Lue keskustelun säännöt.
Vähänkö ihana tuo meidän alle 2-vuotias: "Aamen!"
01.08.2011 |
Useimmiten nukkumaanmennessä olemme iltasadun jälkeen lukeneet (tai siis minä olen lukenut, poika vieressä kuunnellut) vielä lyhyen iltarukouksen, ja poikakin osaa jo laittaa kädet ristiin. Mutta kuten joskus, tänään meinasin sen unohtaa, mutta poikapa muistutti äitiään kovaan ääneen, että "Aamen!". No, sitten me luimme sen rukouksen ja poika kävi tyytyväisenä unille.
Kommentit (30)
Urrggh. Mitä jos ei kasvattaisi sitä lasta mihinkään uskontoon eikä toisaalta uskonnottomuuteenkaan. Kyllä se päättää alkaa uskoa jumalaan, jos siltä tuntuu. Luultavasti ei tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fundamentalisti ateisteista. Lapselle on turvallinen lapsenusko vain hyväksi ja iltarukous on hieno tapa jo ihan kulttuuriperinteenkin kannalta.
ole hyväksi lapselle. Kuvottavaa tuommonen.
Ja minusta on väärin opettaa pienelle lapselle, että iltarukous on hyvä tapa.
Usko ja siihen liittyvät asiat kuten rukous eivät saa tulla pienelle lapselle vain tavaksi, sitä ei Jeesuskaan haluaisi.
tulee ihan oma lapsuus mieleen.
Pitäis varmaan kaivaa tapa omillekin lapsille esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minusta on väärin opettaa pienelle lapselle, että iltarukous on hyvä tapa. Usko ja siihen liittyvät asiat kuten rukous eivät saa tulla pienelle lapselle vain tavaksi, sitä ei Jeesuskaan haluaisi.
Tosiaankin Jeesus tykkää jos alle kaksi vuotias kiittää päivästä ja "Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi." Miten lohdullista mennä nukkumaan.
Urrggh. Mitä jos ei kasvattaisi sitä lasta mihinkään uskontoon eikä toisaalta uskonnottomuuteenkaan. Kyllä se päättää alkaa uskoa jumalaan, jos siltä tuntuu. Luultavasti ei tunnu.
tai urpoja,
miten viitsitte?
Minäkin opin tosi pienänä tuon tavan,
vain hyviä muistoja,
kuului turvalliseen nukahtamiseen,
niitä ihania, lämpimiä lapsuudenmuistoja.
Ja silti en voi sanoa olevani niin kovin uskovainen,
olen jopa eronnut kirkosta, kerran liityin takaisin ristiäisten vuoksi, mutta olen myöhemmin taas eronnut.
Eikä ole aivopesua.
Iltarukous on ihana tapa, ja muistan nuo rukoukset, kaksi kappaletta, vieläkin yli nelikymppisenä.
Aikuisena en olekaan sitten enää muistanut iltarukoilla, enkä muutenkaan;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minusta on väärin opettaa pienelle lapselle, että iltarukous on hyvä tapa. Usko ja siihen liittyvät asiat kuten rukous eivät saa tulla pienelle lapselle vain tavaksi, sitä ei Jeesuskaan haluaisi.
Tosiaankin Jeesus tykkää jos alle kaksi vuotias kiittää päivästä ja "Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi." Miten lohdullista mennä nukkumaan.
Että et tainnut ymmärtää tuota lainaamaasi kommenttia, siinähän sanotaan VAIN TAPA. Kuuluuko rukouksen olla "vain tapa" kenenkään mielestä? Ja voiko kaksivuotias oikeasti rukoilla muuten kuin tavan vuoksi? Lapset on tapojen orjia, minunkin kaksivuotias pitää tiukasti huolen että laitan avaimet tiettyyn naulaan kotiin tullessa ja nostan postin tietylle pöydälle. Ei hän silti ymmärrä miksi näin tehdään tai onko se oikeasti tärkeää.
Sen verran fundisateisti kai olen kuitenkin, että mielestäni ei ole lohdullista pienen lapsen ajatella joka ilta ennen nukkumaan menoa että jos tähän kuolen niin... Pienen lapsen olisi lohdullista ajatella että menen nukkumaan ja huomenna kun herään, päivä alkaa ihan niinkuin kaikki muutkin päivät ja kaikki tärkeät ihmiseni ovat paikalla. Pienen lapsen ei kuulu valmistautua omaan tai läheisen äkilliseen kuolemaan. Mutta toki niin, kukin tyylillään.
Mulla on ja alle kaksi vuotiaat on ihan luku sinänsä : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urrggh. Mitä jos ei kasvattaisi sitä lasta mihinkään uskontoon eikä toisaalta uskonnottomuuteenkaan. Kyllä se päättää alkaa uskoa jumalaan, jos siltä tuntuu. Luultavasti ei tunnu.
tai urpoja,
miten viitsitte?Minäkin opin tosi pienänä tuon tavan,
vain hyviä muistoja,
kuului turvalliseen nukahtamiseen,
niitä ihania, lämpimiä lapsuudenmuistoja.Ja silti en voi sanoa olevani niin kovin uskovainen,
olen jopa eronnut kirkosta, kerran liityin takaisin ristiäisten vuoksi, mutta olen myöhemmin taas eronnut.Eikä ole aivopesua.
Iltarukous on ihana tapa, ja muistan nuo rukoukset, kaksi kappaletta, vieläkin yli nelikymppisenä.Aikuisena en olekaan sitten enää muistanut iltarukoilla, enkä muutenkaan;)
Minulle ei ole ikinä ollut ihana tapa. Ainoastaan ahdistanut juuri nää "jos sijaltain en nousisi..." mutta toivottavasti teidän lasten mielestä on vaan ihanaa...
ole omassa lapsuudessani luetu enkä siis lue omalle lapsellenikaan. Jeesustelut eivät ole meidän juttuja. Yöks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minusta on väärin opettaa pienelle lapselle, että iltarukous on hyvä tapa. Usko ja siihen liittyvät asiat kuten rukous eivät saa tulla pienelle lapselle vain tavaksi, sitä ei Jeesuskaan haluaisi.
Tosiaankin Jeesus tykkää jos alle kaksi vuotias kiittää päivästä ja "Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi." Miten lohdullista mennä nukkumaan.
Urrggh. Mitä jos ei kasvattaisi sitä lasta mihinkään uskontoon eikä toisaalta uskonnottomuuteenkaan. Kyllä se päättää alkaa uskoa jumalaan, jos siltä tuntuu. Luultavasti ei tunnu.
tai urpoja,
miten viitsitte?Minäkin opin tosi pienänä tuon tavan,
vain hyviä muistoja,
kuului turvalliseen nukahtamiseen,
niitä ihania, lämpimiä lapsuudenmuistoja.Ja silti en voi sanoa olevani niin kovin uskovainen,
olen jopa eronnut kirkosta, kerran liityin takaisin ristiäisten vuoksi, mutta olen myöhemmin taas eronnut.Eikä ole aivopesua.
Iltarukous on ihana tapa, ja muistan nuo rukoukset, kaksi kappaletta, vieläkin yli nelikymppisenä.Aikuisena en olekaan sitten enää muistanut iltarukoilla, enkä muutenkaan;)
Minulle ei ole ikinä ollut ihana tapa. Ainoastaan ahdistanut juuri nää "jos sijaltain en nousisi..." mutta toivottavasti teidän lasten mielestä on vaan ihanaa...
meidän lasten?
Ei meillä lueta iltarukouksia.
Mutta MINUN lapsuudessani tehtiin niin,
ei ahdistanut silloin eikä nyt.
Kuten sanoin: jäänyt vain lämpimänä lapsuudenmuistona.
Ei tuossa mitään pahaa ole voinut olla!
Rukouksessa toivottiin muuten enkeleitä:)
Kaunis värssy, vaikken uskovaiseksi itseäni luokittelekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en viitsi tässä tän enempää jankata teidän kanssanne.
Terv. eräs joka lukee iltarukoukset lapsille joka ilta.
Miten joku nimetön av-palstalla voi pitää argumenttinaan tätä: "Mutta lapsesi uskoo joulupukkiin"
Miten helvetissä te voitte tietää jopa toisten av:laisten lasten uskot Jeesuksiin ja Joulupukkeihin?? Miten te voitte arvioida perheiden iltatohinoita hyviin ja huonoihin; jotkut unohtavat pestä lastensa hampaat, toiset lastensa iltarukoukset. Kaiken tuon jälkeen te tulette tähän aikaan illasta nettiin haukkumaan toinen toistanne, kumpi onkaan huonompi vanhempi..
HALOO!!!
No, minutkin aikanaan tuolla samaisella rukouksella "aivopestiin", silti päätin ihan itse myöhemmin kirkosta erota. Muistan nuo rukoushetket kuitenkin lapsuudestani pelkällä lämmöllä; nukkumaan oli rukouksen jälkeen aina turvallista mennä. Ei sitä tarvitse niin kirjaimellisesti siihen liittää, onko jumalia olemassa vai ei. Siis minusta ei tarvitse.
onko se sitten hyvä vai huono, sen päättäköön lapsi myöhemmin itse. Jälkikäteen kun omaa lapsuuttani ajattelen, minusta se oli hyvä tapa, mutta en tuomitse heitä, joiden mielestä se ei ole hyvä tapa. Mutta en hyväksy sitä että minulla ei saisi olla omaa mielipidettäni, jos sinulla kuitenkin saa.
että meidän iltarukouksemme on hyvin lyhyt ja ytimekäs, eikä siinä puhuta kuolemasta, vaan kiitetään suojellusta päivästä ja toivotaan turvaa tulevaksi yöksikin.
Tykkäävät rukouksesta, juuri noin itse pyytävät jos unohtuu. Osa aikuisista te jotka ette usko Jumalaan kiellätte lapseltanne mahdollisuuden. Nimittäin itse olen sanonut lapsille että rukouksessa saa kertoa kaikki asiat taivaan Isälle. Voi kertoa huolet ja voi toivoa jotain kivaa. Kaikki tämä helpottaa lasta ja etenkin sitten kun lapsi ei kaikkea halua kertoa vanhemmilleen. Vaikka olisi vain tapa, niin voi joskus olla lapselle ainut keino purkaa ajatuksiaan. Pieni lapsi elää tässä ja nyt ja kaikki mikä tuo lapselle turvaa on hyväksi.
Kyllä olen huomannut senkin , että ateistitkin menevät kirkkoon kun sattuu jotain isoa kuten tsunami. Miksi- koska siellä kohtaa yhteisyyttä, turvaa ja lohtua, jota ei pysty
selittämään .
mummoni opetti minullekin jo pienenä.
Hyvä tapa.