tietyissä olosuhteissa. Siihen ei tarvita mitään uskontoja. Jos vaikkapa aloitat meditoimisen niin ihme on ellei vuoden sisällä ala tapahtua. En kerro mitä mutta jokainen voi itse aloittaa itsensä tutkiskelun näin helposti ja saada sisäistä rauhaa. Aikaa meditoimiselle löytyy yllättävän paljon, ihmettelin itsekin kun käyttää tunnin päivässä ja ottaa sen ajan siitä 2-3 tunnista jonka keskimäärin suomalainen katsoo televisiota. :-)



En tunne ketään jolle meditoiminen ei tekisi hyvää. Nykypäivänä kuulee liikaa ihmisten valitusta ja juuri niiden suusta joilla asiat on enemmän kuin hyvin mutta eivät sitä itse ymmärrä.



Lämmintä kesää kaikille ja kuten joku teini sanoisi "Lighten Up!"

juuri tuo "sijaltani jos en nousisi" -kohta. Itse muistan jo lapsena alkaneeni kammota sitä, koska tajusin itse mitä se tarkoittaa. Iltarukouksen muistan silti kokeneeni ihan mukavana juttuna, mutta en ole silti niitä omien lasteni kanssa lukenut. Tuntuisi hölmöltä lukea iltarukous vain mukavan tavan vuoksi, koska kumpikaan vanhemmista ei usko sen sisältöön.

Tosiaankin Jeesus tykkää jos alle kaksi vuotias kiittää päivästä ja "Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi." Miten lohdullista mennä nukkumaan.

Ottamatta kantaa itse iltarukous-tapaan ja sen opettamiseen lapselle: "Jos sijaltain en nousisi..." on aina kalskahtanut korvaani kaikkea muuta kuin lohdullisena.

mutta tuskin tuo Allahia rukoillessaan käsiä kuitenkaan ristisi. ;)

lapsuuden iltarukouksista muodostui ahdistava tapa. Minä itse lopotin niitä menemään iltaisin lähes 20-vuotiaaksi. Stressasin tuliko siunaukset ja varjelut nyt varmasti pyydettyä kaikille perheenjäsenille. Uskomatonta :)

Joskus kun se unohtuu, meidän taaperokin sanoo "Aamen!" :)