Mikä vaivaa lasta, joka ei osaa leikkiä?

Kaikilla vaan ei ole luovuutta.

Lapsi ei ole kotona saanut mallia siitä, miten vauvaa (nukkea) hoidetaan, koska hänet on ulkoistettu kotoa päiväkotiin siinä vaiheessa kun äiti jäi vauvan (nuken) kanssa kotiin :-)

Kaikkia lapsia ei vain kiinnosta leikkiä nukeilla.

Siksi toiseksi, lapsille pitää osata antaa tilaa. Veikkaan, että kyseisellä lapsella on liian aktiivinen äiti, joka on heti keksimässä lapselle tekemistä, kun lapsi vähän mankuu, ettei keksi itse tekemistä. Tylsistymisestä se luovuus lähtee, mutta lapsen ympärillä hääräävtä vanhemmat tappavat lapsissa tuon synnynnäisen luovuuden hyvin äkkiä.

lapsella on liikaa ulkopuolelta tulevia virikkeitä, eikä lapselle anneta mahdollisuutta esim. tuntea oloaan pitkästyneeksi, kyllästyneeksi tai yksinäiseksi. Nämäkin tunteet kun ovat tärkeitä ja niiden kanssa on opittava selviämään itse.



Jos vanhemmat huomaavat lapsen pitkästyvän, niin lapsen tulisi antaa rauhassa keksiä ITSE jokin keino/leikki/aktiviteetti, jolla selvitä pitkästymisen tunteesta. (Tällaiset lapset osaavat myös harvoin leikkiä itse!)



Jotkut lapset eivät kykene edes nukahtamaan itse, koska tämäkin tilanne on ulkoistettu vanhempien heijaamisilla, hyssyttelyillä, lauluilla, tissillä, tutilla tms.

Minä oon kyllä kuullut että lapsi joka voi olla enemmänkin älykäs niin ei leiki perusleikkejä. On siitä ihan faktaakin olemassa.



älä tee asiasta ongelmaa vaan mene lelukauppaan ja anna tytön itse valita lelunsa. Sehän voi olla että tykkää keräilytyyppisestä leikistä esim. minikoirat, tai sitten pehmot tai jotain. Tai onkin kiinnostunut aakkosista tms.

Mitä lapsi kotona sitten tekee, jollei leiki? Enkä nyt tarkoita leikeillä vain nukkeleikkejä, vaan mitä tahansa. Tykkääkö lukemisesta, television katselusta, mistä?



Meillä 4-vuotias poika saa runsaisiin mielikuvitusleikkeihinsä aineksia satukirjoista (luetaan ilta- ja päiväunisatu), joistain suosikkivideoista (Palomies Sami:), ja tietysti ihan normaalista elämästä, vaikkapa kesälomareissun tapahtumista.

rakensin poikien kanssa majoja, kiipeilin puissa ja viuhotin menemään pihalla. Kuitenkin minusta kasvoi naisellinen nainen, jolla on lapsiinsa voimakas hoivavietti. Että ei hätää...

ja itseasiassa se tekee hyvää lapselle kuin lapselle.

Tässä yksi esimerkki, menkää vaikkapa puiston penkille istumaan. Sitten alatte yhdessä leikkimään kuvitteluleikkiä, että olette vaikkapa jossakin upeassa paikassa, ja vuoronperään mietitte, että mitä siellä voisi olla. Vaikkapa koti, mikä on tehty suklaasta, autoja mitkä lentää yms yms.

Voitte kuvitella myös tavallisempia juttuja, vaikkapa että olisitte eläintarhassa tms.

Minkä vuoksi kaikkien tyttölapsien olisi suotavaa leikkiä nukeilla?



Minä en lapsena leikkinyt autoilla vaikka ilmeisesti olisi "pitänyt" - poika kun olin. Autot eivät kiinnostaneet eivätkä kiinnosta vieläkään. Ihan täysi epämies minusta sitten tulikin. Penkkiurheilu ei kiinnosta ja kaljakin maistuu pahalta.