Onko täällä yhtään naista, joka ei pyri hyötymään miehestä taloudellisesti?
Löytyykö sellaisia, jotka
- eivät oleta, että miehen pitää maksaa treffeillä (eivätkä vetoa herrasmiesmäisyyteen)
- jotka pyrkivät tekemään sen verran työtä että se kattaa halutun elintason (ei vain odota että mies maksaa)
- jota ei hirveästi kiinnosta, paljonko mies tienaa
- joka haluaa hoitaa itse omat laskunsa, kulunsa jne. eikä odota että se on aina miespuolisen velvollisuus
- jolla olisi varaa omasta palkstaan maksaa kunnollinen asuminen, auto jne. ilman miestäkin
Kommentit (27)
nimenomaan pyrin HYÖTYMÄÄN miehestä, mutta onhan se kiva joku balanssi olla. Ei sekään ole kivaa olla parisuhteessa tyhjätaskuiseen tyhjäntoimittajaan vain siksi, että hän on viihdyttävä ja hänellä on penis.
Mä kyllä olen ihan tyytyväinen, jos mies maksaa treffeillä. Suhteessa maksan kyllä minäkin ravintolalaskuja, leffakäyntejä, ruokaostoksia.
Pyrin tekemään töitä joo, mutta en pysty kattamaan haluttua elintasoa vaikka tekisin kuinka paljon töitä - tällä hetkellä saan kahta palkkaa, mutta niiden yhteenlaskettu summa on silti vain 51% miehen palkasta.
Em. fakta vaikuttaa melko radikaalisti siihen, että minua kyllä kiinnostaa aivan äärettömän paljon, mitä mies tienaa. Taloudessa meistä molemmat osallistuvat varojensa mukaisesti. Onneksi mun ei tarvitse pihistellä jostain kuukautissiteiden laadusta tai rintaliivikuluista vain sen takia, että me kuluttaisimme tämän tyyppisiin hyödykkeisiin identtisen summan rahaa. Miehelle kun riittää pelkät bokserit, mutta nainen halleluujaa tarvitsee rintaliivit sekä pikkarit!
Niin ja ei - ei mulla olisi tästä palkasta varaa maksaa kunnollista asumista ja autoa ilman miestä. Tai riippuu tietysti, mitä se tarkoittaa - tämä "kunnollinen asuminen ja auto".
Kaikki kulut maksetaan puoliksi, vaikka mies esim. syö paljon enemmän ja kalliimmin kun mä. Mä tienaan tuplasti sen verran kun mies, enkä oo koskan antanut kenenkään miehen tarjota ravintolasa ym. En myöskään tykkää jos joku mies availee ovia, mutta en siitä valitakkaan. (siitä tulee semmonen olo et oon jotenkin kykenemätön avaamaan oven itse=vammanen).
Mun mielestä pitää itse pitää huoli omista kuluista ja palkoista, ja joko tehdä paljon titä ja elää rikkaasti, tai tehdä vähän huonopalkkaista työtä ja elää köyhästi. Itse elän melko köyhästi, mutta jos minulla olisi hirveä tarve kuluttaa enemmän rahaa, menisin toiseen työhän.
En koe käyttäväni miestäni taloudellisesti hyväksi, vaikka hän on perheemme ainoa ansiotyössä käyvä (näin on ollut jo 6v), olemme näin yhdessä hyväksi katsoneet ja sopineet. Emme halua luopua rennosta ajankäytöstä, joka on mahdollista vain toisen ollessa kotona, ja koska mies tienaa paremmin, minä olen kotona.
Aikoinaan oli monta vuotta toisinpäin, minä maksoin kaiken, myös miehen (ennen tutustumistamme tehdyt) velat, hän opiskeli tuolloin.
En minä ole ottanut miestäni siksi, että hyötyisin hänestä vaan siksi, että rakastan häntä. Elin mukavasti, mutta köyhänä opiskelijana ilman häntäkin, hänen kanssaan muutin hienompaan asuntoon ja elintaso hieman nousi, vaikka itse olen edelleen köyhä opiskelija.
Pitäisikö minun siis nyt syödä vaan kaurapuuroa ja antaa miehen syödä yksin hanhenmaksapalleroita, jotta vaikuttaisin Itsenäiseltä Naiselta?! Opiskelen hyvään ammattiin ja raadan ympäri vuoden niska limassa, jotta joskus voisin itse täyttää omat keskiluokkaiset unelmani. Kun valmistun, tuskin tienaan siltikään enempää kuin mieheni, vaikka olen kouluttautunut pidemmälle, mutta pärjäisin kyllä palkallani yksinkin. Pitäisikö nyt itseisarvona pitää sitä, että valitsee alan, jolla tienaa saman verran kuin se oma mies? Että ei vahingossakaan tule mitään kuilua väliin ja mies joudu antamaan "omistaan".
Ei taida kuule tosielämässä olla paljoa niitä naisia, jotka vaan lötköttävät kotona 20-vuotta miehen rahoilla tekemättä mitään...
Meillä on suunnilleen samat palkat (mulla muutaman kympin enemmän) ja miehellä taitaa mennä kuussa vähän enemmän säästöön. Eli hyötyykö mies nyt minusta?!?
Niinkuin sanottu, harvalla yksinäisellä on varaa ostaa ja ylläpitää esim. omakotitaloa ja hienoa autoa plus lapsilaumaa. Siinä mielessä elintaso putoaisi, jos eroaisimme. Mutta niin miehelläkin, joko lasten kanssa tai elatusmaksuja maksellen.
Tämä viesti on kai tarkoitettu sinkuille tai lapsettomille avopareille, jotka asuvat yhdessä "tilapäisesti"? En voi kuvitellakaan, että yhdessä vakituisesti asuvat perheet (varsinkaan ne, joissa on lapsia) voisivat elää "itsenäisesti" siten, että kumpikaan ei hyötyisi toisesta....EIkö perheen tarkoitus juuri ole se, että kaikki hyötyvät toisistaan?! Vaikea kuvitella pienten lasten kanssa kotona olevaa äitiä, joka pystyisi ilman miestään maksamaan asumisen ja kaiken muun :O. Silti se äiti hyödyttää perhettä aikamoisesti luopuen kuitenkin samalla monista itselleen ehkä tärkeistä ja hyödyllisistä asioista (kuten tuottoisista eläkettä kartuttavista vuosista jne.).