Onko täällä yhtään naista, joka ei pyri hyötymään miehestä taloudellisesti?

Kysy vasta sitten:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Sukupuolten+palkkaerot+Suomessa+muut…

vastaa tuota kuvausta. Minä ainakin. Meillä on kyllä kaikki rahat yhteistä, mutta tienaan enemmän kuin mies.

Tällä hetkellä tienaan enemmän kuin mieheni. Välillä hän tienasi enemmän. Kyllä minä tulisin taloudellisesti ilman miestäkin toimeen. Mies hoitaa meillä kaiken rahaliikenteen. Ihan sama 'kenen' rahoja niiden maksuun käytetään.

Nyt en voi kehua enää samaa. Jossain vaiheessa seurustelua tajusin, että mies tienaa tuplasti enemmän kuin minä, mikä ei vielä vaikuttanut mihinkään. Mutta myöhemmin (naimisissa ollessamme) haluamamme talo sopi kyllä paremmin meidän yhteiselle kukkarollemme kuin esim. kahdelle minun tavallani tienaavalle tai minulle yksin, hoitovapaalla olen myös ollut surutta kummastakin lapsesta melkein vuoden.



Tosin kyllä mulla on kotoa ollut valmiiksikin sellainen malli, että perhe on yhteinen yritys yhteisine rahoineen, mutta seurusteluaikana en siis osannut ottaa mitään vastaan mieheltä.

ja hoidan meidän perheen laskujen maksut. Joko miehen tai omalta tililtäni, tilanteen mukaan eli sieltä missä enemmän rahaa sattuu olemaan.



En kyllä todellakaan usko pyrkiväni hyötymään miehestä taloudellisesti.



En pystyisi asumaan nykyisessä talossamme ilman miestä, mutta ei mieskään ilman minua :)

Minulla on köyhästä perheestä oleva mies, jota rikkaat vanhempani vihaavat. Itse olen perintöjen takia enemmän tai vähemmän toimeentuleva, mutta kun ne on käytetty, putoamme johonkin keskitason alapuolelle. Asia ei häiritse minua koska mies ei käytä minua hyväkseen ja tässä liitossa ollaan rakkauden, ei rahan takia.

Meillä on yksi lapsi ja avioehto, eli selkeä peli- ainakin meille.

En asu avio-/avoliitossa, minulla ja miehelläni on molemmilla omat asunnot. Enemmän aikaa vietetään miehen asunnolla. Ulkona käydessämme maksamme vuorotellen syömiset/juomiset tai sitten molemmat maksaa omansa itse.



Taloudellisesti ehkä hyödyn miehestä siinä mielessä, että mies tekee täällä kodissani pikku remppajuttuja, esim. asensi kattolistat, vastapalvelukseksi kävin pesemässä hänen talonsa ikkunat. Taloudellista hyötyä tuossa ehkä olisi se, että ammattimiehelle olisin joutunut pulittamaan sievoisen summan listojen asennuksesta.



Tämä toimii meillä, siis se, että molemmilla on omat asunnot, omat rahat ja omat elämät.

Mies opiskelee vielä pari vuotta. Sen jälkeen hän saattaa alkaa tienaamaan, mutta rahaa en ajatellut hetkeäkään, kun hänen kanssaan menin naimisiin. Rakkaus on suurin rikkaus!

Noinhan se meillä oli ennen lapsia, mutta näin äitiyslomalla tuo viimeinen kohta ei onnistu ja tuo toinen kohtakin on aika mahdoton. Tuohon tilanteeseen päästään taas kun palaan töihin. Pyrinkö minä nyt siis hyötymään miehestäni taloudellisesti, kun kokopäiväinen työssäkäyminen ja lastenhoito yhtäaikaisesti on aika vaikeaa?

Mutta totta kai kahden ihmisen tuloilla (meistä mies on kovapalkkaisempi) eletään leveämmin kuin mitä minun tuloillani yksin elettäisiin. Ei meistä kumpikaan näe mitään järkeä siinä, että perheessä olisi kaksi eri elintasoa tai että asuminen ja auto valittaisiin sen mukaan mihin minulla olisi yksinkin varaa, kun kerran mieskin kuuluu perheeseen ja osallistuu kuluihin.

Elätin ex-miestäni 11 vuotta - ei lapsia. Nykyinen mieheni elättää perhettämme -lapsia, minä hoitovapaalla. Tulevaisuudessa hmm... Jos mies jäisi työttömäksi, niin ei se mitään! - menisin itse töihin, joita alallani on tarjolla hyvin ja mies voisi jäädä vuorostaan kotiin elätettäväksi, toisin elintasomme putoaisi, sillä tienaisin alle puolet siitä mitä mieheni nyt.

Ja aluksi palkkani oli suurempi, rahat tietenkin yhteisiä, olimmehan naimisissa.



Nyt meillä on neljä lasta, ja vuosia olen ollut kotona, vaikka nytkin virka odottaa. Voisin elättää itseni helposti, jos lapsia en olisi saanut, ja sitten taas kun pääsen töihin. Mutta koska oma urakehitykseni on miehen halun saada paljon lapsia ollut katkolla, minusta on ihan luonnollista, että hän haluaa jakaa omasta palkastaan minunkin elättämiseen. Muuta pitäisin aika sairaana ja itsekäänä.



Olen ollut yhteensä seitsemän vuotta joko raskaana tai imettänyt, joten sanoisin, että on tämä perhe minustakin hyötynyt. Sen lisäksi, että kaikkien vauvojen kanssa minulla oli myös ansiosidonnainen äitiyspäiväraha, ja töissäkin olen ollut.



Älkää naiset lähtekö tuohon toisten mollaamiseen, tuolla asenteella naiset ovat ja pysyvät toisen luokan kansalaisina aina.

Kun nyt suurin osa ihmisistä elää palkkatuloilla, niin on selvää, että kahden tienaavan ihmisen yhteinen elintaso on korkeampi kuin heillä kummallakin siinä tapauksessa, että he eläisivät kumpikin yksin. Mutta näistä kohdista:

- eivät oleta, että miehen pitää maksaa treffeillä (eivätkä vetoa herrasmiesmäisyyteen)

Minä uskon herrasmiehiin, jos yksityisluontoisesti treffeillä, mies maksaa. Kaverien kanssa yhdessäolo erikseen.

- jotka pyrkivät tekemään sen verran työtä että se kattaa halutun elintason (ei vain odota että mies maksaa)

Palkkani on mieheni omaa pienempi, mutta minulla on enemmän omaisuutta. Pystyisin ylläpitämään nykyisenkaltaista elintasoa itsekin, mutta joutuisin käyttämään palkan (tai tällä hetkellä vanhempainrahan) lisäksi pääomatuloja (omaisuudesta, jota en ole omilla palkkatuloillani hankkinut.) Mutta kuten sanoin, harvoin yksin asuva ihminen yltää pariskunnan elintasoon.

- jota ei hirveästi kiinnosta, paljonko mies tienaa

Ei nyt hirveästi, mutta toki halusin miehen, joka hoitaa omat asiansa kunnialla. Eikä hyvä statuskaan (ja sitä usein seuraava taloudellinenkin hyväosaisuus) ollut miinusta, kun miestä etsin. Sitä paitsi "lika barn leka bäst."

- joka haluaa hoitaa itse omat laskunsa, kulunsa jne. eikä odota että se on aina miespuolisen velvollisuus

Meillä ovat erikseen yhteiset rahat, joista hoidetaan kaikki talouden ja lasten kulut ja omat rahat, jotka käytetään omiin menoihin. Yhteiset kulut on jaettu suurin piirtein tulojen suhteessa, yksityisistä menoistamme vastaamme itse, emmekä ole toisillemme tilivelvollisia.

- jolla olisi varaa omasta palkstaan maksaa kunnollinen asuminen, auto jne. ilman miestäkin

Itselleni kyllä, elin ihan mukavasti ennen yhteen muuttamistammekin. Meillä kuitenkin on neljä lasta, joten sinkkuaikojen jälkeen esim. kunnollisen asumisen kriteerit ovat nousseet. Itselleni ja lapsilleni nykyisen elintason turvatakseni tarvitsisin palkkatulojeni lisäksi ihan kunnollisia elatusmaksuja lapsista tai sitten tosiaan pääomatulojani.

Löytyykö sellaisia, jotka





eivät oleta, että miehen pitää maksaa treffeillä (eivätkä vetoa herrasmiesmäisyyteen)

- Ihan sama kumpi maksaa

jotka pyrkivät tekemään sen verran työtä että se kattaa halutun elintason (ei vain odota että mies maksaa)

- Haluttu elintaso on aina perheen yhteinen. Tulojen mukaan eletään ja säästöönkin on hyvä saada.

jota ei hirveästi kiinnosta, paljonko mies tienaa

- Ei kiinnosta, mutta elämä on helpompaa kun ei tee rahasta tiukkaa ja kun rahasta ei riidelläkään.

joka haluaa hoitaa itse omat laskunsa, kulunsa jne. eikä odota että se on aina miespuolisen velvollisuus

- En pidä laskujen hoitamista miehen velvollisuutena. Siitä on sovittu yhdessä, että mies hoitaa laskut tässä elämäntilanteessa.

jolla olisi varaa omasta palkstaan maksaa kunnollinen asuminen, auto jne. ilman miestäkin

- Kunnollinen? Minulle kunnollinen asuminen voisi olla vaikka yksiö, mutta lapset tarvitsevat enemmän tilaa. Autoa ei tarvita.



12.

Löytyykö sellaisia, jotka

- eivät oleta, että miehen pitää maksaa treffeillä (eivätkä vetoa herrasmiesmäisyyteen)

Oletan että mies maksaa ainakin ekoilla treffeillä. Jotenkin minusta se tuntuu naisena mukavalta.

- jotka pyrkivät tekemään sen verran työtä että se kattaa halutun elintason (ei vain odota että mies maksaa)

Teen töitä sen verran kuin koen mielekkäänä. Lynkatkaa minut ihan vaaasti, mutta haluan että mies on perheessä se, joka tienaa enemmän ja kantaa päävastuun perheen elintasosta.

- jota ei hirveästi kiinnosta, paljonko mies tienaa

Kyllä kiinnostaa! Miehellä pitää olla kunnianhimoa enemmän kuin minulla ja usein tulot ja kunnianhimo kulkevat käsi kädessä

- joka haluaa hoitaa itse omat laskunsa, kulunsa jne. eikä odota että se on aina miespuolisen velvollisuus

Maksan omat laskuni kun käyn töissä, mutta sitten kun olen kotona hoitovapaalla lapsen kanssa, vastuu laskuista on miehellä

- jolla olisi varaa omasta palkstaan maksaa kunnollinen asuminen, auto jne. ilman miestäkin

Olisi toki, mutta miehen kanssa se onnistuu huomattavasti paremmin. :) Nykyiseen elintasooni en pääsisi millään ilman miestäni.

Mutta kun tavattiin, mies oli intissä, itse lukiolainen. Kummallakaan ei ollut varaa mihinkään eikä ollut opiskelupaikkojakaan vielä (ei voinut tietää yhtään, mitä toisesta tulee vai tuleeko mitään.) En tiedä, miten toimisin, jos nyt olisin vapailla markkinoilla (sitä kai ap tarkoitti), mutta tästä parisuhteestani voin rehellisesti sanoa, että taloudellisesti ei ollut mikään hyötyminen mielessä kummallakaan. Ja treffeillä molemmat maksoivat oman kulutuksensa, muu ei yksinkertaisesti olisi ollut mahdollistakaan.



Nykyään mies tienaa enemmän, vaikka molemmilla korkeakoulusta maisterin paperit eli "hyödyn" hänestä taloudellisesti, tarkoittaa suomeksi, että molemmat ollaan yhtä asuntolainoissa ei kumpikaan törsäile mihinkään. Ehkä mies harrastaa hieman kalliimmin, mutta ero on hyvin pieni.

mutta en silti täytä kaikkia kohtia.



1. Minusta se joka kutsuu treffeille, maksaa. Tämä ei liity mielestäni mitenkään "herrasmiesmäisyyteen vetoamiseen" vaan hyviin käytöstapoihin.



2. Tällä hetkellä en tee yhteisestä sopimuksesta (todellakin, usko tai älä, mies tahtoi myös monta lasta ja toivoi että hoitaisin heidät kotona vähintään 3 vuotiaiksi!) lainkaan palkkatöitä vaan olen kotona pienellä hoitorahalla. Siitä huolimatta minä (ja mieheni) koemme, että teen reilusti töïtä elintasomme eteen.



3. Minua ei ole koskaan kiinnostanut mitä ketäkin tienaa, en suunnittele elämääni sen mukaan että "on tienattava näin paljon jotta saan sitä ja tätä" vaan "tienaan näin paljon joten voin saada sitä ja tätä." Toivon jokaisen ihmisen olevan mieluummin mielenkiintoisessa työssä kuin raatavan epämiellyttävässä hommassa vain rahan takia.



4. Sinkkuna hoidin itse oman elämiseni, perheellisenä ajattelen perheen olevan yksikkö jossa kenelläkään ei ole omia tuloja vaan kaikki ovat yhteisiä, niin menot kuin tulotkin ja se maksaa jolla sillä hetkellä on varaa. Suunnittelemme elämämme yhdessä, joten on olemassa tilanteita (opiskelu, hoitovapaat jne.) jolloin toinen itsestään selvästi maksaa enemmän kuin toinen.



5. Minun palkastani ei pystyisi ylläpitämään tämänhetkistä elintasoamme.

että nykyistä elintasoamme ei pystyisi pitämään myöskään mies yksin.

Mikään pyrkimys minulla ei ole siihen ollut, että löydän itseäni paremmin tienaavan miehen. Toki mies maksaa enemmän perheemme kuluja, koska hänellä on enemmän rahaa. Laskut maksaa se, jolla sattuu olemaan rahaa tilillään, samoin kauppakäynnit yms.



Meillä on aina olleet kaikki rahat yhteisiä. Jo alusta saakka, jolloin ei ollut vielä mitään tietoa mitä tulemme joskus tulevaisuudessa tienaamaan.

Itse pidän hyvin kummallisena sellaista ajatustapaa, että jokaisen pitää hoitaa itse omat laskut ja olla muutenkin taloudellisesti riippumaton, toisaalta toisen elämistäkään (elättämistä?) ei saa kustantaa.

Meillä on kolme lasta.

Lienee sanomattakin selvää, että taloudellinen tilanne on parisuhteemme aikana muuttunut laidasta laitaan moneen otteeseen (opintoja, äitiyslomia, hoitovapaita, isyyslomia, työpaikan vaihdoksia yms)?

Molemmat olemme aina kantaneet kortemme kekoon perheemme parhaaksi tilanteen mukaan.

Tällä hetkellä laskujen maksu ja taloudellisen hyvinvoinnin ylläpito on miehen vastuulla ja koti minun vastuullani.

Eli kyllä, en maksa itse omia laskujani. Enkä pystyisi tällä pienellä kotihoidontuella maksamaan itselleni (ja lapsille?) maksamaan kunnollista asumista, autosta puhumattakaan.

Löytyykö sellaisia, jotka

- eivät oleta, että miehen pitää maksaa treffeillä (eivätkä vetoa herrasmiesmäisyyteen)

- jotka pyrkivät tekemään sen verran työtä että se kattaa halutun elintason (ei vain odota että mies maksaa)

- jota ei hirveästi kiinnosta, paljonko mies tienaa

- joka haluaa hoitaa itse omat laskunsa, kulunsa jne. eikä odota että se on aina miespuolisen velvollisuus

- jolla olisi varaa omasta palkstaan maksaa kunnollinen asuminen, auto jne. ilman miestäkin